Teknologiateollisuuden malja keväälle
Suomen tilanne on haastava, eikä tästä kunnialla selvitä ilman kaikkien osapuolten panostusta ja uhrausta. Jokaisen on koettava vastuuta esimerkin näyttämisestä muille.
Aikana, jolloin peilin edessä pitäisi olla ruuhkaa on monien katse nauliintunut naapurin puolelle. Työnantaja löytää vikaa ammattiyhdistysliikkeestä ja työntekijäjärjestöt työnantajista eikä oman puolen ylilyönteihin puututa.
Viikonlopun vappupuheet olivat hyvä esimerkki tietoisesta yksisilmäisyydestä. On kuitenkin sääli, jos hyvinvointiyhteiskunnan pelastusyritykset voidaan puheessa kääntää tietoiseksi salaliitoksi hyvinvointiyhteiskunnan tuhoamiseksi. Tällä tavoin ei maata pelasteta.
Hyvät kevään ystävät, joustavuutta tarvitaan sekä ajatuksissa ja teoissa. Kritiikissä on oltava rehellinen ja omatkin virheet on tunnustettava.
Tosiasia on, että muutosvastarintaa on sekä työnantajien että työntekijöiden puolella ja molemmissa leireissä tapahtuu virhearviointeja.
Monet työnantajien reaktiot ovat olleet kovin lyhytnäköisiä vaikkapa apteekkien sekä taksien osalta. Kun posti ehdotti ruohonleikkuuta uudeksi palveluksi, kommentoitiin tätä työnantajajärjestön taholta muun muassa seuraavasti: "Moottorikäyttöisten koneiden ja laitteiden käyttäminen vaatii tiettyä osaamista. On vaikea uskoa, että ihan kuka tahansa voi vain alkaa leikata [nurmikkoa]."
Työnantajat eivät voi samanaikaisesti vaatia työntekijöiltä joustoja kilpailukyvyn palauttamiseksi ja itse vastustaa kaikkia Suomen kannalta perusteltuja, mutta jonkin alan kannalta vaikeita uudistuksia
Kaikki hyvä johtaminen tapahtuu edestä - myös tässä asiassa meidän tulee itse näyttää esimerkkiä, jos haluamme joukkojen seuraavan perässä
Nokia on minulle läheinen esimerkki onnistuneesta muutoksesta, jossa konkurssipuheiden kohteena ollut yhtiö keksi itsensä uudelleen. Tämä ei tapahtunut ongelmia kiertämällä tai mitään ratkaisua pelkäämällä. Nokian liiketoiminnan arvo markkinoiden arvostamana laski 1,5 miljardiin euroon kesällä 2012. Tästä noustiin kolmessa vuodessa noin 30 miljardiin muutoksen kautta, jota olen kuvaillut kaikkien atomien vaihtamiseksi, mutta kuitenkin siten, että yhtiön sielu ei muutu. Yli 100,000 työntekijästämme alle 1% kantoi Nokian henkilöstökorttia kolme vuotta sitten. Johdosta on yksi henkilö jäljellä ja hallituskin on käytännössä kokonaan uusiutunut. Näiden muutosten jälkeen Nokia on 40,000 tuotekehittäjän yhtiö, joka investoi yli neljä miljardia tuotekehitykseen. Olemme jälleen selkeästi arvokkain suomalainen yhtiö.
Eräs tekijä Nokian onnistuneessa muutoksessa on ollut hallituksen ja johdon uudenlainen työskentely, valmius ja pyrkimys muutokseen sekä kokeilun kulttuuriin. Muutoksen taustalla on ollut kultaiset sääntömme, jotka otin käyttöön heti puheenjohtajuuteni alussa.
Herättelin samanlaisen keskustelun Teknologiateollisuuden hallituksen kokouksessa ottaessani puheenjohtajuuden vastaan tämän vuoden alussa. Sovimme itsellemme samanlaiset hallitustyön periaatteet, jotka Nokiassa ovat toimineet.
Periaatteemme velvoittavat meitä tekemään faktapohjaista analyysiä silloinkin kun se on haastavaa. Olemme sopineet tuovamme mahdolliset eriävät mielipiteet kokouksissa voimakkaasti esille, mutta tekevämme päätökset puhtaasti parhaan käytettävissä olevan tiedon varassa.
Ensimmäisessä kokouksessa otin myös esille kysymyksen keskeisistä tavoitteistamme. Kysyin voisiko olla niin, että näissä poikkeavissa oloissa Teknologiateollisuuden etu olisikin sama kuin Suomen etu. Voisimmeko mennä niin pitkälle, että sopisimme nostavamme Suomen edun päätöksentekomme keskiöön? Keskustelimme asiasta, mutta en halunnut että ottaisimme asiaan heti kantaa, vaan olisi parempi pohtia aihetta rauhassa. Sovimme palaavamme linjauksen tekoon seuraavassa kokouksessamme.
Muutaman viikon kuluttua seuraavassa kokouksessa näin teimme ja päätimme ehdotuksen mukaisesti. Toistaiseksi päätöksenteon tueksi tekemämme analyysi tarkastelee tilannetta koko maan kannalta. Olemme valmiit perustelemaan kannanottomme ja päätöksemme tästä näkökulmasta.
Suomi lienee maailman ainoa maa, jossa yleissitovuus on edelleen käytössä. Olemme työmarkkinoiden joustavuuden kannalta aivan häntäpäässä. Osittain tästä syystä olemme myös investointien houkuttelevuudessa häviäjien joukossa.
Mikä sitten on työmarkkinoiden kannalta Suomen etu?
Itse uskon, että meidän pitäisi pyrkiä maksimoimaan maksettua kokonaispalkkasummaa. Työpaikat kertaa keskipalkat. Keskipalkat nousevat merkittävästi vasta, kun työvoimasta tulee pulaa. Työpaikkojen lisääminen edellyttää työmarkkinoilta joustoja, paikallista sopimista, hintakilpailukykyä ja työrauhaa. Näiden tavoitteiden pitää olla työntekijöille ja työnantajille yhteisiä. Näillä toimenpiteillä ei pelkästään lisätä työllisyyttä, vaan myös parhaalla mahdollisella tavalla puolustetaan hyvinvointiyhteiskuntaamme.
Haastankin kaikki työmarkkinatoimijat miettimään tavoiteasetantansa uudelleen ja vaihtamaan lyhyen aikavälin kapean oman edun puolustamisen laaja-alaiseen kaikkien suomalaisten edun tavoitteluun.
Vastuullista kevättä kaikille toivottaen!
