Talouskasvu edellyttää digitaalista kilpailukykyä – Miten varmistetaan datatalouden kasvu ja riskien hallinta?
Suomen talouskasvu ja yhteiskunnan toimintavarmuus ovat entistä vahvemmin sidoksissa digitaaliseen infrastruktuuriin, ja sen toimintakyvystä on pidettävä huolta. Miten varmistetaan datatalouden kasvu ja samaan aikaan minimoidaan digitaalisia riskejä vahvan kyberturvallisuusteollisuuden avulla? Asiantuntijamme vastaavat.
Yhteiskunta vaatii toimiakseen infrastruktuurin sekä palvelut (ns. pehmeä infrastruktuuri), jotka ovat aina toimintakykyisiä ja tuovat yrityksille vakautta ja kilpailuetua. Talous rakentuu kasvavissa määrin datan ja sen hyödyntämisen varaan. Jos data ei liiku ja jalostu, jäävät siitä saatavat hyödyt saavuttamatta.
Digitalisaation mahdollisuudet tunnistetaankin jo laajasti, mutta riskien hallintaan ja tekoälyn hyödyntämiseen liittyy edelleen merkittäviä lainsäädännöllisiä sekä käytännön esteitä. Näiden pullonkaulojen ratkaisemiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla taataan sekä yhteiskunnan turvallisuus että yritysten kyky investoida uuteen teknologiaan.
- Digitaalista infrastruktuuria on vahvistettava. On varmistettava, että yhteiskunnan pehmeä digitaalinen infrastruktuuri eli datan jakamisen puitteet ovat kunnossa.
- Riskejä on kyettävä hallitsemaan. Digitaalisten riskien hallitsemiseksi tarvitaan vahva kyberturvallisuusteollisuus, joka tuottaa yhteiskunnan digitaalisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden edellyttämät tuotteet, palvelut ja ratkaisut.
- Tekoälyn käyttöä on edistettävä. Panostetaan tekoälyn käyttöönoton vauhdittamiseen investoinneilla sekä purkamalla ripeästi lainsäädännön esteet, jotka estävät tai hidastavat tekoälyn käyttöä. Toimia tarvitaan niin kansallisella kuin EU-tasolla.
Hallituksen tulee löytää jo kevään puoliväliriihessä ratkaisuja digitaalisen infrastruktuurin, tekoälyn ja kyberturvallisuuden kehittämiseksi. Asiantuntijamme vastaavat, mitä nämä ratkaisut käytännössä tarkoittavat ja miksi niiden toteuttamisella on kiire.
Miten hallituksen toimilla voidaan varmistaa, että Suomen digitaalinen infrastruktuuri tukee kilpailukykyä ja datatalouden kasvua, ja millaisesta aikataulusta puhutaan?
– Ratkaisevinta on päättää nopeasti investoinneista ja rahoitusinstrumenteista, jotka vahvistavat datan jakamisen ja hyödyntämisen puitteita. Datatalous kasvaa tällä hetkellä maailmalla huomattavasti muuta taloutta nopeammin eikä Suomi saa jäädä tästä junasta. Mikäli data ei virtaa, ei synny uutta arvoa.
– Datan saatavuutta on edistettävä kehittämällä teollisuuden eri sektorien dataekosysteemien allianssirahoitusmalli osaksi innovaatiorahoituksen instrumentteja. Kyseessä olisi rahoitusinstrumentti, joka soveltuisi nykyisiä paremmin nimenomaan monen toimijan dataekosysteemien kehittämiseen. Uutta rahoitusta ei tarvita, vaan rahoitus voisi tulla nykyisistä resursseista. Mallin kehitystyö voitaisiin tehdä TEM:n Datatalouden kasvuohjelman, Business Finlandin Data Economy -ohjelman sekä Teknologiateollisuuden ja kumppanien käynnistämän Data Spaces Alliance Finland -verkoston yhteistyönä.
Miten tekoälyn sääntelyä voidaan kehittää siten, että se tukee innovaatioita ja vauhdittaa tekoälyn käyttöönottoa yrityksissä sekä erityisesti julkisella sektorilla?
– EU:n tekoälyasetus edellyttää jäsenmaata perustamaan sääntelyn testiympäristön (regulatory sandbox), jonka tarkoituksena on jouduttaa riskipitoisempien tekoälyjärjestelmien markkinoille pääsyä. Ympäristö ei nimestään huolimatta ole ensisijaisesti tekninen ympäristö, vaan viranomaisneuvonnan ja -ohjauksen puite tekoälyjärjestelmien kehittäjille. Ympäristön käynnistämiseen on varattava riittävät resurssit, ja sen valmistelu on tehtävä yritysten ja muiden käyttäjäryhmien kanssa ja näiden tarpeisiin perustuen.
– Vaikka testiympäristössä tukea antavat ensisijaisesti viranomaiset, kannattaa sen ympärille rakentaa laajempi tekoälykehittäjiä tukeva osaamiskeskus julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyönä. Keskus voisi toimia esimerkiksi LUMI-supertietokoneeseen nojaavan, EU-rahoitteisen AI Factoryn yhteydessä. Keskuksen tavoitteena olisi houkutella ulkomaiset tekoälytarjoajat kehittämään palveluita Suomeen. Keskus voisi toimia kansainvälisten kehittäjien laskeutumisalustana Euroopan markkinoille. Näin pakollinen sääntelyn testiympäristö käännettäisiin Suomen kilpailueduksi ja vetovoimatekijäksi.
Mitkä ovat keskeisimmät lainsäädännölliset esteet tekoälyn vastuulliselle hyödyntämiselle?
– Osa kansallisesta regulaatiosta on vanhentunutta, eikä se tunnista tekoälyyn liittyvän automaation mahdollisuuksia. Esimerkiksi julkisen sektorin automaattiseen päätöksentekoon liittyvät pykälät estävät edistyneiden digitaalisten palveluiden kehittämisen. Tietosuoja-asetuksen kansallinen liikkumavara on myös hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin kustannustehokkuutta ja palvelulaatua lisäävien tekoälyratkaisujen mahdollistamiseksi.
– Ensi vaiheessa voitaisiin keskittyä sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitotarpeen ennakoinnin edellyttämän profiloinnin mahdollistamiseen. Tämä voitaisiin tehdä tietosuojavaltuutetun, asianosaisten ministeriöiden ja sidosryhmien kiirehdittynä yhteistyönä.
Miten EU-rahoitusta ja kansallista T&K-rahoitusta tulisi hyödyntää kyberturvallisuusalan ja tekoälyratkaisujen kehittämisessä?
– Yksityisellä sektorilla ja julkisissa organisaatioissa, erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, on merkittävä ”korjausvelka” digitaalisen riskienhallinnan eli dataan ja tietojärjestelmiin kohdistuvien riskienhallintakeinojen käyttöönoton osalta. Tämä heikentää yhteiskuntamme toimintavarmuutta sekä edellytyksiä uusien teknologisten ratkaisujen kehittämiseen.
– Moderneimpien ja innovatiivisimpien, Suomessa kehitettyjen riskienhallintatoimien kysyntää ja kehittämistä on mahdollista tukea tehokkaasti julkisin varoin. Onnistunut esimerkki tästä on Kyberturvallisuuskeskuksen osittain EU-rahalla tarjoama tuki modernien tietoturvaratkaisujen käyttöönottamiseksi pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tämä saavutti puolueettoman selvityksen mukaan tavoitteensa erinomaisesti.
– T&K-rahoitusta on ohjattava teollisuus- ja toimialakohtaisiin tekoälymalleihin ja niille pohjautuviin koneoppimisratkaisuihin. Tämä voisi tapahtua innovaatiorahoituksessa hyväksi todettua veturimallia hyödyntäen ja EU:lta tähän teemaan todennäköisesti avautuvaa rahoitusta vivuttaen. On myös pidettävä huoli siitä, että T&K-verokannustimen T&K-määritelmä kattaa tekoälyinvestoinnit.
Mitä tarkoitatte digitaalisten riskien hallitsemiseksi tarvittavalla vahvalla kyberturvallisuusteollisuudella ja mitä se tekisi?
– Digitaalisten riskien hallinnalla varmistetaan maassamme kriittisen infrastruktuurin toimivuus, johtamisjärjestelmät, logistiikka, datan ja informaation liikkuminen sekä tietojärjestelmien ja -verkkojen luottamuksellisuus. Kyse on siten yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden näkökulmasta digitalisaation ja datatalouden etenemisen kannalta välttämättömistä asioista.
– Digitaalisten riskien hallitseminen ei ole mahdollista ilman elinvoimaista kyberturvallisuusteollisuuden ekosysteemiä, sillä kyse on lähtökohtaisesti datan ennustettavasta hyödyntämisestä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomessa täytyy olla riittävästi maahan sijoittautunutta osaamista ja palveluita kuten tuotekehitystä, järjestelmätoimittajia, järjestelmien valvontapalveluita sekä kyvykkyyksiä poikkeustilanteisiin ja palautumiseen. Kokonaisuuteen kuuluvat keskeisesti myös tietoturvaloukkausten ja -vahingontekojen, kuten tuhotöiden, tutkinta- ja selvittämiskyvykkyys ja palvelut.
– Elinvoimaisen kyberturvallisuusteollisuuden ekosysteemin edellytyksenä on alan yritysten vientiin tähtäävä kansainvälistyminen sekä kyky panostaa tutkimukseen ja kehitykseen. Kansainvälistymisen merkitystä korostaa se, että Suomi on markkina-alueena kyberturvallisuusteollisuuden huippuosaamiselle ja teknologialle pieni.
Miten varmistetaan, että tekoälyn sääntelyn purkaminen ei johda kansalaisten oikeusturvan heikkenemiseen ja hallitsemattomiin riskeihin?
– EU:n tekoälyasetuksen myötä tekoälyn sääntely lisääntyy myös Suomessa. Säädös astuu voimaan asteittain seuraavan parin vuoden aikana. Sen tavoitteena on suojata terveyttä, turvallisuutta ja perusoikeuksia tekoälyjärjestelmien ja yleiskäyttöisten tekoälymallien käytöstä aiheutuvilta riskeiltä sekä lisätä yleistä luottamusta tekoälyyn. Järjestelmien ja mallien vaatimukset asetetaan riskiperusteisesti.
– Sikäli kun tekoälyyn liittyvää kotimaista sääntelyä taas uudistetaan, on keskeistä ylläpitää selkeät vastuusäännöt ja valvontamekanismit. “Sääntelyn purkaminen” tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea hallinnollisten esteiden vähentämistä, ei suojatason madaltamista. EU:n tekoälyasetus luo vastaisuudessa hyvän pohjan riskienhallinnalle, jota täydennetään ohjeistuksilla ja viranomaisten aktiivisella seurannalla. Näin varmistetaan, että oikeusturva, tietosuoja ja eettiset periaatteet pysyvät korkealla tasolla.
Teknologiateollisuus esittää investointeja yritysvetoisiin tekoäly- ja dataverkostoihin. Eivätkö nämä kuulu yritysten itse tehtäväksi?
– Yritykset ovat luonnollisesti pääasiallisia toteuttajia, mutta valtio voi yhdessä elinkeinoelämän ja muiden sidosryhmien kanssa luoda puitteita, jotta yhteishankkeet saadaan käyntiin riittävän laajoina. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä työntekijöiden ja yritysjohdon tekoälyosaamisen vahvistamisessa. Teknologiateollisuuden käynnistämällä AI Finland -verkostolla on tällaiseen hyvät valmiudet, minkä myös Risto Murron Kasvuryhmän raportti tunnisti.
Miten yritysvetoisella tekoälyn kehittämisellä ja datataloudella huolehditaan siitä, etteivät julkinen sektori ja yhteiskunnan peruspalvelut jää riippuvaisiksi yritysten ratkaisuista ja intresseistä?
– Lähtökohtana on vahvistaa palveluiden yhteentoimivuutta ja mahdollisuuksia vaihtaa palveluntarjoajaa, jolloin julkisorganisaatio säilyttää määräysvallan omaan dataansa ja pystyy tarvittaessa siirtymään ketterästi tarjoajasta toiseen. Julkiset hankinnat voidaan suunnitella siten, että ne edellyttävät esimerkiksi yhteentoimivuutta lisäävien standardien tai avoimen lähdekoodin käyttöä.
Suomen datakeskusinvestoinnit ovat herättäneet viime aikoina vastustusta. Miksi Teknologiateollisuus kannattaa niitä?
– Näemme datakeskusinvestoinnit Suomen talouden, energian, innovaatioiden ja turvallisuuden kannalta strategisen tärkeinä. Datakeskukset tuovat huomattavia ulkomaisia investointeja ja työpaikkoja Suomeen sekä vauhdittavat parhaimmillaan myös tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. Datakeskukset ovat kriittisen tärkeätä digitaalista infrastruktuuria, jota myös liittolaisemme hyödyntävät, mikä tekee niiden sijoittumisesta Suomeen myös turvallisuuskysymyksen.
– Suomi on datakeskuksille houkutteleva kohde kylmän ilmaston ja luotettavan sähköverkon ansiosta. Suomessa datakeskukset ostavat pääasiassa sähköä suoraan pitkäaikaisilla sopimuksilla (PPA) uusiutuvan energian tuottajilta, mikä takaa puhtaan energian tuotannon jatkumisen. Lisäksi keskuksista saatava hukkalämpö voidaan hyödyntää kaukolämmityksessä, mikä tukee ilmastotavoitteita korvaamalla puun, turpeen ja öljyn polttoon perustuvaa kaukolämpöä.
– Datakeskusinvestoinnit voivat vauhdittaa investointeja luotettavaan energiainfrastruktuuriin ja puhtaaseen sähköntuotantoon. Eikä myöskään tule unohtaa datakeskusten kykyä tarjota joustoa sähkömarkkinoille, joka on tärkeä osa tulevaisuuden älykästä ja kestävää energiajärjestelmää.
– Datakeskusten sähköveroa on ohi hallitusohjelman ehdotettu korotettavaksi 44-kertaiseksi. Suomea on pidetty vakaana toimintaympäristönä, mutta tempoileva ja ennakoimaton verolainsäädännön muutos vaikuttaa Suomen houkuttelevuuteen ja kilpailukykyyn. Sähköveron korotus vaikuttaa negatiivisesti investointipäätöksiin, ja olemme valitettavasti jo kuulleet keskeytyneistä investointihankkeista. Ennen päätöksentekoa tulisi laatia kunnollinen ja harkittu vaikutusarvio koko arvoketjulle yhdessä alan toimijoiden kanssa. Alhaisemman sähköveroluokan piiriin tulisi vähintäänkin lukea datakeskukset, jotka täyttävät sovittavat energiatehokkuus- ja päästövaatimukset.
