Ilmastopolitiikkaa ei voi siirtää syrjään
Ymmärrän hyvin, miksi ilmasto- ja energiapolitiikka on jäänyt viime vuosina osittain turvallisuuspolitiikan, geopoliittisten kriisien ja taloushuolten varjoon. Ukrainan sota, Yhdysvaltojen ailahteleva linja ja Euroopan talousnäkymät ovat vieneet tilaa julkisessa keskustelussa. Silti ilmastoasiaa ei voi siirtää syrjään ikään kuin jonakin erillisenä teemana, johon voidaan palata myöhemmin. Ilmasto- ja energiapolitiikka liittyvät suoraan turvallisuuteen, talouteen ja huoltovarmuuteen.
Eurooppa on fossiilienergian köyhä maanosa, joka on pitkään ollut riippuvainen tuontienergiasta. Viime vuosien kriisit ovat näyttäneet konkreettisesti, mitä tällainen riippuvuus tarkoittaa. Siksi ilmastopolitiikka ei ole vain päästöpolitiikkaa. Se on samalla pyrkimystä vähentää riippuvuutta fossiilienergiasta ja vahvistaa omaa toimintakykyä. Vaikka Euroopan osuus maailman päästöistä on jo suhteellisen pieni, sillä on edelleen tärkeä rooli suunnannäyttäjänä.
Usein syntyy vaikutelma, ettei maailmassa tapahtuisi riittävästi. Vielä 15 vuotta sitten IPCC:n raporteissa arvioitiin, että maailma olisi menossa kohti viiden asteen lämpenemistä. Nyt suunta on lähempänä kahta ja puolta astetta. Se ei ole riittävä tulos, mutta se kertoo, että toimilla on vaikutusta. Myös suurissa päästäjämaissa on tapahtunut paljon. Kiina on tunnistanut ilmastonmuutoksen riskit ja tehnyt samalla uusiutuvasta energiasta, sähköautoista ja akuista itselleen bisneskeissin.
”Ilmasto- ja energiapolitiikka liittyvät suoraan turvallisuuteen, talouteen ja huoltovarmuuteen.”
Pidän tärkeänä, että sekä poliitikot että yritysjohtajat rakentavat strategiansa tieteellisten faktojen varaan. Ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys. Tieteellinen näyttö on vuosikymmenten aikana vahvistunut, ja nyt muutokset näkyvät jo omin silmin eri puolilla maailmaa. Jos päätöksiä tehdään toiveajattelun, poliittisen suhdanteen tai hetkellisen vastatuulen perusteella, seuraukset tulevat myöhemmin kalliimmiksi.
Samalla on tunnustettava se tosiasia, että kaikkea ei enää voida estää. Olemme jo siinä vaiheessa, että yritysten ja yhteiskunnan on torjunnan lisäksi sopeuduttava muutoksiin. Suomessa lämpeneminen on ollut maailman keskiarvoa nopeampaa. Talvet lämpenevät, sateet lisääntyvät, rankkasateet voimistuvat ja paikalleen jämähtäneet säätilat yleistyvät. Sopeutuminen ei tarkoita luovuttamista, vaan varautumista. Se tarkoittaa sitä, että kaavoituksessa, rakentamisessa, infrastruktuurissa ja yritysten riskienhallinnassa otetaan muuttuvat olosuhteet vakavasti.
Vähäpäästöisten teknologioiden merkitys pitäisi nähdä tästäkin syystä osana talouskasvua, ei sen vastakohtana. Suomessa on huomattava investointipotentiaali puhtaissa ratkaisuissa. Osa hankkeista on hidastunut korkotason, sähkön hinnan ja geopoliittisen epävarmuuden vuoksi. Silti suunta ei ole kadonnut mihinkään. Kun energian kysyntä kasvaa datakeskusten, sähköistyvän liikenteen ja teollisuuden muutoksen myötä, puhtaan teknologian ratkaisut nousevat jälleen keskeisiksi.
Olen sanonut usein, että ilmastotyö ei ole pikamatka vaan maraton. Juuri siksi kaikkein huonoin vaihtoehto on se, että välillä mennään eteenpäin ja sitten peruutetaan. Tarvitsemme tasaisen suunnan, pitkäjänteisiä päätöksiä ja kyvyn katsoa päivänpolitiikkaa pidemmälle. Ilmasto- ja energiapolitiikkaa ei pidä unohtaa geo- ja kauppapolitiikan jalkoihin, koska ne ovat jo osa samaa kokonaisuutta.
Kirjoittaja Petteri Taalas on Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja.
Blogi on julkaistu Teknologiateollisuuden TEKNONyt!-lehdessä.
Kuva: Veikko Somerpuro
Energia ja ilmasto
Teknologiateollisuus haluaa pitää kiinni kunnianhimoisista ilmastotavoitteista niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Yritysten mahdollisuuksia puhtaan teknologian investointeihin tulee parantaa pitkäjänteisellä energia-, ilmasto- ja teollisuuspolitiikalla. Suomen teknologiateollisuuden yritysten kilpailuvalttina on edullinen, päästötön ja kaikissa tilanteissa toimitusvarma energiajärjestelmä.
- Varmistetaan puhtaan, toimitusvarman ja kohtuuhintaisen sähkön saatavuus älykkään energiajärjestelmän avulla sekä yrityksille että kotitalouksille. Sähköistyvässä yhteiskunnassa ei tule rajata päästötöntä energiankäyttöä.
- Luodaan suotuisa investointiympäristö. Suomessa on varmistettava vakaa ja ennustettava toimintaympäristö uuden teknologian investoinneille. EU:n sisäiset, haitalliset valtiontuet tulee ajaa alas seuraavan komission aikana. Kotimaassa hankkeiden lupamenettelyiden on oltava sujuvia. EU-tasolla on luotava uusia, markkinaehtoisia ohjauskeinoja vaihtoehtona yksityiskohtaiselle sääntelylle.
- Kasvatetaan teknologiateollisuuden suurta kädenjälkeä. Suomalaisten teknologiayritysten kehittämillä ja toimittamilla teknologioilla ja palveluilla on merkittävä globaali kädenjälkivaikutus. Toimialan vähähiilisyystiekartan avulla tuodaan näkyvyyttä hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymisen mahdollisuuksista.