Volanen, Maria

EU iski pöytään vanhat veroehdotukset uusilla perusteluilla

|
Maria Volanen, johtava asiantuntija

Koronakriisin kuihduttamilla verotuloilla on monta ottajaa. Ja vain mielikuvitus on todennäköisesti rajana, kun eri puolilla ryhdytään miettimään uusia verotuskohteita. Euroopan komissio on jo herännyt. Reutersin tuore artikkeli kertoo, että komissio havittelee uusia tulolähteitä EU:n budjettiin. Tällä kertaa koronakriisiin vedoten.

Ilmassa olevia ehdotuksia ovat muun muassa:

  • Yhteinen yhdistetty yritysveropohja (CCCTB, common consolidated corporate tax base)
  • EU:n digivero (DST, digital services tax)
  • Finanssitransaktiovero (FTT, financial transaction tax)
  • Päästökaupan laajennus
  • Muovivero
  • Hiilitulli tai -vero

Myös Euroopan parlamentti on jo uhitellut, ettei se hyväksy EU:n pitkäaikaista budjettia (MFF), jos jäsenvaltiot eivät kelpuuta yllä mainittuja veroja ja verotulojen ohjaamista EU:lle.

Ehdotukset eivät ole uusia, mutta perustelut ovat. EU:n rahoituksen uudistamista selvitettiin viimeksi Brexitin yhteydessä. CCCTB, digivero ja FTT olivat aiemmin veronkierron vastaisia toimia. Päästökaupan laajennusta, muoviveroa ja hiilitullia selvitellään puolestaan Green Dealin yhteydessä. Yli 15-vuotiasta CCCTB-ehdotusta perusteltiin alun perin EU:n kilpailukyvyn, talouskasvun ja toimivien sisämarkkinoiden edistäjänä. Nyt näitä veroja tarvittaisiin siis EU-budjetin katteeksi koronakriisin vuoksi.

Verotuksella ei saa repiä railoja EU:n yhtenäisyyteen.

EU:lla ei ole verotusvaltaa. Verotus on vielä jokaisen jäsenmaan omassa kansallisessa päätösvallassa. Tämän tärkeys korostuu kriisitilanteessa. Jokainen jäsenmaa rahoittaa verotuloilla terveydenhuoltoaan, koulutusta, sosiaaliturvaa, infrastruktuurin, oikeuslaitoksen ja pelastustoimen.

Jos verotukseen kosketaan EU-tasolla, päätökset tulee tehdä jäsenmaiden yksimielisellä päätöksellä. Komissio on kuitenkin jo pitkään ehdottanut myös määräenemmistöpäätöksiin siirtymistä. Viimeksi tällainen ehdotus lätkäistiin pöydälle, kun digitalisoituneet pohjoismaat tyrmäsivät digiveron, josta verotulot olisivat valuneet suurille jäsenmaille.

Kriisin varjolla ei saa tehdä veropäätöksiä, jotka repivät railoja EU:n yhtenäisyyteen. Juuri nyt EU:n pitäisi päinvastoin osoittaa, että se on kaikkien jäsenmaidensa ja kansalaistensa tukena. Verotuksen epäreiluuteen on kaatunut ennenkin valtioita. Verotuksen syyksi voi laittaa vaikkapa Rooman tuhon ja Amerikan yhdysvaltojen irtaantumisen Isosta-Britanniasta!

Kilpailukykyä ei edistetä muusta maailmasta poikkeavilla veromalleilla.

Liiketoiminta on globaalia, eikä EU:n kilpailukykyä edistetä uusilla, muusta maailmasta poikkeavilla veromalleilla. Vaikeuksissa olevia yrityksiä ei pelasteta lisäveroilla, poukkoilevalla verotuksella, monimutkaisen verotuksen aiheuttamilla hallinnollisilla kuluilla, kaksinkertaisella verotuksella tai protektionistisen verotuksen synnyttämillä kauppasodilla.

EU:n tulisi mieluummin keskittyä yhtenäistämään ja helpottamaan verotusmenettelyä. 27 erilaista verojärjestelmää ja raportointimallien viidakkoa eivät ole järkeviä yrityksille eivätkä valtioille. Komissio valmisteleekin toimintasuunnitelmaa veronkierron karsimiseksi sekä verotuksen yksinkertaistamiseksi. Toivottavaa on, että mallia otettaisiin kerrankin esimerkiksi Suomen pitkäjänteisestä työstä verotuksen digitalisoimisessa ja yksinkertaistamisessa. Merkittävien kulusäästöjen lisäksi tämä karsii myös harmaata taloutta, verovajetta ja veronkiertoa.

Green Dealin yhteydessä valmisteltavia veroja tulee selvittää ympäristönäkökulmasta. Ympäristöverojen tavoitteena on ohjata vähähiilisempään toimintaan. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöihin perustuva vero toimii tavoitteensa mukaisesti, jos veron tuotto pienenee (vähemmän päästöjä = vähemmän verotuloja). Jos ympäristöveroja säädetään budjetin tilkkeeksi, vero ei todennäköisesti ole kovin hyvä kannustin vähähiilisyyteen.

Lisätiedot:
Johtava asiantuntija, veropolitiikka: Maria Volanen, puh.  040 532 3744