Metallien vastuullisuusjärjestelmästä toimiva

Asetuksella halutaan torjua Kongon alueella esiintyvän kaivostoiminnan tulojen siirtymistä sotilaallisiin ja ihmisoikeuksia loukkaaviin tarkoituksiin. Teollisuudessa on kannatettu komission esitystä, jossa on luotu menetelmät vastuullisuusjärjestelmäksi tinan, tantaalin ja volframin (sekä kullan) maahantuomisessa. Järjestelmä koskisi sulattoja. Isojen ja suoraan raaka-ainetta jalostavien toimijoiden voidaan ajatella pystyvän luomaan valvontaketju raaka-aineen alkuperän selvittämiseksi. Suomessa ei jalosteta kyseisiä metalleja.

Teollisuutta huolestuttaa, jos EU-parlamentti saa yhteispäätösmenettelyssä muutettua asetusta sellaiseksi, että se on pakollinen kaikille ja käytännössä raskas. Silloin se työllistää vain konsultteja ja sisältää porsaanreikiä harmaalle toiminnalle. Huolemme liittyy mm. elektroniikkateollisuuteen, joka käyttää juotoksiin tinalankaa ja -harkkoja. Nämä ovat asetuksen soveltamisalassa mukana. Emme halua lisätä taakkaa yrityksille, joiden liiketoiminnan ydin ei ole raaka-aineiden jalostamisessa ja joiden ei kannattaisi käyttää suuria panoksia jonkun sivuraaka-aineen alkuperän selvittämiseen. Kysymys kuuluukin, onko järkevää että tarkasteluvelvoite ulotetaan varsinaisen jalostustoiminnan ulkopuolelle kaikkiin toimijoihin, niin kuin joissakin muutosesityksissä parlamentissa esitetään.

Vertailun vuoksi USA:ssa säädetty laki Kongon alueen metallien vastuujärjestelmästä aiheuttaa nykyisin ympäri maailmaa melkoisen paperisodan, kun yritykset lähettelevät toisilleen todistuksia, että parhaan tietämyksensä mukaan heillä ei ole käytössä konfliktimineraaleja ja he puolestaan kysyvät todistuksia alihankkijoiltaan. Fiksumpikin tarkastelutapa olisi mahdollista luoda.

Malli ensin testattava

Parlamentissa on myös esillä vaatimus laajentaa tarkastelu koskemaan kaikkia luonnovaroja. Olisi parempi luoda ensin tinalle, tantaalille ja volframille rajattu vastuullisuusjärjestelmä; testattaisiin malli ja kerättäisiin kokemukset.

Suomalainen teollisuus on siis yhtä mieltä eurooppalaisten toimialajärjestöjen kanssa, että vastuullisuusjärjestelmä on hyvä luoda, mutta odottaa lainsäätäjiltä, että lainsäädännöstä tulee käytännössä toimiva. Olemme komission esittämän vapaaehtoisen järjestelmän kannalla, jossa markkinapaine johtaisi vastuullisuusjärjestelmän käyttöönottoon suurilla toimijoilla.

Sen sijaan muussa kuin jalostustoiminnassa liiketoimintansa tekeville pk-yrityksille ei tulisi säätää raskasta todistamisen velvoitetta. Olisi myös julkisen vallan tehtävä sanoa, mitkä alueet maailmassa ovat ihmisoikeuksien kannalta riskialueita, etteivät yritykset eri maissa tulkitse eri tavalla tilanteita. Vaarana on markkinavääristymät, joissa rehelliset toimijat kärsivät.

Jouni Lind
Asiantuntija, Teknologiateollisuus

Tämä artikkeli on mukana Visio-uutiskirjeessä, jonka voit tilata täältä >>