Raportti paljastaa: Yritykset vastaavatkin valtion TK-investointeihin moninkertaisesti
Julkisen TK-rahoituksen tehtävänä on saada yksityiset investoinnit liikkeelle. Tuoreen raportin mukaan yritykset vastaavat jokaiseen tukieuroon moninkertaisilla TK-panostuksilla. Mutta vain 14 prosenttia julkisesta rahoituksesta kohdistuu suoraan yrityksille, kirjoittaa Erkki Ahola.
Riittävät panostukset tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin vahvistavat talouskasvua ja vauhdittavat uusien ratkaisujen syntymistä. Suunta Suomessa on oikea: meillä on parlamentaarisesti sovittu, että tavoitteemme on panostaa tutkimukseen ja kehitykseen yli neljä prosenttia BKT:sta vuoteen 2030 mennessä.
TK-menot ovatkin ilahduttavasti viime vuosina kasvaneet. Yritykset vastaavat karkeasti kahdesta kolmasosasta TK-panostuksista, valtio kolmanneksesta.
Vain 14 prosenttia julkisesta TK-rahoituksesta suoraan yrityksille
Voisiko julkista TK-rahaa kuitenkin suunnata tehokkaammin kasvun vauhdittamiseksi? Väitän, että voisi, ja helmikuussa julkaistu Valtion T&K-rahoituksen seuranta- ja arviointiraportti antaa kiinnostavia tietoja tämän väitteen tueksi.
Raportin mukaan valtion tuesta vuonna 2024 vain 14 prosenttia päätyi yrityksille. Suurin osa tuesta (65 prosenttia) jaettiin korkeakoulusektorille ja 21 prosenttia julkisille ja yksityisille voittoa tuottamattomille toimijoille.
Valtion rahoitus on kuin vipu, joka saa yritykset laittamaan valtaosan kustannuksista omasta kukkarostaan. Aiemmin on viestitty, että kun valtio satsaa TK:hon tukena euron, elinkeinoelämä vastaa siihen satsaamalla TK:hon kaksi euroa. Raportin lukujen mukaan yritysten satsaukset per tukieuro ovat huomattavasti suuremmat.
Yritykset investoivat tutkimukseen ja kehitykseen vuonna 2024 yli 6 miljardia ja saivat julkista TK-rahoitusta alle 350 miljoonaa. Jos näiden lukujen perusteella laskisi vivutuskertoimen, ja ajattelisi julkisen rahoituksen vivuttavan koko elinkeinoelämän satsauksen, tulisi kertoimeksi yli 17. Asia ei toki ole näin yksinkertainen, sillä vipuvaikutusta syntyy myös suoran tuen ulkopuolella esimerkiksi julkisten tutkimustulosten kaupallisessa hyödyntämisessä.
T&K-investointien vauhdittaminen on talouskasvun edellytys. On selvää, että julkisella TK-rahoituksella on yrityksille riskejä pienentävä ja investointeja kiihdyttävä vaikutus. Tästä näkökulmasta 14 prosentin osuus julkisen rahoituksen kokonaispotista on todella pieni, mikä tulisi huomioida kehysriihessä. Jos emme vivuta yritysten lupaavia investointeja, ne tehdään muualla kuin Suomessa.
Ideoiden kaupallistaminen nopein keino vauhdittaa kasvua
Voimme myös kysyä, kohdentuuko julkinen TKI-rahoitus nyt tehokkaasti. Samaan aikaan kun TK-rahoituksen kokonaispottia on kasvatettu, innovaatiorahoitusta on leikattu. Viime vuosina tehdyt leikkauspäätökset sekä EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) rahoituksen päättyminen vaikeuttavat merkittävästi etenkin pk-yritysten kasvua ja uusien tuotteiden kaupallistamista.
Kaupallistamista voidaan tukea uudistamalla Business Finlandin rahoituksen sääntöjä ja kohdistamalla TK-rahoitusta enemmän toimiin, joilla soveltavan tutkimuksen tuloksia saadaan helpommin otettua käyttöön yrityksissä. Vaihtoehtoisesti Business Finlandin TK-rahoituksesta voidaan ohjata 10 prosenttia innovaatiotoimintaan ja kohdistaa tämä kaupallistumista nopeuttaviin toimiin.
Yritykset sijoittavat tutkimusta ja tuotekehitystä sinne, missä osaaminen, rahoitus ja toimintaympäristö ovat kilpailukykyisimmät. Suomen on tarjottava vähintään yhtä hyvät edellytykset yritysten TKI-toiminnalle kuin keskeisissä kilpailijamaissa, jotta pysymme osaamisen ja innovaatioiden kärkimaana. Suomi ei juhli tämänhetkisessä vertailutilastossa, vaikka uudet luvut kertovatkin muutoksesta parempaan suuntaan. Vielä on kirittävää!
Suomi kulkee oikeaan suuntaan TK-panostusten kasvattamisessa. Valtion kannattaisi kuitenkin suunnata panostuksensa sinne, missä niillä on tasapaino uudistamisen ja nopean kasvun välillä. Tämä saadaan aikaiseksi kohdistamalla rahoitusta enemmän yritysvetoiseen kehittämiseen ja tulosten kaupallistamiseen.
