Tarvitsemme englanninkielisiä koulupaikkoja houkutellaksemme osaajia Suomeen
Suomea tai ruotsia toisena kielenään (S2) puhuvien lasten ja heidän koulujensa eriytymisestä on keskusteltu viime aikoina, mutta keskustelu englanninkielisen koulupolun tarpeesta on unohdettu. Koulutuspoliittisessa selonteossa (2021) englanninkielisten koulupolkujen tarve lähes sivuutettiin, mutta OKM:n virkamiesnäkemyksessä (2023) seuraavalle hallituskaudelle nostettiin esille, että Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien silmissä lisäisi se, että koulutusjärjestelmän kaikki osat ovat mahdollisia myös muilla kuin suomen tai ruotsin kielellä.
Teknologia-aloilla on valtava tarve osaajille. Useat saapuvat Suomeen muutamaksi vuodeksi korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin, erityisesti suuriin kaupunkeihin. Kun perheen oleskelu Suomessa on suunniteltu vain muutaman vuoden mittaiseksi, ei suomen- tai ruotsinkielinen koulupolku ole vaihtoehto näiden avainhenkilöiden perheille. Englanninkielinen koulutusmahdollisuus perheen lapsille saattaa olla jopa ratkaiseva tekijä, jolla päätös kohdemaasta tehdään. Vaihtoehtoja maailmalla on muitakin, kun muun muassa koko Eurooppa taistelee samoista osaajista.
Tällä hetkellä maksutonta, joko osin tai kokonaan englanninkielistä perusopetusta tarjotaan yli 10 000 oppilaalle 60 peruskoulussa ympäri Suomea. Englanninkieliset koulupaikat eivät riitä kaupungeissa, ja suureksi ongelmaksi ovat osoittautuneet kesken kouluvuoden Suomeen muuttaneet oppilaat sekä luokkien täyttyminen suomenkielisistä oppilaista. Suomeen pysyvästi asettuvien kohdalla suomen kieltä ja suomalaista koulua harjoitellaan valmistavan opetuksen luokissa vuoden verran ja sieltä siirrytään suomenkielisiin luokkiin. Jos tarkoitus on jäädä Suomeen, on tämä tietysti ensisijainen ratkaisu, mutta lyhytaikaisen maahanmuuton tarpeisiin uuden hallituksen tulisi tarttua viipymättä.
Tarve englanninkieliselle opetukselle on erityisesti pääkaupunkiseudulla ja Tampereella.
Lyhytaikaiseen tarpeeseen tarkoitettuja englanninkielisen opetuksen luokkia tulee perustaa tavallisten koulujen yhteyteen ja kotimaisten kielten tehostettu opetus voidaan järjestää siitäkin huolimatta, että pääasiallisena opetuskielenä olisikin englanti. Opettajien osaamista toki tarvitsee kehittää, jotta suomalaisen opetussuunnitelman asioita osataan opettaa englanniksi ja saattaapa opettajien kelpoisuusehdoissakin olla hieman vilkaisemisen varaa. Parhaiten tätä osaamista on kouluissa, joissa jo nyt on valmistavaa ja kaksikielistä opetusta.
Tarve englanninkieliselle opetukselle on erityisesti pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Tarkoituksenmukaista olisi sitoa englanninkielisen opetuksen järjestämisen kesto kansainvälisten avainhenkilöiden Suomessa viettämään aikaan. Jos oleskelu Suomessa kestäisikin pidempään, voisi oppilas siirtyä yksilöllistä polkua suomen- tai ruotsinkielisen opetuksen piiriin, tarvittaessa valmistavan opetuksen kautta. Englanninkielisen opetuksen järjestäminen mahdollisimman lähellä lapsen kotiympäristöä voisi helpottaa kotoutumista Suomeen kaveri- ja harrastuspiirien kautta.
Yhtenä vaihtoehtona kaikkialla Suomessa olisi myös kaksikielisen, eli joko ns. kielirikasteopetuksen (englantia alle 25 %) tai laajamittaisen kaksikielisen opetuksen (englantia yli 25 %) lisääminen. Molemmat mahdollistavat hyvän taidon sekä suomen että englannin kielessä ja antavat pohjan elinikäiselle kielen opiskelulle. Tämä olisi hyvä ja kustannustehokas ratkaisu myös siihen pulmaan, että kokonaan englanninkieliset luokat täyttyvät suomenkielisistä oppilaista. Viime vuonna valtio myönsi kaksikieliselle opetukselle valtionavustuksia 842 000 eurolla. Moni opettaja on kokenut kaksikielisen opetuksen myös motivoivaksi urapoluksi, ja usein työparina on ollut myös avustajia, joiden äidinkieli on englanti. Lisäksi kansainvälisten koulujen (maksullistenkin) oppilaspaikkojen lisääminen ja uusienkin koulujen perustaminen on tulevina vuosina tarpeen.
Ei kompastuta omiin säädöksiimme, vaan rakennetaan koulutuksestamme todellinen vetovoimatekijänä ulkomaisille huippuosaajille.
Sama tarve englanninkieliseen tarjontaan on olemassa myös varhaiskasvatuksessa ja toisella asteella. Varhaiskasvatuksen markkina toimiikin jo varsin joustavasti. Englanninkielinen koulutuspolku ei kuitenkaan saa tyssätä peruskouluun. Ammatillisessa koulutuksessa englanninkielisiä tutkinnonanto-oikeuksia tulee myöntää, kun kyseessä on osaajatarveala ja alueen yritykset ovat mukana hakemuksessa. Lisäksi näiden hakemusten käsittelyaikoja ministeriössä tulee reilusti lyhentää. Lukiokoulutuksessa tulee lisätä englanninkielistä opetustarjontaa, IB-tutkinnon tarjontaa sekä toteuttaa lopultakin englanninkielinen ylioppilastutkinto.
Samaan aikaan S2-opetuksen merkittävä kehittäminen sekä valmistavan opetuksen enimmäisajan pidentäminen kahteen vuoteen ovat tärkeitä tehtäviä tulevalle hallitukselle. Maahanmuuttajalasten koulutuksen järjestäminen ei ole one-size-fits-all. Maailmalla suomalainen koulutus on kruununjalokivi. Ei kompastuta omiin säädöksiimme, vaan rakennetaan koulutuksestamme todellinen vetovoimatekijänä ulkomaalaisille huippuosaajille.
Lisätiedot:
Johtaja Leena Pöntynen (osaamispolitiikka), puh. 040 130 6113, twitter: @leenapontynen
