Siirry sisältöön
Etusivu Ajankohtaista Teknoblogi Päätökset 2030-luvun hyvinvoinnin perustaksi tehdään nyt – korkeakoulutuksen kvartaali on 25 vuotta 

Päätökset 2030-luvun hyvinvoinnin perustaksi tehdään nyt – korkeakoulutuksen kvartaali on 25 vuotta 

Korkeakoulupolitiikassa kvartaali on lähempänä 25:tä vuotta kuin kolmea kuukautta. Vaikutusten pitkä aikajänne voi luoda harhan, että myös päätöksiä voisi tehdä hitaasti tai vaikeina aikoina lykätä. Olennaista on tämä: juuri nyt tehdään ne päätökset korkeakoulutuksen määristä, rahoituksesta ja neljän prosentin uralle vievistä TKI-panostuksista, joilla joko rakennetaan tai jätetään rakentamatta 2030-luvun Suomen hyvinvoinnin perusta.  

Pysäyttävää on se, että tätä ei tiedosteta riittävän laajasti. Päinvastoin – Suomi on jäämässä koulutustason kehityksessä OECD:n keskiarvosta jälkeen, eikä merkittävää käännettä ole näkyvissä. Juha Sipilän (kesk) ja Sanna Marinin (sd) hallitusten jakama tavoite, jonka mukaan puolet nuorista ikäluokista olisi korkeakoulutettuja, on karkaamassa käsistä: sen saavuttaminen alkuperäisenä tavoitevuonna 2030 edellyttäisi tuleville vuosille jopa 20 000 aloituspaikan lisäyksiä.  

Paljon maltillisemmilla, noin 5 400 paikan lisäyksillä vuoden 2019 tasoon verrattuna tavoite olisi mahdollista saavuttaa vuoteen 2035 mennessä. Näin arvioidaan alkuvuodesta julkaistussa, perusteellisiin laskelmiin pohjautuvassa korkeakoulujen kestävän kasvun ohjelmassa. Lisäpaikat eivät kuitenkaan synny ilman päätöksiä niiden resursoinnista. 

Suurilta vaikuttavat aloituspaikkamäärät herättävät monissa kysymyksiä. Onko kaikille varmasti töitä? Löytyykö näin moniin aloituspaikkoihin opiskelijoita? 

Investointeja pohtivat yritykset arvioivat eri maiden toimintaympäristöjä pitkässä juoksussa. Vuosi sitten julkaisemamme Osaamispulssin mukaan teknologia-alalle tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana 130 000 uutta osaajaa, joista ainakin 60 prosenttia korkeakoulutettuja. Osaajatarvearvio perustuu yhtäältä alalta eläköityvien kasvavaan määrään ja toisaalta sen päälle tulevaan yritysten arvioimaan, varsin maltilliseen kasvuun. 

Ennakointiamme koskevan kymmenen vuoden aikana näemme varmasti sekä taloudellisen taantuman että nousun aikoja. Jos yrityksillä on näkymä siitä, että Suomessa korkeakoulutettuun osaamiseen ja TKI-toimintaan halutaan panostaa suhdanteesta riippumatta, tekee se meistä houkuttelevan kohteen investoida ja luoda työpaikkoja.  

”Jos yrityksillä on näkymä Suomen panostuksista korkeakoulutettuun osaamiseen ja TKI-toimintaan, se tekee meistä houkuttelevan kohteen investoida ja luoda työpaikkoja.”

Osaamispulssin perusteella vaje valmistuvista, teknologiateollisuuteen työllistyvistä tekniikan ja ICT-alojen korkeakoulutetuista on jo nyt vuosittain noin 850. Koska tekniikan osaajille on kysyntää yhteiskunnassa muuallakin, arviolta noin 40 prosenttia alalta valmistuvista tulee teknologia-alalle. Tämä huomioiden vajeen kattamiseksi alalle tarvittaisiin kokonaisuudessaan 2 100 lisäpaikkaa. Kestävän kasvun ohjelman mukaisista 5 400 lisäaloituspaikasta onkin perusteltua kohdentaa noin 40 prosenttia tekniikan ja ICT:n aloille. Korkeakoulujen aloituspaikkalisäykset ja niiden riittävä rahoitus ovat tarpeen sekä vuoden 2023 budjetissa että seuraavan hallituksen ohjelmassa.  

Tekniikan ja ICT:n alan korkeakoulutukseen on onneksi tulijoita. Tilastopalvelu Vipusen alustavien tietojen mukaan kevään 2022 yhteishaussa ensisijaisia hakijoita alalle oli noin 15 700 enemmän kuin valittuja. Heistä noin 9 000 oli Suomesta ja loput ulkomailta. 

Erityisen suosittuja ovat ICT-alan tutkinnot. Esimerkiksi tietotekniikan amk-insinöörin tutkintoon haki ensisijaisesti lähes 2 900 ja tietotekniikan DI-tutkintoon 1 400 enemmän kuin valittiin.  

Ei kuitenkaan ole sama, minne korkeakoulutuksen aloituspaikkoja lisätään. Omaan maakuntaan opiskelemaan pääsy on tilastojen perusteella erityisen vaikeaa Pirkanmaalla, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Uudeltamaalta olisi kevään yhteishaussa halunnut kotimaakuntaansa opiskelemaan yli 16 000 ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevaa valittuja enemmän.