Arvotamme eri koulutusväyliä liian rajusti – ammatillisen koulutuksen vetovoima tarvitsee kunnianpalautuksen
Osaajapulakeskustelun vahvimpana teemana julkisuudessa on viime aikoina ollut, että ”Suomi tarvitsee lisää huippuosaajia”. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että osaajien puute haittaa jo kone- ja metallituoteteollisuudenkin yritysten kasvua. Väitän, että saamme syyttää tästä itseämme – olemme koko yhteiskuntana epäonnistuneet ammatillisen osaamisen arvostamisessa.
Teknologiateollisuus ry julkisti lokakuun alussa osaajatarveselvityksen tulokset, joiden mukaan alan yritykset tulevat tarvitsemaan 130 000 uutta osaajaa kymmenen vuoden sisällä. Näistä osaajista 40 prosenttia (53 000) tulisi olla ammattiosaajia, ja esimerkiksi päätoimialoista kone- ja metallituoteteollisuus ennakoi tarvitsevansa vielä tätäkin enemmän ammattiosaajia yrityksiin.
Suomalaisen työelämän näkökulmasta uutiset ovat hyviä – ammattilaisille on töitä. Huono uutinen on, että osaajia ei ole tarpeeksi. Ammatillisesta koulutuksesta hakeutuu teknologia-alalle vuosittain 1 500 henkilöä liian vähän. Ei ihme, että osaavista koneistajista ja hitsareista käydään työmarkkinoilla kovaa kisaa eikä lähteneiden tilalle löydy uusia osaajia.
Toimialan yritykset ovat heränneet siihen, että hyvistä ammattilaisista kannattaa pitää kiinni – myös heikompien tilauskantojen aikana. Luottamusta rakentava henkilöstöpolitiikka on liima, joka saa ihmiset kiinnittymään yritykseen.
”Myös ammattia opiskelevilla nuorilla on yhä useammalla jo työpaikka ja vakituinen työsuhde tarjolla ennen valmistumista.”
Yksi syy yritysten kokemaan määrälliseen osaajavajeeseen on alan opintojen heikentynyt vetovoima. Ammatillista koulutusta on kyllä tarjolla, mutta opintojen pariin ei hakeudu riittävästi ammatista kiinnostuneita ja motivoituneita opiskelijoita. Vetovoiman kasvattamiseksi on jo pitkään tehty töitä yritysten ja oppilaitosten yhteisponnistuksina.
Tuloksiakin saadaan. Ajoittain tuntuu kuitenkin siltä, että työelämän viestit huudetaan tuuleen ja alan toimijat keskustelevat toistensa ohi. Esimerkiksi viime vuosien julkinen diskurssi reformin myötä kriisiytyneestä ammatillisesta koulutuksesta rapauttaa entisestään vetovoimaa.
”Keskustelu kriisiytyneestä ammatillisesta koulutuksesta rapauttaa sen vetovoimaa entisestään.”
Mielikuvat tehdastyön työolosuhteista, palkkauksesta ja työsuhteiden kestosta vastaavat enää harvoin todellisuutta mutta elävät arjen puheessa sitkeästi. Lisäksi meidän tulee yhteiskuntana katsoa peiliin: arvotammeko oikealla tavalla eri ammatteja ja koulutusväyliä ja miten olemme viestineet niistä uraansa pohtiville nuorille tai ammatinvaihtoa suunnitteleville? Tässä myös medialla on iso rooli.
Meillä Suomessa on maailman paras ja yrityslähtöinen ammatillisen koulutuksen järjestelmä, mutta tämäkin unohtuu julkisessa keskustelussa usein. Haasteena on, että sitä ei osata hyödyntää työelämän parhaaksi ja löytää sen mahdollistamia joustoja tutkinnoissa esimerkiksi alan vaihtajien kouluttamiseksi.
”Ammatillisella koulutuksella on valtava merkitys alueiden elinvoimaisuudelle.”
Sitran 27.10. julkistaman selvityksen mukaan ammatillisella koulutuksella on valtava merkitys alueiden elinvoimaisuudelle. Ammatillisen koulutuksen läpikäyneet ovat kotiseuturakkaita ja siten paikalliset panostukset koulutukseen tulevat oman seudun hyödyksi. Yritysten kokemukset vahvistavat tämän havainnon, ja yritystoimintojen sijoituspäätöksissä osaajien saatavuuden näkymät tai niiden näköalattomuus ovat isossa roolissa. Tehdasinvestoinnit tehdään sinne, missä on osaajia saatavilla ja yhteydet koulutuksen järjestäjiin ovat toimivat.
Osaajapula on myös laadullinen, eli työelämän edellyttämän osaamisen taso on noussut. Tätä ei korjata vain korkeakoulututkintoja lisäämällä, vaan myös ammatillisessa koulutuksessa on vaadittava nykyistä korkeampaa osaamista. Ammattiosaajiin kohdentuu yhä enemmän jatkuvan osaamisen kehittämisen tarpeita.
Monikulttuurissa työryhmissä toimiminen, digitaidot sekä ympäristönäkökulmien ymmärtäminen omassa ammatissa ovat osaamisia, jotka ovat tulleet jäädäkseen. Yritysten näkökulmasta ammatillisella koulutuksella on elintärkeä rooli nykyisen henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutusväylänä. Joustavat, työelämän tarpeisiin kehitetyt ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat ratkaisuja osaajapulaan ja ammattilaisille kiinteä jatkumo kehittymisessä huippuammattilaiseksi.
Valmistavan teollisuuden rooli ei ole kansantaloutemme kannalta vähäinen ja sen osaajien saatavuus on Suomen etu. Meidän on syytä etsiä ja löytää yhdessä uusia ratkaisuja ja käynnistää rakentavaa keskustelua, joilla voidaan nostaa ammatillisen osaamisen vetovoimaa ja arvostusta. Kunnianpalautus ammattiosaamisen arvostukselle tulee käynnistää nyt.