Vientiliittojen työmarkkinajohtajat: Hälytyskellot soivat työllisyystoimille

Maan hallituksen suunnalta on viestitty, että kolmikantaisten työllisyystyöryhmien esitykset ovat viivästyneet koronaviruksen takia. Työryhmät ovat kuitenkin istuneet jo vuoden 2019 kesästä lähtien!

Työllisyyspalloa on potkittu huoletta eteenpäin, vaikka tarve toimille on koronan takia entistäkin huutavampi. Nyt toimettomuuden perusteeksi on löytynyt palkansaajapuolella se, että elinkeinoelämä haluaa ulottaa työttömyysturvan kaikille palkansaajille.

Valtiovarainministeriön virkamiesten työllisyyspaketti on sekin saanut kylmää kyytiä niin ay-liikkeeltä kuin osin hallituspuolueistakin. Tämä on valitettavaa, sillä yhtään kiveä ei voi nyt jättää kääntämättä. Vaikka virkamiesten esitykset toteutettaisiin kokonaisuudessaan, niiden työllisyysvaikutus ei riitä täyttämään hallituksen tavoitetta vuoteen 2023 mennessä.

Samaan aikaan etenemässä on useita työlainsäädäntöhankkeita, jotka nostavat työllistämiskynnystä ja vievät työllisyystavoitetta kauemmaksi. Laillisiin kilpailukieltosopimuksiin ollaan liittämässä kovia kustannuksia työnantajille, ja yt-menettelyyn suunnitellaan lisää byrokratiaa ja sanktioita. Saldo työllisyystoimista on siis tällä hetkellä negatiivinen – etenkin, kun perhevapaauudistus ollaan toteuttamalla tavalla, joka vähentää työllisyyttä 5 000 hengellä.

Uusia työpaikkoja ei tuo myöskään kalliiksi tuleva oppivelvollisuuden pidentäminen. Suunnitellun muutoksen vähäiset työllisyysvaikutukset näkyvät vasta kymmenien vuosien päästä, kun taas lähivuosina muutos heikentäisi julkisen talouden tasapainoa. Nämäkin rahat pitäisi suunnata nuoria aidosti työllistäviin toimiin, esimerkiksi oppisopimuskoulutus tulisi tehdä yrityksille aiempaa houkuttelevammaksi.

Joku nappaa markkinaosuudet heikossakin taloustilanteessa.

On totta, että korona on vähentänyt kansainvälistä kysyntää, mikä näkyy vientiyritysten tilauskirjoissa. Se ei saa kuitenkaan olla syy siihen, että jätetään kilpailukykyä ja työllisyyttä edistävät toimet tekemättä. Joku nappaa markkinaosuudet heikossakin taloustilanteessa. On myös lyhytnäköistä uskotella, että menetetyt markkinaosuudet palaavat nopeasti takaisin. 

Vähiten tässä tilanteessa tarvitaan yritystoimintaa vaikeuttavaa jäykkää lainsäädäntöä ja puheita työajan lyhentämisestä. Ne eivät lisää investointihalukkuutta eivätkä yritysten luottamusta tulevaan. Sen sijaan tarvitaan ennen kaikkea lisää paikallisen sopimisen mahdollisuuksia sekä järjestäytyneille että järjestäytymättömille yrityksille.

Viime päivien yt-uutisten on vihdoin pakko soittaa hälytyskelloa. Suomi uhkaa luisua lomautusten jälkeen irtisanomiskierteeseen. Maan hallituksen on vaadittava työmarkkinajärjestöiltä pikaisesti laskelmin todennettavia, vaikuttavia työllisyystoimia. Mikäli järjestöt eivät niitä esitä, hallituksen on päätettävä toimista budjettiriihessä.

Päätöksiä ei voi enää lykätä.

Minna Etu-Seppälä, työmarkkinajohtaja, Kemianteollisuus ry
Minna Helle, työmarkkinajohtaja, Teknologiateollisuus ry
Jyrki Hollmén, työmarkkinajohtaja, Metsäteollisuus ry