Turvallisuus arjeksi vaikka vartilla
Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella turvallisuudesta? Otetaan turvallisuusvartti! Turvallisuutta voidaan edistää aidosti ja pitkäjänteisesti vain, jos se on osa jokapäiväistä tekemistä.
Kuinka usein törmäät työssäsi siihen, että aikaa ei ole? Kehittäminen kiinnostaa, mutta arjen rutiinit vievät ajan ja energian. Ovatko esimerkiksi turvallisuustavoitteet tulleet osaksi arjen tekemistä?
Palataanpa ensimmäiseen kysymykseen. Olisiko turvallisuudelle hetki? Jos vastauksesi on ei, hmmm, ota sille aikaa. Tämä ei tarkoita, että aikaa pitäisi olla tunti tai edes puolta tuntia. Mitä jos kyseessä olisi esimerkiksi turvallisuusvartti? Varaa aikaa, sillä erityisesti esihenkilöille on tärkeää, että he voivat käydä turvallisuusasioita läpi henkilöstön kanssa joka päivä. Esimerkiksi 15 minuutin ajan!
Tärkeää ei ole ajastaa, onko keskusteluun mennyt varmasti juuri se 15 minuuttia. Joskus keskustelu voi olla viiden minuutin mittainen, joskus puoli tuntia. Tärkeintä on, että turvallisuus muodostuu luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä työtä. Tämän 15 minuutin aikana voi tehdä nopeaa riskienarviointia, turvallisuushavaintoja, käydä läpi esimerkiksi yksittäisen työpisteen turvallisuutta tai käydä rentoa keskustelua turvallisuudesta.
Jos viedään ajatusta pidemmälle, voisiko turvallisuusvartti olla osa jokaisen työntekijän työtä? Kuvitellaan tilanne, että jokaisella työyhteisön jäsenellä on oikeus käyttää työaikaa 15 minuuttia päivässä turvallisuuden pohtimiseen. Kuinka monta ennaltaehkäisevää turvallisuustoimenpidettä voitaisiin keksiä? Montako onnettomuutta näin voidaan ehkäistä?
”Turvallisuus sisältää ison joukon asioita.”
Koskeeko tämä muutakin työtä kuin perinteistä duunarityötä? Ajatus turvallisuudesta voi tuntua etäiseltä, jos työ on esimerkiksi tieto-, asiantuntija- tai toimistotyötä. Entä jos laajennamme ajattelua yritysturvallisuuteen? Voisitko miettiä turvallisuutta esimerkiksi tietoturvallisuuden kannalta? Ovatko kaikki työtilat turvallisia? Ovatko kulkuväylät tai piha-alueet turvallisia kulkea? Onko kotitoimistossasi huomioitu ergonomia ja muut työkykyasiat?
Palaan takaisin siihen, että turvallisuus tulee viedä osaksi jokaisen työyhteisön jäsenen arkea. Turvallisuuden arvioinnissa käytetään usein samoja mittareita, kuten tapaturmataajuutta. Yritykset, joiden mittarit ovat punaisella, eivät useinkaan ole välinpitämättömiä. Parempaan pyritään ja suunnitelmia tehdään.
Ongelmien taustalla voi olla se, että huomio kiinnitetään turvallisuuden mittariin eikä itse turvallisuuteen. Fokuksen pitäisi kuitenkin olla tapaturmien ja riskien ennaltaehkäisyssä.
”Tavoitteeksi nolla tapaturmaa.”
Milloin tapaturma on tapaturma? Jos tulee yksi sairaslomapäivä? Kaksi sairaslomapäivää? Lääkärikäynti? Vai onko tapaturma tapaturma aina silloin, kuin töissä saattuu? Tietenkin on hyvä, että tapaturma on niin lievä, ettei siitä aiheudu poissaoloa tai se ei vaadi lääkärin hoitoa. Tällainenkin tapahtuma on kuitenkin epäonnistuminen.
Jokaisella työpaikalla tulee olla aito pyrkimys nollaan tapaturmaan. Vai löytyykö sinun työpaikaltasi henkilö, jonka tapaturmaa ei tarvitse estää? Tapahtuipa millaisia tapaturmia tahansa koe ne vakavina epäonnistumisina ja tarpeena kehittää turvallisuutta.
Turvallisuudelle on annettava aikaa, jotta voidaan kehittää turvallisuutta eikä ainoastaan mittareita. Yhdessä toimien voidaan löytää parhaat ratkaisut juuri teidän organisaationne näkökulmasta.
Työelämä
Vientiyritykset menestyvät vain, jos ne pärjäävät nopeasti muuttuvassa, kansainvälisessä toimintaympäristössä. Teknologian nopea kehitys muuttaa työelämän, osaamisen ja työehdoista sopimisen tarpeita. Menestystä sekä yrityksille että työntekijöille taataan paikallisella sopimisella, yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla ja hyvällä henkilöstöpolitiikalla.
- Taataan tuottavuutta ja parempaa työelämää työpaikoilla sopimalla. Menestystä työelämän muutoksissa taataan paikallisella sopimisella ja yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla. Työpaikoilla tapahtuvaa sopimista tulee lisätä kaikissa sopimismalleissa, koska sillä luodaan edellytyksiä niin tuottavuuden kasvulle, henkilöstön hyvinvoinnille kuin paikalliselle luottamukselle.
- Vahvistetaan vientivetoista työmarkkinamallia. Suomi on viennistä riippuvainen kansantalous, ja hyvinvoinnin rahoittaminen on kiinni vientiyritysten globaalista menestyksestä. Siksi on välttämätöntä varmistaa, että työvoimakustannusten nousu mitoitetaan koko kansantaloudessa sellaiseksi, että se turvaa vientiyritysten kilpailukyvyn kansainvälisessä kilpailussa.
- Panostetaan hyvään henkilöstöpolitiikkaan. Yrityksissä tulee panostaa inklusiiviseen työkulttuuriin, jossa kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittää osaamistaan ja menestyä. Hyvä työkulttuuri, osaava muutosjohtaminen sekä luottamuksellinen ilmapiiri työpaikalla ovat tärkeitä kilpailukykytekijöitä yrityksille. Ainoastaan vastuullisesti toimiva työnantaja menestyy ja saa parhaat osaajat.