Peikko ja Salpaus näyttävät esimerkkiä toimivasta yhteistyöstä – ”Voi tulla yllätyksiä: ensin harjoittelupaikka ja sitten töitä”
Teknologiateollisuuden tilaama selvitys osoittaa, että teknisten alojen ammattikoulutuksesta valmistuneet työllistyvät muita aloja huonommin. Yritykset kärsivät työvoimapulasta samaan aikaan, kun vastavalmistuneita osaajia on työttömänä. Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö on avainasemassa, kun tähän ongelmaan haetaan ratkaisua.
Innovatiivisia ratkaisuja rakentamiseen tarjoava lahtelainen Peikko Group ja Koulutuskeskus Salpaus ovat tehneet pitkään mallikelpoista yhteistyötä, joka tuottaa yritykselle osaavaa työvoimaa ja oppilaitoksen opiskelijoille työharjoittelu- ja oppisopimuspaikkoja.
Salpauksen kone- ja tuotantotekniikan opinnoista voi valmistua muun muassa levyseppähitsaajaksi, koneistajaksi, tuotantotekniikan osaajaksi, CNC-koneistajaksi tai hitsauksen ammattilaiseksi.
Yli 30 maahan laajentuneen Peikko Groupin Lahden tuotantolaitoksessa, joka keskittyy erityisesti betoniliitosten ja teräsrakenteiden valmistukseen, työskentelee noin 200 henkeä. Yrityksellä on pula osaavasta työväestä, jota se joutuu tuottamaan ulkomailta tilapäisiin keikkahommiin
Peikon HR-päällikkö Minna Lähteenmäki ja Salpauksen kone- ja tuotantotekniikan lehtori Ari Mansikkaniemi ovat enemmän kuin tyytyväisiä yhteistyöhön.
Miksi Peikko Group tekee oppilaitosyhteistyötä?
Minna Lähteenmäki: ”Oppilaitosyhteistyö on ollut meille pitkään tärkeää jo siksi, että Peikko haluaa olla Päijät-Hämeessä haluttu työnantaja. Mahdollistamme opiskelijoille eri tarpeisiin sopivia harjoitteluja, opinnäytetöitä ja kesätöitä. Saamme tätä kautta sitten ihan vakituisia peikkolaisiakin.”
Miten yhteistyö sujuu? Onko siinä jotain kehitettävää?
Minna Lähteenmäki: ”Vuorovaikutus toimii todella hyvin, enkä tiedä, voisiko tämän enempää vaatia. Uudet opiskelijat ja opettajatkin tulevat meille tutustumaan aina lukuvuoden alkaessa, ja tätä kautta syntyy luottamus. Niitäkin tilanteita on ollut, ettei opiskelija ole kovin hyvin menestynyt koulunpenkillä, mutta osoittaakin meillä työpaikalla ihan erilaisia valmiuksia. Voi tulla yllätyksiä: ensin harjoittelupaikka ja sitten töitä.”
Ari Mansikkaniemi: ”Yhteistyö ja yhteydenpito on helppoa ja saumatonta. Voisi olla hyvä, että opiskelijat voisivat tutustua yhtä työpistettä laajemmin erilaisiin työtehtäviin, mutta tällaista on tietysti vaikea järjestää. Yritykseltä on iso kädenojennus jo se, että oppilas saa oman työpaikkaohjaajan opastamaan.”
Onko opiskelijoiden ohjaukseen riittävästi resursseja?
Minna Lähteenmäki: ”Resurssien riittävyyden kanssa on välillä vaikeaa. Nykypäivän yritysmaailmassa ei voi pitää ylimääräistä reserviä pelkästään kouluttamassa. Pyrimme kuitenkin aina siihen, että vakituiset työntekijämme perehdyttävät, opastavat ja kertovat opiskelijoille työpaikan pelisäännöistä. Opastaminen kuuluu Peikossa yrityskulttuuriin: kollegalta voi aina kysyä neuvoa ja apua.”
Ari Mansikkaniemi: ”Resurssipulaa on toki aina, mutta Peikko huolehtii sinne menevistä opiskelijoista. Meidän kouluttajien tärkeä tehtävä on valmentaa opiskelija siihen hetkeen, kun hän menee ensimmäistä kertaa työharjoitteluun. Olen itse usein ollut saattamassa opiskelijaa Peikolle, että hänen olisi helpompi aloittaa.”
Millaista yhteistyötä teette, kuinka paljon Peikolla käy opiskelijoita?
Minna Lähteenmäki: ”Meillä on säännöllisesti yhdestä kolmeen opiskelijaa kuukausittain. Juuri enempää ei ole mahdollista ottaa, sillä kovin monta opiskelijaa ei voi olla kerrallaan yhdessä toimipisteessä. Olemme viime vuosina menneet yhä enemmän oppisopimusten suuntaan ja tehneet sitä kautta myös rekrytointeja. Varsinkin opiskelijat ovat halunneet tällaisen toimintatavan ihan siksikin, että he saavat oppisopimuksen ajalta palkkaa.”
Millaista palautetta yhteistyöstä tulee? Mitä hyötyä opiskelijoille on yrityksessä harjoittelusta?
Ari Mansikkaniemi: ”Palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista koko ajan – sekä opiskelijoita että työnantajan puolelta. Ammatillinen oppiminen, työpaikan pelisääntöjen sisäistäminen sekä opiskelijan ja työnantajan kohtaaminen ovat äärettömän tärkeäitä. Opiskelijan onnistumisella työssäoppimisjaksollaan on positiivinen vaikutus myös koulunkäyntiin, ja se saattaa poikia oppisopimuksen tai ainakin kesätyöpaikan. Itse saan hienon onnistumisen tunteen, kun kohtaan alan yrityksissä ja työpaikoilla ammattilaisia, jotka ovat entisiä oppilaitani.”
Kuinka valmiita ammattiosaajat ovat tullessaan Peikolle töihin valmistumisen jälkeen?
Minna Lähteenmäki: ”Kyllähän nämä kasvavia alkuja ovat. Osaamista löytyy, jos on tehnyt koulutussopimusjakson ja kesätyöt, käynyt välillä koulun penkillä ja tullut taas harjoitteluun. Mutta jos ajatellaan vaikkapa ammattihitsaajaa, niin kyllähän menee vuosi jos ei kymmenenkin, ennen kuin pystyy tituleeraamaan itseään ammattitaitoiseksi hitsaajaksi.”
”Olisi hyvä pitää vireyttä päällä. Iso kasa rahaa ja sieluja heitetään pois, jos valmistuneet eivät pääse kiinnittymään mihinkään.”
Ari Mansikkaniemi
Millaisia toiveita teillä on päättäjille ja koulutuslaitoksille?
Minna Lähteenmäki: ”Ammatillista opetusta pitäisi lisätä. Nyt ammatillisia aineita on vähennetty, ja koulutus jää enemmän työelämän harteille. Perusasiat pitäisi kuitenkin osata. Teoreettisia asioita ei ehdi työn tai työharjoittelun lomassa opettaa ja opetella. Näitä pitäisi opettaa koulussa enemmän, samoin suomenkielistä ammatillisista sanastoa maahanmuuttajataustaisille.”
Ari Mansikkaniemi: ”Täydennyskoulutukseen, vaikka sitten kapea-alaisempaankin, olisi hyvä satsata. Olisi hyvä kuunnella yrityksiä, millaisille osaajille on tulevaisuudessa tarvetta ja täsmäkouluttaa opiskelijoita näihin tarpeisiin. Jos ja kun taloustilanne alkaa parantua, yritykset tarvitsevat paljon osaavaa porukkaa, ja tätä varten pitäisi juuri nyt kouluttaa tekijöitä. Yrityksille voisi harkita nykyistä koulutuskorvausta parempaa kädenojennusta, joka kannustaisi hyödyntämään tätä hyvää työelämämallia yhä enemmän.”
Tekniikan alan ammattiosaajien työttömyys vuoden kuluttua valmistumisesta on tällä hetkellä noin 21 prosenttia. Mitkä teidän näkökulmastanne voisivat olla syitä tähän, mihin ongelmiin pitäisi tarttua?
Minna Lähteenmäki: ”Tämä on hämmästyttävän suurin luku. Onko todella niin, että vastavalmistuneille on selvinnyt, etteivät he halua työskennellä ammatissaan? Kannustaisin viranomaisia aktiivisempiin työhön kannustavia toimiin. Vastavalmistuneille voisi ottaa käyttöön pientä korvausta vastaan esimerkiksi työkokeilut ja -harjoittelut, joiden avulla tuupattaisiin töihin, saamaan kokemusta ja harjaantumaan ammatissa. Taistelemme Päijät-Hämeessä koko ajan työvoimapulan kanssa.”
Ari Mansikkaniemi: ”Luku on tosiaan hämmästyttävän suuri. Työvoimahallinnon tulisi olla aktiivinen ja tarjota nuorelle työttömälle erilaisia mahdollisuuksia, kuten työpaikkakokeiluja tai jonkin yksittäisen tutkinnonosan suorittamista, jotta työttömyyden kesto ei pitkity ja työllistyminen entisestään vaikeudu. Olisi hyvä pitää vireyttä päällä. Iso kasa rahaa ja sieluja heitetään pois, jos valmistuneet eivät pääse kiinnittymään mihinkään.”
Teksti: Mikko Viljanen
Kuvat: Liisa Takala