”Voimme parantaa maailman tilaa teknologian avulla” – Teknologiateollisuuden puheenjohtajaksi valittu Jaakko Eskola vaatii aikaa ja rahaa TKI-työhön
Teknologiateollisuus ry:n vuoden 2022 puheenjohtaja Jaakko Eskola tunnustautuu teknologiafriikiksi, joka innostuu matematiikasta ja puolustaa ilmastotoimia sekä työyhteisön avoimuutta. Valtiolta ja yrityksiltä hän toivoo rohkeutta: ”Innovaatiorahaa pitäisi pystyä kohdentamaan uusiin ajatuksiin, jotka tuottavat vasta tulevaisuudessa.”
”Ilmastokriisi on niin vakava asia, että jokaisen intressissä on oltava pohdinta siitä, mitä me tällä planeetalla teemme. Teknologiafriikkinä sanon, että eikö tämä maapallon tila nyt tuo meille mahdollisuuden kokeilla kaikkia uusia teknologioita”, toteaa Teknologiateollisuuden hallituksen vuoden 2022 puheenjohtajaksi valittu vuorineuvos Jaakko Eskola.
- Vuorineuvos Jaakko Eskola (s. 1958) on Teknologiateollisuuden hallituksen puheenjohtaja vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on diplomi-insinööri.
- Eskola työskenteli Wärtsilän toimitusjohtajana vuodesta 2015 helmikuuhun 2021, varatoimitusjohtajana ja toimitusjohtajan sijaisena vuosina 2013–2015, Wärtsilä Marine Solutionsin johtajana 2006–2015 sekä Wärtsilän eri yksiköiden johtajana vuodesta 1998 alkaen vastaten muun muassa voimalahankkeiden kehityksestä ja kansainvälisestä myynnistä.
- Wärtsilä toimittaa laivojen moottoreita, koneistoja ja laitteistoja sekä monipolttoainemoottoreihin perustuvia voimalaitoksia. Yhtiön liikevaihto vuonna 2020 oli 4,604 miljardia euroa.
- Eskola työskenteli Kansallis-Osake-Pankin kansainvälisen projektirahoituksen johtotehtävissä 1986–1997, Teollistamisrahaston yritysanalyytikkona 1984–1986 ja VTT:n tutkijana 1983–1984.
- Enersense International Oyj:n, Neles Oyj:n sekä Suominen Oyj:n hallituksen puheenjohtaja.
- Cargotec Oyj:n ja Virala Acquisition Company Oy:n hallituksen jäsen. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman hallituksen varapuheenjohtaja ja Suomen Pörssisäätiön hallituksen jäsen.
Ilmaston ja biodiversiteetin kriisi ratkaistaan jo olemassa olevan teknologian mutta myös vielä kehitteillä olevien teknologioiden avulla. Jotta niistä syntyy markkinakelpoisia ratkaisuja, tarvitaan tutkimusta, kehittämistä ja innovointia (TKI). Eskola pitää TKI-panostusten kasvattamista digivihreän kehityksen edistämiseksi sekä valtiovallan että yritysten lähivuosien tärkeimpänä tehtävänä.
Hän muistuttaa, että Suomen suurimmalle vientialalle merkityksellistä on hiilikädenjälki eli ne päästövähennysmahdollisuudet, joita toimialan yritysten tuotteet, prosessit ja palvelut tuovat asiakkailleen ja niiden asiakkaille globaalisti.
”Minua kiinnostavat kaikki ne mahdollisuudet, joita me toimialana voimme tuottaa asiakkaille, ympäristölle ja koko ekosysteemille. Innovaatiot, joilla voimme parantaa tätä maailman tilaa”, hän sanoo.
Eskola toteaa ymmärtävänsä, että kaikkien ihmisten tai yritysten ei ole vielä helppo löytää omaa rooliaan kestävän kehityksen näkökulmasta.
”Usein ajatellaan, että se on sitä ympäristöpuhetta, joka ei kohdistu meihin. Silloin unohdetaan, mitä kaikkia mahdollisuuksia kestävä kehitys voi tuoda. Omassa ajattelussani panen kestävän kehityksen ykköseksi.”
Valtiolta selkeämpi teknologiastrategia ja TKI-rahaa
Eskolan mukaan teknologiateollisuuden yritykset uskaltaisivat innovoida ja investoida nykyistä enemmän, jos valtiovalta olisi teknologiaymmärtäväisempi.
”Valtiolta tarvittaisiin selkeämpi teknologiastrategia. Pitäisi ymmärtää, mitä teknologia ja sen kehittäminen tarkoittavat. Erittäin tärkeää olisi ymmärtää, että meiltä löytyy ratkaisuja, mutta ei heti. Niitä on kehitettävä. Teknologian kehittäminen voi olla niin aikaa vievää, että takaisinmaksun aika saattaa olla pitkä. Tämä on kaikkien yhtiöiden haaste”, Eskola muistuttaa mutta kiittää samalla, että hänellä on ollut uransa aikana hyvä keskusteluyhteys valtiovaltaan. Vaikka TKI-panostuksia ei ole aina tullut, päättäjät ovat hänen mukaansa ymmärtäneet vientiteollisuuden haasteita.
TKI-panostukset edellyttävät toki voimavaroja ja hyvää kassaa. Tämä pätee myös valtioon.
”Meillä täytyy olla uskallusta luoda sellainen toimintaympäristö, jossa etenkin innovaatiorahaa löytyisi enemmän. Sitä pitäisi pystyä kohdentamaan uusiin ajatuksiin, jotka tuottavat vasta tulevaisuudessa.”
Hän toivoo päättäjiltä myös ripeyttä ja laaja-alaisuutta sääntelystä päätettäessä.
”Esimerkiksi ympäristöhaasteisiin liittyvien päätösten täytyy olla sen verran nopeita, että yhtiöt eivät joudu konkurssiin päätöksenteon hitauden vuoksi. Sääntelyn täytyy myös olla globaalia. Olisi katastrofi, jos päätöksiä tehtäisiin siten, että Suomi tai Eurooppa olisi muusta maailmasta erillinen alue.”
Uhkana sekä ilmastolle että suomalaiselle teknologiateollisuudelle Eskola pitää sitä, että lainsäädännöllä suljetaan tiettyjä teknologioita ulos.
”Jos lainsäädäntö ei ole teknologiavapaata vaan valitsee jonkin teknologian, mennään täydellisesti metsään. Silloinhan päättäjät tietäisivät, mikä teknologia on paras ratkaisu ja he määrittelisivät, miten teknologinen kehitys etenee. Nyt energiamurros on siinä tilanteessa, että päättäjät mielellään sanovat mikä on vähähiilistä, mikä neutraalia ja mikä nollahiilistä.”
Uutta on uskallettava, mutta perjantaina voi epäonnistua
Millainen toimintaympäristö Suomessa on sitten muuten oltava, jotta täällä syntyisi nykyistä enemmän kansainvälisille markkinoille kelpaavia huippuinnovaatioita ja jotta houkuttelemme Suomeen investointeja?
”Eikö yleensä tavata sanoa, että tarvitaan vakautta ja ennustettavuutta. Itse olen aina peräänkuuluttanut sellaista fail fast -ajattelua, että uskalletaan ottaa riskejä ja opitaan niistä nopeasti. Kokeilimme Wärtsilässä sitä, että perjantaisin oli lupa tehdä virheitä: Friday fail day. Halusimme luoda ympäristön, jossa uskalletaan kokeilla uusia asioita sen sijaan, että tehdään aina vanhalla kaavalla”, Wärtsilässä pitkän johtajauran tehnyt Eskola kertoo.
”Olen aina peräänkuuluttanut sellaista fail fast -ajattelua, että uskalletaan ottaa riskejä ja opitaan niistä nopeasti.”
Julkinen rahoitus on tärkeää, koska se rohkaisee yrityksiä investoimaan.
”Yrityksissäkin ollaan kyllä vähän varuillaan siinä, kuinka paljon TKI-rahaa käytetään. Hyvillä yhtiöillä TKI-rahat pyörivät kolmessa prosentissa ja sitä pidetään hyvänä tasona. Miettisin kuitenkin, millä keinoilla tätä määrää voitaisiin vielä kasvattaa”, Eskola rohkaisee.
Vaikeuksissa yritykset kohdistavat leikkauksia helposti tutkimus- ja kehitystoimiin. Eskolan mielestä se voi olla joskus liian helppo ratkaisu.
Yritys, ota kehittämistyöhön asiakkaat mukaan
Wärtsilässä Jaakko Eskola pääsi rakentamaan Vaasaan uutta innovaatioekosysteemiä: tutkimus-, tuotekehitys- ja tuotantokeskus Smart Technology Hubia. Kokonaisinvestointi oli noin 200 miljoonaa euroa, ja mukaan kutsuttiin yhtiön asiakkaita ja toimittajia, alan start-upeja sekä yliopistoja.
”Tämänkaltaisilla ekosysteemeillä saadaan aivan uudenlaista näkemystä, oli kyseessä sitten iso tai pieni yhteisö. Mitään tutkimus- tai kehitystyötä ei saisi tehdä ilman, että on käsitys siitä, mitä asiakkaat haluavat ja mitä heidän asiakkaansa haluavat. Mikä helpottaa heidän toimintaansa siten, että he pärjäävät omassa liiketoiminnassaan. Ota kehittämistyöhön asiakkaat mukaan, ota alihankkijat mukaan”, hän kehottaa.
Innovaatioekosysteemi tarvitsee mukaan myös akateemista maailmaa: yliopistoja ja ammattikorkeakouluja sekä ammattioppilaitoksia.
”Siten saadaan mukaan viimeisintä tietotaitoa ja opiskelijat kiinnostumaan toimialasta ja sen yrityksistä. Yhdessä tekeminen on äärimmäisen tärkeää.”
”Matematiikasta on tehtävä hauskempaa!”
Teknologiateollisuus julkaisi syyskuussa osaamispulssin, jonka mukaan alalla tarvitaan kymmenen vuoden sisällä 130 000 uutta osaajaa. Eskolakin tunnistaa haasteen sekä työhön johtavaan maahanmuuttoon liittyvän byrokratian ongelmat.
”On karmeaa, että me emme päästä tänne heitä, jotka kehittäisivät meillä uutta teknologiaa. Lisäksi kv-kilpailu hurjine palkkapaketteineen on todella kovaa. Kaiken huippu on, jos emme palkkaa Suomessa tutkintonsa suorittaneita kv-opiskelijoita tänne töihin”, Eskola toteaa.
”Me tarvitsemme yhtiöihin matematiikan osaamista, ja me tarvitsemme lisää diversiteettiä.”
Erityisesti häntä huolestuttaa, saadaanko nuoret laaja-alaisesti kiinnostumaan teknologiasta. Hän pohtii, ovatko mielikuvat toimialan yrityksistä ajan tasalla.
”Hoksaako vaikkapa tekoälyekspertti mennä töihin Wärtsilään, vaikka yhtiö tekee paljon muun muassa oppilaitosyhteistyötä? Toinen haaste on, miten saadaan nuoret kiinnostumaan matematiikasta”, Eskola pohtii – ja innostuu. Nyt hän puhuu ilmiselvästi yhdestä lempiaiheestaan.
”Käydäänhän kokeet aina oppilaiden kanssa jälkikäteen läpi? Miten muuten oppilas oppii, miksi tehtävä meni väärin? Lapsille pitäisi selkiyttää, mitä kaikkea matematiikalla saadaan aikaiseksi. Ilman matematiikkaa ei olisi Tiktokia, pelejä tai kännykkää. Matematiikasta on tehtävä hauskempaa!”
Eskola harmittelee puheita, joiden mukaan matematiikasta on tullut liian tärkeä oppiaine.
”Me tarvitsemme yhtiöihin matematiikan osaamista, ja me tarvitsemme lisää diversiteettiä. Konepajojen ja monien teknologiayritysten ongelma on, että niissä ei työskentele tarpeeksi naisia. Vaikka kuinka yrittäisi luoda tasa-arvoista ja houkuttelevaa toimintaympäristöä ja saada naisia johtoryhmään, se on vaikeaa, jos alalla ei ole naisia.”
Luottamus syntyy avoimuudella
Teknologiateollisuus ry päätti tänä vuonna luopua valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta ja pyrkii edistämään paikallista sopimista. Valtakunnallisista työehtosopimuksista vastaa Teknologiateollisuuden työnantajat ry.
”Kun yhdistyksen jäsenet haluavat uudistua, on heitä kuunneltava. Yrityksillä on hyvin erilaisia tilanteita, ja nyt niillä on enemmän joustavuutta. Silloin kun halutaan ajatella uudella tavalla, kumpikaan osapuoli ei voi sanoa, että ’kun aina on tehty näin’. Sama koskee teknologian kehittämistä: mitään uutta ei keksi, jos toteaa että ’menee ihan hyvin näin’.”
Eskola ihmettelee julkisuudessa esitettyjä väitteitä, joiden mukaan uudistuksen taustalla olisi vain yritysten halu heikentää työehtoja.
”En usko alkuunkaan narratiiviin työehtojen heikentämisestä. Yksikään yritys ei halua, että henkilökunnalla ei mene hyvin. Kaikki yrittävät lähtökohtaisesti sopia siten, että asiat saadaan ratkaistua yrityksen tulevaisuuden kannalta oikealla tavalla ja että kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä.”
Paikallista sopimista voidaan kehittää luottamusta edistämällä.
”Luottamus syntyy aikaa myöten. Tärkeintä on avoimuus, se että molemmin puolin kerrotaan mahdollisuuksista, ongelmista ja ratkaisuehdotuksista. Meillä Wärtsilässä luottamukselliset välit henkilökunnan kanssa perustuivat siihen, että asiat kerrottiin niin kuin ne olivat, ei salailtu tai peitelty. Jos meni hyvin, kaikilla meni hyvin. Jos meni huonosti, meidän kaikkien piti kiristää nyöriä. Asiat tehtiin yhdessä.”
Teksti: Marjo Ollikainen
Kuvat: Liisa Takala