Sopeuttamisen sietämätön vaikeus
Päättäjät tunnustavat varsin pitkälle julkisen talouden vaikeudet. Tosiasioiden tunnustaminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös korjaavat toimet.
Vaalien lähestyessä vaikuttaa siltä, että ainakin valtaosa puolueista hyväksyy tarpeen sopeuttaa valtion tuloja ja menoja. Ihan toinen kysymys on kuitenkin, kuinka suureen sopeuttamiseen eri puolueet ovat valmiita, miten se tehdään ja mikä on toimien aikataulu. Mutta suunnan pitäisi olla selvä.
Talouskasvun tavoittelu kannustimia ja toimintaympäristön houkuttelevuutta lisäämällä on tietenkin erittäin kannatettava päämäärä. Vastuullinen päättäjä ei voi kuitenkaan laskea julkisen talouden tervehdyttämistä pelkästään kasvun varaan. Epätasapaino julkisen sektorin menojen ja tulojen välillä on niin suuri, että myös menoleikkauksia tarvitaan. Samalla on pidettävä huolta talouden kasvusta.
Vaalien voittaminen leikkauslistoilla on vaikeaa, joskaan ei tavatonta. Ei ole helppoa kertoa kansalaisille leikkauksista. Ehdotuksilla on usein sama kohtalo: esitykset leimataan kilpailevissa puolueissa sopimattomiksi tai niiden sanotaan iskevän liian lujaa johonkin kohderyhmään.
Priorisointi on poliittisen päätöksenteon ydintä.
Vaikka tavoite julkisen talouden tervehdyttämisestä jaetaan laajasti, vaalikeskusteluiden seuraaminen masentaa. Asioiden priorisointi on poliittisen päätöksenteon ydintä, mutta se tuntuu olevan jälleen kerran niin vaikeaa, niin vaikeaa. Päättäjien keskeisin tehtävä olisi suunnata niukat resurssit kaikkein tärkeimmiksi koettuihin kohteisiin. Kyvyttömyys priorisointiin on ollut myös istuvan hallituksen suurimmista synneistä: rahaa on riittänyt kaikille ja kaikkiin tarpeisiin.
Säästöjen tekeminen juustohöyläperiaatteella olisi surkea vaihtoehto. Se tarkoittaisi poliittisen päätöksenteon täydellistä epäonnistumista, kun priorisointia ei uskalleta tehdä. Juustohöylän mahdollisuutta joutuu kuitenkin − ikävä kyllä − pelkäämään.
Juustohöylään voi liittyä aimo annos myös poliittista teatteria. Ensin päätetään leikata ihan kaikilta ja sitten puolueet kiiruhtavat peräjälkeen ilmoittamaan, että meidän ansiostamme juuri tämä kohde jätetään lopulta säästötoimien ulkopuolelle. Näin saadaan sulkia ”pelastustoimista” eikä tarvitse kantaa vastuuta menoleikkausten kohdentamisesta. Toivottavasti tällaista näytelmää ei nähdä.
Juustohöylä olisi poliittisen vastuun mahalasku.
Suomen pitkäaikainen etu sekä äänestäjien kuluttajansuoja edellyttävät kunnianhimoista tavoiteasetantaa sekä konkreettisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen julkisen talouden haasteet ovat sen verran mittavia, että toiveajatteluun kasvusta ei ole varaa emmekä voi naiivisti luottaa puolivillaisiin keinoihin tilanteen korjaamiseksi.
Petteri Rautaporras
Johtaja, pääekonomisti
petteri.rautaporras@teknologiateollisuus.fi
050 304 2220
