Kilpailukyky ei parane ilman työpaikkakohtaista sopimista
Kilpailukyky heikkenee, jos työvoimakustannukset suhteessa tuottavuuteen nousevat Suomessa vertailumaita nopeammin.
Saksaan ja Espanjaan verrattuna kustannuskilpailukykymme on heikentynyt vuoden 2005 jälkeen lähes viidenneksen. Alankomaihin verrattuna kilpailukykyä on menetetty noin 10 prosenttia, Italiaan seitsemän prosenttia ja Itävaltaan kolme prosenttia.
Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt sekä vientisektorilla että kotimarkkinasektoreilla. Julkisella sektorilla ongelma on yksi suurimmista. Jos julkisen sektorin palkat olisivat noudattaneet yksityisen sektorin palkkakehitystä, julkiset menot olisivat tällä hetkellä lähes miljardi euroa pienemmät kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Tällainen kehitys on osaltaan merkinnyt veronkiristyksiä ja sen seurauksena myös elinkeinoelämän kilpailukyvyn rapautumista.
Syksyllä 2013 laaditun työllisyys- ja kasvusopimuksen arvioitiin kaventavan Suomen ja Saksan sekä muiden kilpailijamaiden eroa jo 2014 alkaen. Vuoden 2014 kehitys kertoo kuitenkin muusta. Suomen asema on pikemminkin edelleen heikentynyt, eikä oleellista muutosta parempaan ole näköpiirissä. Mistä tämä johtuu?
Vaikka sopimuksen kollektiivinen kustannusvaikutus Suomessa on maltillinen, palkkaratkaisu ei käytännössä edistä työpaikkakohtaisia palkkaus- ja työaikajärjestelmiä. Näiden järjestelmien kehittyminen on yksi oleellinen edellytys sille, että tuottavuus voisi parantua työpaikkatasolla.
Jukka Palokangas, pääekonomisti
Teknologiateollisuus ry
Ks. Suomen kilpailukyvyn kehitystä kuvaava graafi
Tämä uutinen on mukana Visio-uutiskirjeessä, jonka voit tilata täältä.
