Budjettiriihi avainasemassa: Yritysten resilienssi vahvistaa koko Suomen kokonaisturvallisuutta
Geopoliittinen myllerrys on lisännyt riskejä myös yritysten toimintaympäristössä. Varautumiseen ja ennakointiin on panostettava ja näitä toimintoja on kehitettävä niukkoinakin aikoina. Hallituksen tulee panostaa budjettiriihessä erityisesti teolliseen varautumiseen.
Hallitukselta tarvitaan ennen kaikkea tietynlaista kokonaisturvallisuuden suunnitelmaa siitä, miten resurssit käytetään fiksusti ja miten yhteiskuntaa sitoutetaan resilienssityöhön niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Yritykset tarvitsevat omia varautumissuunnitelmiaan ja niihin liittyviä investointeja varten tunteen siitä, että ennakointi ja varautuminen on niin yhteiskunnan kuin yritysten vastuulla.
Suomelta tarvitaan myös nykyistä tehokkaampaa ja proaktiivista otetta EU:n uusiin varautumissuunnitelmiin kiinnittymisessä, peräänkuuluttaa Teknologiateollisuuden ennakoinnista ja varautumisesta vastaava johtaja Akseli Koskela.
Miten Teknologiateollisuus määrittelee kokonaisturvallisuuden nykypäivänä?
– Meille kokonaisturvallisuus on koko yhteiskunnan turvallisuutta. Se on kykyä ennakoida ja ehkäistä sekä turvautua ja kestää, mutta myös kykyä palautua häiriötekijöistä normaalioloihin. Emme puhu pelkästään kovasta puolustuksesta, vaan aivan kaikesta liiketoimintaa tukevasta ja luovasta toiminnasta erilaisia häiriöitä kohdatessa.
Miksi yritysten resilienssitoimien huomioiminen on kokonaisturvalliuuden näkökulmasta tärkeää?
– Meille tärkeää on liiketoiminnan jatkuvuus erilaisissa häiriötilanteissa ja toisaalta myös häiriöihin valmistautuminen normaalioloissa. Tällä hetkellä eletään korostetummin kriisien aikaa, mutta jäsentiedusteluidemme perusteella kriisitoiminnan harjoittaminen ei ole vielä ollut tarpeeksi laajasti jäsenyritystemme liiketoiminnan ytimessä. Sen kuitenkin pitäisi olla, koska samalla tavalla kuin vuosia sitten puhuttiin vastuullisuudesta, nyt puhutaan turvallisuudesta – puheen vain pitäisi tässäkin muuttua nykyistä aktiivisemmaksi toiminnaksi.
Mitä konkreettisia toimia hallituksen tulisi tehdä kannustaakseen yrityksiä parantamaan omaa resilienssiään ja varautumistaan erilaisiin kriiseihin?
– Kuten tiedetään, rahaa ei ole hirveästi, mutta onneksi rahaa on kohdistettu turvallisuuteen. Siitä herää kysymys, miten sitä rahaa käytetään. Siten toivoisin hallitukselta tietynlaista kokonaisturvallisuuden suunnitelmaa siitä, miten resurssit käytetään fiksusti ja miten yhteiskuntaa sitoutetaan turvallisuustyöhön. Emme ole tässä kinuamassa rahaa valtiolta, vaan haluamme herättää yrityksissä tunteen siitä, että turvallisuus on meidän kaikkien vastuulla.
Miten valtion ja yritysten välistä yhteistyötä kokonaisturvallisuuden ja -varautumisen osalta voitaisiin tehostaa?
– Suomessa on jo pitkä perinne huoltovarmuustyöstä, mutta se on valtiovetoista eikä pelkästään sellaisenaan riitä. Elinkeinoelämän puolella meillä on Resilienssifoorumi, jossa näitä asioita käsitellään.
– Ylipäätään tarvitaan uusia ratkaisuita, erilaisia valtion ja yritysten välisiä kumppanuuksia. Ne eivät saa olla pelkästään suomalaisia, vaan niiden tulee olla myös pohjoismaisia ja eurooppalaisia. Kyse olisi siis turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvän tiedon ja osaamisen kansainvälisestä ekosysteemistä.
Miten Teknologiateollisuus arvioi Suomen nykyistä varautumisen tasoa ja mitä puutteita näette järjestelmässä yritysten näkökulmasta?
– Varautumista tehdään laajalti eri puolilla Suomea monin tavoin, mutta innokkuudessa on myös paljon eroja. Joillain alueilla tarvitaan tietynlaista yritysten mukaan vetämistä. Yksi matalalla roikkuva hedelmä olisi jo kirjallinen riskien tunnistaminen – sitäkään ei ole tehty kuin 30 prosentissa Teknologiateollisuuden jäsenyrityksistä. Siihen olisi ehdottomasti tartuttava.
Mitä terveisiä lähetätte hallitukselle budjettiriiheen, jotta varmistetaan huoltovarmuuden ja kriittisten tuotantoketjujen toimivuus poikkeusoloissa?
– Hallituksessa pitäisi panostaa erityisesti teolliseen varautumiseen. Esimerkiksi investointeja kyberkyvykkyyteen pitäisi tukea. Varsinkin kvanttilaskennasta puhutaan nyt paljon, ja siihen liittyviin riskeihin pitäisi varautua. Ylipäätään resurssien tehokkaampi käyttö ja niiden kytkeminen kansainvälisiin varautumissuunnitelmiin on tärkeää. Meidän on kiinnityttävä tehokkaammin myös EU:n uusiin varautumissuunnitelmiin. Se vaatii proaktiivista otetta.
– Lisäksi esimerkiksi energiariippuvuuden vähentäminen ei ole kadonnut agendalta minnekään. Pohdin myös kiertotalouden roolia. Suomi on aivan häntäpäässä kierrätetyn materiaalin käytössä EU:ssa. Jos ajatellaan raaka-ainevirtoihin liittyviä geopoliittisia riskejä, on kiertotalouden vahvistaminen aivan itsestään selvä kokonaisturvallisuutta lisäävä tekijä.
Miten hallituksen tulisi panostaa kyberturvallisuuteen ja digitaalisen infrastruktuurin suojaamiseen?
– Nämä ovat sen verran isoja ja paljon resursseja vaativia hankkeita ja kehitysohjelmia, että ne nimenomaan vaativat Euroopan tason toimintaa. Pitäisi ymmärtää, että näitä voidaan tehdä yhdessä eikä nysvätä yksin.
– Yksi viesti hallitukselle voisi olla, että nyt seuraavan EU-budjetin myötä alettaisiin kehittää strategisempaa suunnittelua yhteisen rahan käyttöön, jolloin saadaan myös isompia ja vaikuttavampia hankkeita käyntiin.
Miten Teknologiateollisuus voisi omalla asiantuntemuksellaan tukea hallituksen toimia kokonaisturvallisuuden kehittämisessä?
– Meillä on aika hyvä työkalupakki siihen, koska edustamme niin isoa osaa suomalaista teollisuutta ja jäseniämme toimii kaikilla oleellisilla turvallisuuden alueilla. Meidän tuki on tavallaan itsemme ja osaamisemme ja tietojemme parempaa välittämistä ja näkyväksi tekemistä. LIsäksi tuemme sen tiedon keräämistä, missä ja millaisia haavoittuvuuksia meillä on.
– Puhun paljon arvoverkkotyöstä, eli meidän on saatava arvoketjut ja isommat kuviot näkyviin, jotta ymmärrämme, missä sokeat kohdat ja puutteet ovat. Se on globaalin näkemyksen hakemista, koska komponentit ja materiaalit tulevat eri suunnista.
Mitä riskejä liittyy siihen, jos yritysten resilienssiä ei oteta riittävästi huomioon kokonaisturvallisuuden suunnittelussa ja budjetoinnissa?
– Otetaan esimerkiksi kyberturva. Jos yritykset eivät investoi kyberturvaan, ne eivät välttämättä edes tunnista kaikkia kyberhyökkäyksiä. Lisäksi tiedetään, että yritykset saattavat hävetä kyberturvaan liittyviä vahinkoja eivätkä halua “jäädä niistä kiinni”. Tämä vaatii monenlaista tukea yrityksille. Se ei ole pelkästään it-kysymys, vaan kyse on kansallisesta infrastruktuurista: miten tuetaan uusia kyberturvatekniikoita ja niihin liittyvää osaamista. Yksi hyvä esimerkki on vaikkapa suojaamattomien valvontakameroiden käyttö kyberhyökkäyksissä.
Miten voitaisiin edistää tiedonvaihtoa yritysten ja viranomaisten välillä uhkatilanteissa? Voiko hallitus tarjota tähän jotain työkaluja?
– Tietoa ei ole koskaan tarpeeksi, eli tekemistä riittää. Me omalta puoleltamme tuomme yrityksiä päättäjien läheisyyteen, jotta ne voivat kertoa omista haavoittuvuuksistaan. Samaan aikaan yritämme saada päättäjiä kertomaan, mitä haavoittuvuuksia yrityksillä voi olla, jos ne eivät ole mukana resilienssityössä. Eli kyllä tämä on molemminpuolinen keskustelu.
Miten näet Teknologiateollisuuden yritysten roolin kokonaisturvallisuuden innovaatioiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa? Millaista tukea siihen tarvittaisiin?
– Monet jäsenyrityksemme ovat kiinnostuneita erilaisista turvallisuusekosysteemeistä ja ratkaisujen kehittämisestä niihin. Ongelma on kuitenkin tuotteiden kaupallistamisessa, johon nämä yritykset tarvitsisivat enemmän valtion tukea. Meillä on paljon rahaa startupeille ja yliopistotutkimukseen, mutta valitettavasti olemassa olevan teollisuuden uudistamisen ja innovaatioiden kaupallistamisen kannustimissa on aukkoja.
– Suomessa tarvittaisiin parempi ymmärrys turvallisuuden kokonaisratkaisuista. Voisimme tarjota turvallisuutta avaimet käteen -periaatteella myöskin vientituotteena. Itseäni kiinnostavat pohjoismaiset pilotointimahdollisuudet ja mitä voisimme tehdä vaikkapa Norjan kanssa. En tunnista, että tässäkään olisi hirveästi profiloiduttu, vaikka näin Nato-aikana meillä on kaikki yhteiset alustat käytettävissämme.
Teksti: Harri Junttila / Kuva: Liisa Takala / Kuvankäsittely: Daniel Forsman
Lisätietoja
