Kehysriihen harha-askeleet

Pettymys. Se on päällimmäinen tunne hallituksen kehysriihestä.

Riihen ”syntilistalla” on monia asioita, vaikka toki hallitus teki myös oikeansuuntaisia linjauksia. Kasvun kannalta oikeita päätöksiä ovat mm. kone- ja laiteinvestointien tuplapoistojen jatkaminen, energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämisen tuki sekä päätös satsata työperäiseen maahanmuuttoon.

Millaisia harha-askeleita sitten otettiin? Osa ”synneistä” on pienempiä, osa vähän pahempia. Joistakin asioista tiedämme vasta vuosien päästä, kuinka vakaviksi harha-askeleet osoittautuvat.

Synti 1: Talouspolitiikka on liian elvyttävää

Finanssipolitiikan viritys on liian elvyttävää talousnäkymiin nähden. Talouden näkymät ovat meillä ja maailmalla pelättyä paremmat, ja koronasta toipumisen ennakoidaan olevan nopeaa. Kovan kasvun vaiheessa tulisi harjoittaa kiristävää tai vähintäänkin neutraalia suhdannepolitiikkaa.

Nyt hallitus jatkaa elvyttävää politiikka hyvistä näkymistä huolimatta. Elvyttäminen kasvun aikana on julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta hukkaan heitettyä rahaa.

Synnin painoarvoa pienentää hieman se, että maailmalla on aika laajasti samansuuntaisia ajatuksia finanssipolitiikasta. Emme siis ole poikkeus elvyttävän politiikkamme kanssa. Toki myös koronatilanteeseen liittyy edelleen epävarmuutta, ja tällä voi ainakin joltain osin perustella elvyttävän linjan jatkoa.

Synti 2: Kehysmenettely heitettiin roskakoriin

Hallitus päätti heittää kehysmenettelyn romukoppaan. Kehysmenettely on työkalu, joka on hillinnyt vuosikymmenet julkisia menoja poliittisilta mieliteoilta. Poliittisen päätöksenteon keskeinen tarkoitus on priorisoida hyviä tavoitteita ja pitää tulot ja menot tasapainossa.

Hallitus kertoi kaunopuheisesti tehneensä suunnitelman kehyksiin palaamisesta, mutta tämä on höpöpuhetta. Hallituksen valta ulottuu vain hallituskauden loppuun, ja juuri sinne asti hallitus on päättänyt rikkoa kehysmenettelyn. Eli synti on tämän hallituksen aikana pysyvä.

Kehysmenettelyn hylkääminen ei ole synneistä vakavin, mutta asian periaatteellinen merkitys on suuri. Kyse on huolestuttavasta ennakkotapauksesta, ja myös tulevien hallitusten on jatkossa helpompi rikkoa kehyssääntöjä. Toivottavasti näin ei käy.

Tätäkin syntiä voi perustella jossakin määrin koronalla: poikkeuksellisilla menoilla ja vaurioiden minimoimisella.

Synti 3: Hallitus heittäytyi luovaksi työllisyysarvioissa

Hallituksen arviot ”työllisyystoimiensa” vaikutuksista tehtiin poikkeuksellisesti substanssiministeriöissä. Tavallisesti valtiovarainministeriö laskee yhtenäisin periaattein päätösten työllisyysvaikutukset ja vaikutukset julkiseen talouteen.

Substanssiministeriöiden arviot eivät välttämättä ole yhtenäisiä eivätkä yhteismitallisia. Päätösten tulkinta ja arvioiminen on siis hankalaa.

Ja ainakin teoriassa on sellainenkin mahdollisuus, että substanssiministeriön arviot olisivat kytköksissä kyseisen hallinnonalan saamaan rahoitukseen. Jo tällaisen teoreettisen mahdollisuuden olemassaolo on omiaan syömään laskelmien uskottavuutta. VM sen sijaan on eräänlainen ”ulkopuolinen” erotuomari, jonka laskelmiin on perinteisesti totuttu luottamaan.

Tämä synti nousi vakavuudessaan kolmospaikalle, koska menettelyn yleistyminen työllisyysvaikutuksia arvioitaessa vaikeuttaisi kaiken kaikkiaan poliittisten päätösten arviointia. Hieman kärjistäen työllisyystavoitteilla ei olisi enää mitään merkitystä, sillä jostakin löytyy aina poliittisia päätöksiä tukeva laskelma.

Synti 4: Saamattomuus talouden suurten haasteiden edessä

Tämä erittäin vakava synti sisältää monta yksityiskohtaa, mutta laajasti sanottuna kyse on kyvyttömyydestä talouden suurten haasteiden edessä. Työllisyyspäätökset jäivät lapsenkenkiin, sillä ne eivät vauhdita työpaikkojen syntyä yksityiselle sektorille. Myös päätökset lisäsatsauksista tutkimukseen ja tuotekehitykseen jäivät tekemättä.

Suomessa on poikkeuksellisen laaja konsensus siitä, että työllisyysaste on saatava nykyistä korkeammaksi. Tämä on välttämätöntä, jotta julkinen talous saadaan vakaalle pohjalle ja pystytään rahoittamaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

Hallitus kykeni tekemään lähinnä ns. pehmeitä päätöksiä, joiden työllisyysvaikutukset ovat vähintäänkin kyseenalaisia tai ne eivät ainakaan vahvista julkista taloutta. Voi jopa sanoa, että päätöksissä oli kyse pikemminkin sosiaali- kuin työllisyyspolitiikasta. Monet toimet ovat toki kannatettavia ja inhimillisesti tärkeitä, mutta niiden avulla ei vahvisteta julkista taloutta. Sellaisiakin toimia olisi kiperästi tarvittu.

Myös päätökset tki-rahoituksesta jäivät ilmaan. Työryhmä toki perustettiin. Oikeutetusti voi kuitenkin sanoa, että tämänkin asian ympärillä on kokouspullaa jo syöty. Vain päätöksiä puuttuu.

Korona ei kelpaa tämän synnin kohdalla edes tekosyyksi. Miksi päätöksiä ei synny, vaikka työllisyys ja uuden luominen ovat kriittisiä Suomen hyvinvoinnille? Toivottavasti hallitus korjaa ainakin ja erityisesti tämän viimeisen synnin. Mielelläni käännän kritiikin kiitokseksi.

Petteri Rautaporras
Pääekonomisti, Teknologiateollisuus ry
petteri.rautaporras@teknologiateollisuus.fi
050 304 2220
@PRautaporras