Elinkeinoelämä edistää kiertotaloutta

Kiertotalouden edistämisessä on syntynyt tervettä pöhinää. Kiertotaloudessa nähdään mahdollisuuksia toimintojen tehostamiseen ja liiketoiminnan kasvuun. Nyt onkin avainkysymys, että uusi hallitus kirjaa kiertotaloutta koskevat tavoitteet viisaalla tavalla. Kiertotalous ei tarvitse uutta lainsäädäntöä vaan sitoutuneita toimijoita, enemmän tietoa ja vähemmän esteitä.

Porkkana on parempi kuin keppi

Toimijoiden sitouttamisessa T&K-rahoituksella on merkittävä rooli. Kehittämistoimia ja kiertotalouden ratkaisuja on katsottava toimialakohtaisesti ja arvoketjuittain, miten esimerkiksi jätteiden syntyä ehkäistään jo suunnitteluvaiheessa ja materiaalien valinnassa. Vain toimijat itse osaavat tämän, säädöksillä ei voi yksityiskohtia päättää. Porkkana on parempi kuin keppi ja markkinoiden kysyntä parempi kuin säädöspakko.

Materiaalitehokkuuden edistämistä voidaan tehdä yritystasolla, ja yritykset tekevätkin sitä luontaisesti, koska raaka-aineet ovat kustannuksia yrityksille. Usein vähempimerkityksellisten materiaalisäästöjen tavoitteluun ei päätoiminnan ohessa ole aikaa ja siksi tarvitaan jonkinlainen kannustin työlään materiaalikatselmuksen tekemiseen.

Tehostustoimet yrityksissä toimeenpannaan yleensä investointien yhteydessä. Materiaalitehokkuutta voisi edistää myös kannusteilla laajempiin toimialat kattaviin tai toimialarajat ylittäviin hankkeisiin, joissa toisten jätettä ja sivuvirtoja hyödynnetään. Olemmekin ideoineet Hollannin Green deal -mallin käyttöönottoa Suomessa, joissa tavoitteita edistetään konkreettisilla hankkeilla.

Kiertotalous tarvitsee hyvän tietopohjan

Tärkeitä mitattavia asioita olisivat syntyneiden jätteiden määrä, kierrätyksen ja hyötykäytön määrät, ml. jalostetut polttoaineet, kierrätystä edistävä infra ja investoinnit. EU:ssa indikaattorityö on toistaiseksi ollut puuhastelua, eikä mene asian ytimeen. Tietopohja voisi palvella erityisesti aluetason kehitystoimia. Alueilla tulisi muodostaa tahtotila ja tavoitteet kiertotalouden edistämiseen.

Kiertotalousinfraa, jota hyödynnettäisiin esimerkiksi jäte-energiaratkaisuissa, rakennusjätteen käsittelyssä, polttoaineiden valmistuksessa ja jäteperäisten uusioraaka-aineiden valmistuksessa, voitaisiin rakentaa lisää. Näihin löytyy hyviä tehokkaita kotimaisen teknologian ratkaisuja. Tämä potentiaali on Suomessa toistaiseksi vielä vajaasti hyödynnetty. Cleantechiä tulisi edistää julkisin hankinnoin, mikä edellyttää ensisijaisesti paikallisen ja alueellisen tahtotilan syntyä.

Esteet on tehty purettaviksi

Seuraavan hallituksen toivoisi tarttuvan kiertotalouden esteisiin. Valuvika on EU-lainsäädännössä, joka määrittelee materiaalin liian helposti jätteeksi ja tekee tuskallisen vaikeaksi jätteen hyödyntämisen raaka-aineena. EU:n kemikaali- ja jätelainsäädännöt tulee päivittää kiertotalouden näkökulmasta. Kotimaassa voitaisiin tehdä paljon jäte- ja sivuvirtojen hyötykäytön edistämisessä, mm. laatimalla end of waste -määrittelyjä niin kuin muissa maissa koko ajan tehdään.

Esteitä on mm. ainekiertojen kielloissa, joita tulisi kohdentaa riskianalyysin mukaan eikä yleiskattavasti. Kierrätysmetallien hyötykäyttö ei esimerkiksi ole mahdollista, jos lyijyn raja-arvo alennetaan järjettömän alhaiseksi pohtimatta, missä metalleja käytetään.

Maarakentamiseen liittyvää asetusta ollaan nyt uudistamassa. Toivottavasti siinä saadaan toteutettua hyötykäytön edistämistä eli uusia kohteita ja uusia materiaaleja, kuten valimoiden hiekat. Uusia mahdollisuuksia liittyy eri toimialojen sivuvirtoihin ja jäte-eriin, jos niistä voisi jalostaa teollisessa mittakaavassa hyödyntämiskelpoisia tuotteita kuten ruiskuvaluun sopiva sellukuitu tai erilaiset komposiitit. Hyödynnettäville materiaaleille tulisi luoda myös julkista kysyntää esim. asettamalla ne etusijalle rakentamisessa, maanparantamisessa ja kaavoituksessa.

Jouni Lind
Asiantuntija, Teknologiateollisuus

Tämä artikkeli on mukana Visio-uutiskirjeessä, jonka voit tilata täältä >>