Budjettiriihi avainasemassa: TKI-rahoitusta suunnattava enemmän ideoiden kaupallistamiseen
Suomen panostuksia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI) on lisätty ja lisätään lähivuosina. Rahoitus on kuitenkin siinä määrin tutkimuspainotteista, että siitä saatavia kansantaloudellisia hyötyjä joudutaan odottamaan kauan. Teknologiateollisuuden näkökulmasta TKI-rahoituksen painopistettä olisi syytä tarkistaa.
T&K-rahoituslaissa on määritelty tavoite nostaa tutkimus- ja kehityspanostukset yli 4 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Suomen julkisen sektorin osuus tästä on 1/3 ja yritysten 2/3. Teknologiateollisuus pitää tärkeänä, että tästä tavoitteesta ja parlamentaarisesta yhteisymmärryksestä pidetään kiinni.
Kasvun vauhdittamiseksi panostuksia pitäisi jo hallituksen budjettiriihessä suunnata nykyistä enemmän ideoiden kaupallistamiseen ja innovointiin. Miten muuten TKI-järjestelmää pitäisi kehittää? Teknologiateollisuuden innovaatiopolitiikasta vastaava johtaja Erkki Ahola vastaa kysymyksiin.
Suomessa käytetään tällä hetkellä rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen kokonaisuudessaan noin yhdeksän miljardia euroa vuodessa. Siitä valtion osuus on noin kolme miljardia ja yritysten osuus noin kuusi miljardia.
Nokian kovimman vauhdin aikana, vuoden 2010 molemmin puolin, Suomen TK-satsaus oli 3,7 prosentin kieppeillä kansantuotteesta. Sitten tuli iso pudotus, ja viime vuosina kasvu on ollut tasaista. Vuonna 2023 TK-panostukset olivat 3,09 prosenttia ja viime vuonna 3,19 prosenttia.
– Tuo 0,1 prosenttiyksikön kasvu on merkittävä ja se kertoo hyvää suomalaisten yritysten halusta panostaa tulevaisuuteen vaikeinakin aikoina, Ahola sanoo.
Kiinnostava yksityiskohta on, että Nokia vastaa yhä noin viidenneksestä Suomen yksityisestä tutkimus- ja kehitystoiminnasta euroilla mitattuna.
OECD:n tilastojen mukaan Suomi satsaa julkiseen tutkimukseen seitsemänneksi eniten maailmassa kansantuotteeseen suhteutettuna.
Panostuksissa yksityiselle sektorille Suomi on kuitenkin vasta sijalla 32, eli verrokkimaita paljon jäljessä. Erityisen pahasti jälkeen jäädään verotuissa, koska niitä Suomessa ei juurikaan ole.
Julkinen TK-rahoitus nousee, mutta hallitus on myös leikkaamassa yritystukia vuonna 2026. Mitä tämä tarkoittaa yrityksille?
– Puoliväliriihessä esiin tuotu leikkaus ei ole suuri, 12 miljoonaa euroa, mutta sen kohdennus on ikävä. Se näyttäisi kohdistuvan erityisesti kaupallistamista ja kansainvälistymistä tukevaan rahoitukseen. Isoja, verkostoituneita yrityksiä tämä ei haittaa merkittävästi, mutta pieniä kansainvälistyviä yrityksiä sattuu kovasti.
– Tässä on tehty valintoja, koska kun koko TK-kakku kasvaa, jossain pitää myös säästää. Ongelma olisi kuitenkin ratkaistavissa sillä, että höllättäisiin vähän Business Finlandin liekaa ja sallittaisiin sen projekteissa enemmän rahoitusta kaupalliselle puolelle.
– Elokuun alussa valtiovarainministeri ilmaisi tahtovansa poiketa TK-rahoituslain tavoitteista. Tämä ei ole hyvä ajatus, sillä TK-toiminta ja osaamisen kehittäminen ovat pitkäjänteistä työtä.
Mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että rahaa laitetaan väärään vaiheeseen TK-prosessia?
– Suomen TK-satsaukset ovat hyvin tutkimuspainotteisia. Valtion panostuksesta lähes 60 prosenttia menee tutkimussektorille. Se tarkoittaa, että panostusten kansantaloudellinen hyöty tulee hitaasti, ehkä vasta kymmenen vuoden kuluttua, koska tutkimuksen kaupallistaminen kestää. Jos painopistettä siirrettäisiin innovaatioiden ja niiden kaupallistamisen suuntaan, kasvua syntyisi paljon nopeammin, vuodessa parissa. Juuri tässä taloudellisessa tilanteessa nopea kasvu olisi erittäin tärkeää.
Eikö siis perustutkimusta ole tärkeää rahoittaa?
– On tietysti. Mutta asetelmaa pitäisi tasapainottaa, jotta Suomessa kehitetyt innovaatiot ja tuotteet myös kaupallistuisivat Suomessa. Ettei aina kävisi niin, että ne myydään suoraan tutkimustuloksina tai startupeina ulkomaille, jolloin ne helposti vain häviävät.
Miksi tutkimukseen ja kehitykseen panostaminen ylipäätään on tärkeää, ja miksi sitä pitää tehdä myös verorahoilla?
– Sillä haetaan kasvu- ja kilpailukykyä, eli parempia menestyksen mahdollisuuksia yrityksille. Valtion tukien ja verorahojen käyttö helpottaa riskinottoa ja jouduttaa äärettömän tärkeää yritysten uudistumista – jos kohdennus on tehty oikein. Kasvavat yritykset mahdollistavat julkisten palveluiden kehittämisen. Valtion aktiivinen rooli on myös yksi syy sille, että joku voi jopa haluta muuttaa Suomeen tekemään asioita.
Mitä vielä pitäisi tehdä TK-järjestelmän kehittämiseksi?
– Ensiarvoisen tärkeää olisi saada yritykset ja korkeakoulujen tutkimusmaailma vielä nykyistä enemmän yhteen. Valitettavasti yliopistoilta puuttuu siihen houkutin, koska niiden rahoitus perustuu julkaisujen määrään ja yritysyhteistyössä niitä tulee vähemmän. Eli yritysyhteistyön merkitystä rahoituksessa pitäisi lisätä.
– Lisäksi Suomessa poliitikkojen pitäisi tehdä strateginen päätös siitä, kuinka paljon satsataan puhtaaseen uudistavaan tutkimukseen (T), teknologian kehitykseen (K) ja kaupallistamiseen ja innovointiin (I). Vasta kun kaikki olisivat tästä samalla kartalla, lähdettäisiin jakamaan rahoja.
Näin saataisiin järkevää keskustelua aiheesta, eikä toiminta olisi kuin haulikolla sinne tänne ampumista, kuten nyt valitettavasti välillä aina näyttää.
Suomessa on kuitenkin kokeiltu erilaisia TK-rahan jakomalleja, kuten veturimallia. Onko niissä jotain hyvää?
– Kyllä on. Pk-yritysten ja suuryritysten yhteistyö on rakennettu veturimallin sisään. Pienen yrityksen on vaikea ponnistaa radikaalilla idealla maailmalle. Mutta jos idea auttaisi suuryrityksiä uudistumaan, olisi siinä kenties ensimmäinen uskottava referenssi kotimarkkinalta. Sen varassa kansainvälistyminen olisi helpompaa.
– Tällainen isojen ja pienten yhteistyö olisi tosi järkevää toimintaa ihan ilman veturimalliakin, ja sitä pitäisi ilman muuta kehittää.
Teksti: Harri Junttila / Kuva: Liisa Takala / Kuvankäsittely ja graafit: Daniel Forsman
Lisätietoja
