Onko rakenteellinen uudistus vain kivempi sanoitus leikkauksille, Minna Helle?
Kun työelämän rakenne muuttuu rajusti, on ihmisten pääsystä kiinni työhön pidettävä kaikin keinoin huolta. Tarvitsemme porrastuksen tai muun kannusteen ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, lisää alueellisten työnantajien tarpeisiin osuvia täsmäkoulutuksia sekä työhön johtavan maahanmuuton prosessien sujuvoittamista, sanoo varatoimitusjohtaja Minna Helle.
Työnantajat ja jotkut poliitikot puhuvat aina työelämän rakenteellisista uudistuksista, mutta onko se vain kivempi sanoitus ansioturvan leikkauksille, Minna Helle?
– Meidän ei ehkä pitäisi puhua kummastakaan. Rakenne- tai leikkausretoriikan sijaan keskustelun ytimen pitäisi olla siinä, että samalla kun työelämän rakenne muuttuu rajusti, meidän pitää kaikin tavoin huolehtia, että ihmiset pääsevät työelämään kiinni.
– Meidän pitäisi pystyä vähentämään ihmisten riippuvuutta sosiaaliturvasta, mutta suuntaus on ollut päinvastainen. Vanhoja sosiaaliturvan rakenteita suojellaan liian tiukasti ja hyvää tarkoittava politiikka kääntyykin itseään vastaan. Poliittisilla päätöksentekijöiltämme tarvittaisiin nyt rohkeutta tehdä päätökset, jotka pitävät hyvinvointivaltion jaloillaan myös tulevaisuudessa. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei yhtälö toimi, kun sosiaaliturvaan uppoaa koko ajan enemmän rahaa eivätkä työttömät silti työllisty.
– On myös niin, että nykypäivän työelämässä paikalleen jämähtäminen on myrkkyä, kun työt muuttuvat ja osaamisvaatimukset kasvavat. Ansioturvan pitäisi osaltaan kannustaa ihmisiä siirtymään uuteen. Nyt näin ei riittävästi ole.
Suomessa oli heinäkuussa lähes 140 000 avointa työpaikkaa ja silti 300 000 työtöntä. Onko kyse vain kohtaanto-ongelmasta vai voiko näitä molempia lukuja jotenkin saada pienemmiksi?
– Kohtaanto-ongelma on tosiasia eikä ole yhtä asiaa, joka sen ratkaisee. Ongelma on ollut tiedossa, ja nyt talouskasvun käynnistyttyä se on räjähtämässä käsiin. Toimia on jatkuvasti lykätty, ja päätöksillä on nyt todellinen kiire.
– Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tarvittaisiin porrastus tai jokin muu vastaava muutos, joka poistaisi kannustinongelmat. Tarvittaisiin myös lisää alueellisten työnantajien tarpeisiin natsaavia täsmäkoulutuksia, sillä moni työ ei vaadi uutta tutkintoa. Tämäkään ei riitä, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ihmisiä yritysten kasvaviin tarpeisiin. Osaajapula on huutava ongelma, ja kisa osaajista on kansainvälistä. Päätökset työhön johtavan maahanmuuton prosessien sujuvoittamiseksi tulee tehdä heti. Keinot ovat olemassa, nyt tarvitaan vain poliittista johtajuutta.
Mitä ansiosidonnaisen porrastaminen kannustavammaksi käytännössä tarkoittaa?
– Tilastot kertovat, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan loppuessa tapahtuu työllistymispiikki. Tiedämme myös, että työttömyyden pitkittyessä työllistyminen vaikeutuu. Porrastetussa ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa turvan taso on ensin korkeampi ja alenee asteittain työttömyyden jatkuessa. Laskelmien mukaan tällaiseen malliin siirtyminen vaikuttaisi työllisyyteen positiivisesti.
Hallitusten budjettitoimien valikoimassa on usein työnantajien maksujen nostaminen. Mitä haittaa siitä olisi, jos niitä nostettaisiin vain pikkuisen?
– Työnantajakustannusten nousu heikentää yritysten kilpailukykyä ja sitä kautta haittaa työllisyyttä. Tässä pitää olla tarkkana, sillä vientiyritykset kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla. Sosiaaliturvamaksut nousevat jo muutenkin ensi vuonna, joten pienetkin lisäkustannukset ovat poissuljettu mahdollisuus. Sen sijaan pitää tehdä toimia, joilla vahvistetaan kasvumahdollisuuksia. T&K-panosten kasvattaminen ja osaajien saatavuuden pullonkaulojen ratkaiseminen ovat avainasemassa.
Pystyykö hallitus jotenkin laajentamaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksia koskemaan kaikkia yrityksiä ja työntekijöitä? Vai onko se vain yritysten tai työmarkkinaosapuolten asia?
– Paikallisen sopimisen juridinen pohja on lainsäädännössä, ja siksi asian on oltava hallituksen agendalla. Näitä asioita on pohdittu kolmikantaisessa työryhmissä nyt kaksi vuotta ja lopputulos on toistaiseksi täydellinen mahalasku. Paikallinen sopiminen on elinehto nykypäivän muuttuvassa työelämässä.
– Teknologiateollisuus on muuttanut omaa tapaansa toimia, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin. Pyörä ei nimittäin tässä asiassa käänny taaksepäin: menemme joka tapauksessa kohti lisääntyvää yrityskohtaisuutta. Näin on yksinkertaisesti siksi, koska keskitetyt päätökset eivät toimi nykypäivänä sellaisenaan oikein kenellekään. Työnantajien ja työntekijöiden tarpeet ovat niin moninaiset. Toivottavasti lainsäädäntöäkin pystyttäisiin tuomaan tässä nykypäivään. Ei ole oikein, että järjestäytymättömät työnantajat ja työntekijät jätetään tarkoituksella sopimismahdollisuuksien ulkopuolelle.
Teknologiateollisuus vaatii, että työllisyystoimien on perustuttava valtiovarainministeriön tuottamiin laskelmiin. Mitä tämä tarkoittaa?
– Tässä palataan siihen, pystytäänkö Suomessa tekemään niin sanottuja vaikeita päätöksiä, vai mennäänkö sieltä missä rima on matalin. Valtiovarainministeriön työllisyyslaskelmat varmistavat, että poliittisten päätösten työllisyysvaikutukset ovat todellisia eivätkä perustu toiveisiin. On tärkeää, että työllisyyden edistämiseksi pohditaan monenlaisia keinoja, ja kaikille niille ei pystytä laskemaan selkeää työllisyysvaikutusta. Emme kuitenkaan voi jättää työllisyyttä tällaisten päätösten varaan. Tarvitaan uskottavia päätöksiä, jotka pienentävät myös julkisen talouden aivan liian suureksi kasvanutta menotaakkaa.
Lisätietoja:
