Siirry sisältöön
Etusivu Ajankohtaista Teknoblogi Mikä susta tulee isona? – Jatko-opintovalintoja ”the big threen” puristuksissa

Mikä susta tulee isona? – Jatko-opintovalintoja ”the big threen” puristuksissa

Joko ovat tulevaisuudensuunnitelmat selvillä? Irtosiko koulupaikka tänä vuonna vai yritätkö seuraavalla kierroksella uudestaan? Haetko kauppikseen, oikikseen vai lääkikseen?

Selasin lukion viimeisenä lukuvuotena jatko-opinnoista kertovaa esitettä, jonka sisällysluettelo oli kolmiportainen, edellä mainitut koulutukset sisältäen. “The big three” toistui korkeakouluun hakemiseen liittyvissä keskusteluissa ja puheissa ympäri vuoden, vaikka mahdollisuuksia on lukemattomia. Kun kymmenen prosenttia aloista korostuu poikkeuksellisen voimakkaasti, loput 90 prosenttia jää pimentoon. Mikäli omat mielenkiinnon kohteet eivät kohdistu yhteenkään pyhän kolminaisuuden osista, tuntee itsensä helposti vääränlaiseksi.

Lukioaika on täynnä valintoja eikä niiden tekeminen ole helppoa, etenkään jos oma  intohimo ei ole täysin kirkkaana mielessä. Yliopistoon tai ammattikorkeakouluun Suomessa tai ulkomailla? Avoimeen korkeakouluun, kesäyliopistoon, kansanopistoon, työväenopistoon tai toisen asteen ammatillisten koulutusten yo-linjoille? Vaihtoehtoihin itsensä hukuttavan abiturientin hakuhistoria täyttyy ammatinvalintatesteistä, joiden tulokset kummastuttavat ja kutkuttavat yhtä aikaa. 

Lukion valitsemista ammattikoulun sijaan argumentoidaan jatkuvasti lisäajan saavuttamisella. “Lukioon mennessäsi sinun ei tarvitse tietää, mitä tahdot opiskella valkolakin saatuasi ja tehdä työksesi sen jälkeen.” Näiden sanojen saattelemana vastaanotin ensimmäisellä lukioviikollani lomakkeen kurssivalinnoista, joiden oli tarkoitus määrittää koko tuleva kolmivuotinen sekä loppuelämäni. Päädyin lopulta valitsemaan kursseja aineista, joissa pärjäsin ja jotka kiinnostivat minua aidosti. 

Vain harva lukio– tai ammattikouluopintonsa päättävistä tietää varmuudella, mitä he haluavat opiskella valmistumisensa jälkeen. Kilpajuoksu seuraavaan opinahjoon käynnistyy vuosi toisensa perään, ja valtaosa nuorista kaipaa välitöntä tukea päätöksenteolleen. Omista lukioajoistani on vierähtänyt jo tovi, mutta nykyiset opiskelijat kertovat, että jatko-opintojen diversiteettiin liittyviä haasteita löytyy, ja kolmen kopla tuppaa dominoimaan opintoesittelyjä edelleen.

Lohduttavaa on, että tehdyt valinnat eivät automaattisesti lukitse tulevaisuudennäkymiä tiettyyn alaan. Päädyin muutamien mutkien kautta opiskelemaan viestintää ja olen saanut tänä kesänä tuntumaa myös teknologia-alasta Teknologiateollisuuden viestinnän harjoittelijana. Koen, että työelämään tutustuminen konkretisoi varsin teoreettisia yliopisto-opintoja ja merkityksellistää opinnoissa omaksuttuja taitoja. Se on samalla oivallinen keino haastaa itseään ja tarjota omaa osaamistaan erilaisille yrityksille ja organisaatioille. Rohkaisenkin kaikkia opiskelijoita hakemaan oman alan harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja jo opintojen varhaisessa vaiheessa – se kannattaa!

Teknologiateollisuuden kesätyöntekijänä olen oppinut rutkasti maamme suurimman vientialan ja tärkeimmän elinkeinon merkityksestä Suomelle.  Olen saanut laajan käsityksen teknologia-alan yritysten tarjoamista kestävistä ratkaisuista ihmisiä, ympäristöä ja koko yhteiskuntaa koskeviin ongelmiin. Alan yritykset toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja ylläpitävät osaltaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on luonut omaan työhöni väistämättömän merkityksellisyyden tunteen. 

Oman aktiivisuuden ja uteliaisuuden avulla on mahdollista ottaa selvää kaikista niistä mahdollisuuksista, joita jatkokouluttautuminen tai työelämään tutustuminen tarjoaa. Koulutusesittelyiden ja opiskelijahaastatteluiden perinpohjainen koluaminen auttoi itseäni löytämään “sen oman juttuni”, josta niin kauan haaveilin. Kokeilemalla oppii nimittäin tunnistamaan ainakin sen, mitä ei halua tehdä loppuelämäänsä. Toisaalta kuka on keksinyt, että yhden polun valittuaan olisi se kuljettava loppuun asti?