Mikä Suomen teknologiapolitiikassa mättää – ja mitä pitäisi tehdä toisin?
Suomi on monella teknologia-alueella maailman kärkeä, mutta vahva osaaminen ei ole muuttunut riittävästi kasvuksi. Miten suunta pitäisi muuttaa? Asiantuntijamme vastaavat teknologiapolitiikan keskeisiin kysymyksiin.
Teknologian, talouden ja turvallisuuden uusi liitto nostaa esiin lukuisia toimenpiteitä, joilla Suomelle rakennetaan nykyistä vahvempi teknologiapolitiikka. Mikä nykyisessä teknologiapolitiikassa on pielessä?
– Neljä asiaa: painoarvo, suunta, ohjaus ja vauhti. Teknologiapolitiikalla ei ole tarvittavaa poliittista painoarvoa, sillä ei ole selkeää yhteistä tavoitetta, sen vastuut ovat hajallaan usealla hallinnonalalla, ja sen piiriin kuuluvat päätökset etenevät liian hitaasti. Seurauksena on kitkaa, joka hidastaa kasvua.
– Osaamisemme on monella keskeisellä teknologia-alueella maailman kärkeä, mutta talous ei ole kasvanut yli kymmeneen vuoteen ja korkean teknologian vienti on jäänyt jälkeen verrokkimaista.
– Teknologia-alojen yritykset kertovat samaa. Jäsenkyselyssämme Suomen toimintaympäristöä pitää kannustavana uuden teknologian kehittämiselle ja käyttöönotolle noin 40 prosenttia vastaajista, mutta erittäin kannustavaksi sen kokee vain neljä prosenttia. Avovastauksissa korostuu huoli politiikan ennustettavuudesta: tempoilu, epävarmuus ja nopeasti vaihtuvat signaalit nähdään investointien ja teollisten sijoituspäätösten keskeisinä jarruina.
– Yritysten mukaan teknologiapolitiikassa pitäisi panostaa erityisesti ennustettavaan sääntelyyn, riskirahan ja osaajien saatavuuteen sekä julkisen sektorin rooliin uusien ratkaisujen ensimmäisenä asiakkaana.
Tavoitteenne mukaan Suomen tulisi olla vuonna 2035 Euroopan johtaja teknologiaan perustuvassa liiketoiminnassa. Mitä tämä tarkoittaa – ja mihin Suomea pitäisi verrata?
– Tavoittelemme asemaa Euroopan parhaana maana kehittää, soveltaa ja kaupallistaa teknologiaa. Ratkaisevaa on, kuinka hyvin vahva osaamis- ja tutkimuspohjamme muuttuu vienniksi, investoinneiksi ja tuottavuudeksi. Kaupallistamisen ja skaalautumisen kitkan purkaminen on Suomen teknologiapolitiikan tärkein tehtävä.
– Johtajuutta voidaan mitata erityisesti arvonlisän, viennin, investointien ja tuottavuuden kehityksellä. Teknologiayritysten arvonlisän pitäisi kasvaa Euroopan kärkivauhtia ja teknologian nostaa koko talouden tuottavuutta nykyistä nopeammin. Kilpailukykyisen toimintaympäristön pitää samalla houkutella Suomeen nykyistä enemmän korkean lisäarvon investointeja.
–Suomen luontevia verrokkeja ovat samankokoiset avoimet taloudet Ruotsi, Tanska, Alankomaat ja Irlanti. Lähin esikuva on Tanska, joka yhdistää vahvan innovaatiokyvyn ja korkean tuottavuuden teknologian nopeaan käyttöönottoon koko taloudessa ja julkisella sektorilla.
Miksi juuri nämä toimet saisivat aikaan kasvua, kun Suomen vahva teknologiaosaaminen ei ole tähänkään asti muuttunut riittävästi kasvuksi?
– Esittämämme toimet on kohdistettu sinne, missä teknologian kehittämisen ketju katkeaa. Suomen pullonkaula ei ole tutkimus vaan kaupallistaminen ja skaalautuminen: kasvupolut typistyvät, kun rahoitus ja investoinnit ohenevat juuri kriittisessä vaiheessa. Tarvitsemme katkeamatonta ketjua tutkimuksesta pilotointiin ja teolliseen mittakaavaan, TKI-rahoituksen suuntaamista innovaatioiden kaupallistamiseen ja julkista sektoria uusien ratkaisujen ensimmäiseksi asiakkaaksi.
Paljonko ehdotustenne toteuttaminen maksaa?
– Valtaosa ehdotuksista ei edellytä uusia menoja, vaan olemassa olevien rahojen ja rakenteiden suuntaamista uudelleen. Esimerkiksi kansallisia teknologiaohjelmia rahoitettaisiin osana jo sovittua T&K-panostusten kasvattamista neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.
– Myös Naton puolustusmenotavoitteeseen sisältyviä investointeja voidaan suunnata yritysten kasvua ja huoltovarmuutta tukeviin hankkeisiin. Valtion digitaalista peruskorjausta rahoitettaisiin puolestaan siirtämällä osa ICT-järjestelmien ylläpitokuluista kehittämiseen ja tekemällä menokehyksen sisäisiä siirtoja.
– Teknologia- ja digiministerin salkku ja ministeriörakenne koottaisiin nykyisistä tehtävistä ja henkilöstöstä, eikä niiden toteuttaminen edellytä henkilöstön lisäämistä.
Esitätte, että Suomen pitäisi priorisoida strategisesti tärkeitä teknologia-alueita. Eikö valtion pitäisi antaa markkinoiden valita voittajat?
– Lähtökohtamme on teknologianeutraalius eli se, että markkina valitsee voittajat. Rajallisia julkisia panostuksia esimerkiksi tutkimukseen ja osaamisen kehittämiseen on kuitenkin pystyttävä priorisoimaan. Julkista rahaa esitämme kohdennettavaksi sinne, missä on selkeä yhteiskunnallinen peruste: kriittisiin teknologioihin ja kyvykkyyksiin, markkinapuutteisiin sekä infrastruktuuriin.
– Ehdotamme kansallista teknologiaobservatoriota, joka arvioi Suomen kyvykkyydet säännöllisesti yhteisillä kriteereillä ja jonka pohjalta painotukset valitaan ja päivitetään. Vahvuuksiamme ovat esimerkiksi EU-tasolla kriittisiksi teknologioiksi luetut tietoliikenne, puolijohteet, kvanttiteknologiat, tekoäly, kyberturvallisuus, avaruussovellukset ja suurteholaskenta. Lisäksi Suomi on edelläkävijä teollisissa teknologioissa, kuten automaatiossa ja liikkuvissa työkoneissa.
– Valinnat kohdistuvat laajoihin teknologia-alueisiin, eivät yksittäisiin teknisiin ratkaisuihin tai yrityksiin. Ja kyllä, priorisoinnin pitää näkyä myös rahassa. Kun TKI-panostuksia kasvatetaan, kyse on ennen kaikkea kasvavan rahoituksen suuntaamisesta strategisesti tärkeisiin kohteisiin, ei nykyisen rahoituksen leikkaamisesta muilta pois.
Miksi tarvitaan uusi teknologia- ja digiministeri ja ministeriörakenne? Eikö tämä vain lisää hallintoa?
– Teknologiapolitiikan ydinasiat ovat nyt hajallaan vähintään kolmella hallinnonalalla – työ- ja elinkeinoministeriössä, liikenne- ja viestintäministeriössä ja valtiovarainministeriössä – ja usealla ministerillä. Kokonaisvastuuta ei ole kellään, mikä hidastaa tärkeiden päätösten valmistelua ja toimeenpanoa.
– Ehdotuksemme ei kasvata hallintoa vaan kokoaa sitä. Teknologia- ja digiministerin vastuulle koottaisiin nykyisiä teknologiapolitiikkaan, digitalisaatioon, verkkoihin, kyberturvallisuuteen, innovaatioihin ja julkisen hallinnon ICT:hen liittyviä tehtäviä. Uutta henkilöstöä ei tätä varten palkattaisi.
– Toteutusvaihtoehtoja on kaksi. Keveämpi verkostoministeriö rakentuu jo toimivan digitoimiston pohjalle: yksiköt jatkaisivat nykyisissä ministeriöissään mutta yhteisen ministerin ja johtamisrakenteen alla. Sektoriministeriössä tehtävät ja henkilöstö koottaisiin uuteen teknologia- ja digiministeriöön.
– Julkaisemme 6. marraskuuta oikeudellisen selvityksen siitä, mitä hallinnollisia ja säädöksellisiä muutoksia teknologia- ja digiministerin salkun ja ministeriön perustaminen edellyttäisi.
Mitä tekoälyn ensisijaisuus viranomaistoiminnassa tarkoittaa? Antaisitteko tekoälyn tehdä päätöksiä esimerkiksi ihmisen sosiaaliturvasta?
– Tekoälyratkaisujen ensisijaisuus tarkoittaa, että aina kun julkisia palveluja tai hallintoa uudistetaan, arvioidaan ensimmäisenä, mitä tekoäly ja automaatio voivat hoitaa. Tavoitteena on hyödyntää niiden mahdollisuudet tehokkuuden ja palvelujen laadun parantamisessa riskit ja haasteet huomioiden.
– On erotettava toisistaan tekoälyn käyttö työn tukena ja valmistelussa sekä oikeusvaikutteinen päätöksenteko. Työn tukena tekoälyä pitää hyödyntää laajasti. Sosiaaliturvassa tekoäly voisi esimerkiksi valmistella ratkaisuja ja lyhentää käsittelyjonoja. Tietyissä selvissä tilanteissa tekoälyn pitäisi voida tehdä myös päätöksiä, mutta vastuu päätöksestä säilyy aina viranomaisella ja päätöksestä voi valittaa kuten ennenkin.
Vähentääkö tekoälyn lisääminen julkisen sektorin henkilöstön tarvetta?
– Oikea kysymys on, riittääkö henkilöstöä ilman tekoälyä ja automaatiota. Tekoälyn tarkoitus on myös helpottaa julkisen sektorin rekrytointipaineita, kun väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee. Se voi vapauttaa ammattilaisten aikaa rutiineista varsinaiseen työhön, esimerkiksi hoitajilta potilastyöhön ja opettajilta opetukseen. Työtehtävät ja toimenkuvat muuttuvat, ja siihen on valmistauduttava osaamista päivittämällä. Tavoitteena on palvelujen turvaaminen, ei henkilöstön karsiminen.
Mitä valtion digitaalinen peruskorjaus tarkoittaa – ja kuinka suuri korjausvelka Suomessa on?
– Tarkkaa lukua ei tiedetä, ja juuri se on osa ongelmaa. Suomessa ei ole kattavaa tilastoa julkisen sektorin ICT-menoista eikä myöskään yhteistä arviota siitä, kuinka suuri osa menoista liittyy vanhojen järjestelmien ylläpitoon tai niiden uudistamistarpeeseen. Valtiokonttorin ja Kuntaliiton tietojen perusteella valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien yhteenlasketut ICT-menot ovat nykyisin arviolta noin 3,5–4 miljardia euroa vuodessa.
– Siksi ensimmäinen toimemme on kuntokartoitus: järjestelmäkanta on arvioitava ja korjausvelka tehtävä näkyväksi. Sen pohjalta laaditaan hallituskaudet ylittävä investointisuunnitelma samaan tapaan kuin liikenneväylille on tehty Liikenne 12 -suunnitelma.
– Peruskorjaus käynnistetään siirtämällä valtionhallinnon ja aluehallinnon IT-palveluiden ylläpitokuluista 15 prosenttia järjestelmien uudistamiseen. Lisäksi tarvitaan valtiontalouden menokehyksen sisäisiä siirtoja digitalisaatiohankkeiden yhteiseen kehittämiseen.
Teknologiapolitiikan 6 teesiä:
- Teknologia on nostettava talous- ja turvallisuuspolitiikan ytimeen. Kriittiset teknologiat ja infrastruktuurit sekä niihin liittyvät riippuvuudet määrittävät yhä enemmän Suomen taloudellista ja strategista liikkumatilaa.
- Suomen on saatava teknologiasta enemmän kasvua ja arvonlisää. Vahva osaaminen, tutkimus ja teollinen pohja eivät vielä näy riittävästi uutena liiketoimintana, investointeina ja kansainvälisenä kasvuna.
- Suomen on tehtävä strategisia teknologiapainotuksia. Kaikkeen ei voida panostaa samalla tavalla: TKI-rahoitusta, investointikannustimia ja osaamisen kehittämistä on kohdennettava alueille, joilla Suomella on merkittävää kasvupotentiaalia tai kriittisiä kansallisia intressejä.
- Tutkimuksesta markkinoille tarvitaan katkeamaton ketju. Lupaavien ratkaisujen eteneminen tutkimuksesta pilotointiin, kaupallistamiseen ja teolliseen mittakaavaan on varmistettava osaamisella, rahoituksella ja investoinneilla.
- Suomen on oltava teknologian nopea käyttäjä, ei vain hyvä kehittäjä. Julkisen sektorin, yritysten ja koko yhteiskunnan kyky ottaa tekoälyä ja muita uusia teknologioita käyttöön ratkaisee, kuinka laajasti ne vahvistavat tuottavuutta, kilpailukykyä ja yhteiskunnan toimintakykyä.
- Teknologiapolitiikka tarvitsee oman ministerin ja yhteisen suunnan. Hallitukseen on nimettävä teknologia- ja digiministeri, jonka vastuulle kootaan teknologiapolitiikan ydinasiat sekä niistä vastaava ministeriö. Johtamisen tueksi tarvitaan vahvaa valtioneuvostotason koordinaatiota ja hallituskaudet ylittävää parlamentaarista sitoutumista.
Tutustu teknologiapolitiikan ehdotukseemme Teknologian, talouden ja turvallisuuden uusi liitto kokonaisuudesssaan.
Lisätietoja
Malinen Sanna
Johtaja, teknologiajohtaja, Uudet teknologiat ja osaaminen Teknologiateollisuus ry
Mikkilä Joonas
Johtava asiantuntija, digitalisaatio – Teknologiat, tieto ja innovaatiot Teknologiateollisuus ryInvestoinnit
Suomeen kohdistuu merkittävä määrä vihreän siirtymän investointiaikeita. Jotta saavutamme hiilineutraaliustavoitteet ja turvaamme hyvinvointivaltion tulevaisuuden, on houkuttelevuuttamme investointikohteena vielä parannettava varmistamalla puhtaan ja kohtuuhintaisen sähkön saatavuus, nopeuttamalla hankkeiden luvitusta, vahvistamalla osaavan työvoiman saatavuutta sekä lisäämällä yrityslähtöistä innovaatio- ja tutkimustoimintaa. EU-alueelle on saatava ajantasaiset pelisäännöt valtiontuille.
- Rakennetaan vahva kansallinen teollisuusstrategia ja tehdään kunnianhimoista teollisuuspolitiikkaa, joka tukee yritysten kestävää kasvua ja vientiä. Strategian tulee tukea myös elinkeinorakenteen uudistumista siten, että pystymme hyödyntämään puhtaan siirtymän kasvavia markkinoita.
- Luodaan Suomeen aidosti kilpailukykyinen toimintaympäristö kasvuyrityksille. Huolehditaan siitä, että suomalainen sääntely ja verotus kannustavat erityisesti investointeihin ja työllistämiseen. Sujuvoitetaan investointien luvitusta ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä.
- Suunnataan kannusteet puhtaan siirtymän vauhdittamiseen ja uuden luomiseen. Kasvavaa julkista T&K-rahoitusta on suunnattava erityisesti yritysvetoisen T&K-toiminnan tukemiseen. Myös pilotti- ja demonstraatiorahoituksen taso tulee turvata, jotta uudet ratkaisut saadaan kasvatettua teollisuusmittakaavaan. Varmistetaan yhteistyö eri hallinnonalojen välillä investointihankkeiden edistämiseksi ja huolehditaan viennin rahoituksesta.