TK-rahoituksesta pitää siirtyä TKI-rahoitukseen
Suomi panostaa voimakkaasti tutkimukseen ja kehitykseen, mutta hyvät ideat eivät muutu riittävän usein kasvavaksi liiketoiminnaksi. Tutkimuspanostuksia pitääkin jakaa niin, että innovaatioiden pääsy markkinoille tehostuu.
Viime hallituskaudella sovittu TK-rahoituslaki nostaa Suomen tutkimus- ja kehityspanostukset yli neljään prosenttiin BKT:stä tällä vuosikymmenellä. Teknologiateollisuus pitää tärkeänä, että tulevalla hallituskaudella lain painopistettä tarkistettaisiin ideoiden kaupallistamisen suuntaan. Teknologiateollisuuden innovaatiopolitiikasta vastaava johtaja Erkki Ahola kertoo, miksi.
Suomen TK-panostukset ovat kasvaneet. Miksi hyvät tutkimustulokset ja uudet teknologiat eivät silti riittävän usein muutu kasvavaksi liiketoiminnaksi?
– Hyvä tutkimustulos ei tarkoita, että jokin asia olisi kaupallinen menestys – valitettavasti. Tutkimustulokset ovat niin sanotulta teknologiselta kypsyydeltään enintään tasolla viisi. Kaupalliseksi ne muuttuvat vasta siinä vaiheessa, kun aletaan olla tasolla yhdeksän.
– On myös huomattava, että tutkimuksessa ratkotaan ihan eri kysymyksiä kuin kaupallistamisessa. Fyysisten keksintöjen kohdalla esimerkiksi tuotantoon liittyvät asiat voivat olla hyvin ongelmallisia, ja yleensä kaupallistamisessa myös taloudellinen riski kasvaa ihan toisiin mittoihin.
Haluatte muuttaa TK-rahoituslain TKI-rahoituslaiksi. Mikä käytännössä muuttuisi, eikö nykyiselläkin julkisella TK-rahoituksella ole tarkoitus synnyttää innovaatioita?
– TK-rahoituslakia kirjoittaessa uskottiin, että talous alkaa kasvaa voimakkaasti, jolloin myös kaupallistamiseen, siis I:hin (innovaatiot), voisi alkaa löytyä enemmän julkista panostusta. Julkista rahaa ei kuitenkaan nyt ole sen enempää. TKI-rahoituslaissa samaa pottia käytettäisiin tutkimuksen ja kehityksen lisäksi innovaatiotoimintaan, eli kokonaisuus jaettaisiin uudella tavalla.
– Tunnistamme toki riskin potentiaalisten keksintöjen vähenemisestä ja pidämme myös tutkimuksen rahoittamista erittäin tärkeänä. Toisaalta nyt ollaan tilanteessa, jossa ideoita on paljon, mutta niitä ei pystytä viemään kaupallisiksi tuotteiksi innovaatiorahoituksen puuttuessa.
Miksi kaupallistamista ylipäätään pitäisi rahoittaa julkisilla rahoilla, eikö tämä olisi yritysten tehtävä?
– Yritykset vastaavat noin kahdesta kolmasosasta Suomen tutkimus- ja kehitysinvestoinneista eli TK-investoinneista. Julkisen rahoituksen tehtävä on vauhdittaa näitä investointeja. Kaupallistumisvaiheessa yrityksen taloudellinen riski on suurimmillaan, koska silloin tehdään paljon investointeja mutta tuloista ei ole varmuutta. Valtio saa kyllä rahansa moninkertaisesti takaisin, kunhan ideat kaupallistuvat innovaatioiksi.
Ehdotatte kansallisten ohjelmien perustamista strategisille teknologia-aloille. Mitä ne tekisivät toisin kuin nykyiset ohjelmat?
– Ohjelmien pitäisi nykyistä tavoitteellisemmin yhdistää tutkimus, teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen. Ensin pitäisi katsoa, mitä halutaan saavuttaa, siis mikä liiketoimintalähtöinen tai yhteiskunnallinen ongelma halutaan ratkaista. Vasta sitten lähdettäisiin muodostamaan, yritysvetoisesti, TKI-ohjelmaa ja konsortiota sitä varten.
– Nykyisiin ohjelmiin verrattuna ero olisi, että onnistumista mitattaisiin tutkimus- ja kehitystulosten lisäksi sillä, syntyykö Suomeen uusia tuotteita, yrityksiä, investointeja ja kansainvälistä liiketoimintaa. Ohjelmissa pitäisi myös tunnistaa kaupallistamisen esteet ja ratkaista niitä esimerkiksi pilotointiympäristöjen, kasvurahoituksen ja osaamisen kehittämisen avulla.
Kuinka valtio voi päättää, mihin teknologia-aloihin julkisia panostuksia laitetaan?
– Valtiovallan tehtävänä on tunnistaa Suomen kannalta strategisesti tärkeät teknologia-alueet ja yhteiskunnalliset tarpeet, joihin tarvitaan ratkaisuja. Ne voivat liittyä turvallisuuteen, sähköistyvään yhteiskuntaan, viestintään ja niin edelleen.
– Valtion ei kuitenkaan pidä lähteä valitsemaan yksittäisiä teknologioita – vaan yritysten ja tutkimusorganisaatioiden tehtävänä on kehittää ja tunnistaa parhaat ratkaisut. Valtiolla voi olla esimerkiksi viestintään liittyvä tarve, jota voitaisiin ratkoa kansallisella ohjelmalla. Tällöin valtion tehtävänä on määritellä tavoite, ei ennalta sitä, millaisilla teknologioilla tavoitteeseen päästään.
– Konsortiot kilpailisivat ohjelmiin pääsystä arvolupauksillaan. Jos lupauksia ei saavutettaisi, rahoitus keskeytettäisiin tai jo annetut eurot jopa kerättäisiin takaisin. Silloin konsortioiden oma toiminta ratkaisee voittajat, ei etukäteen tehdyt valinnat.
Ensimmäisen asiakkaan löytäminen on uuden teknologian kaupallistamisessa erittäin tärkeää. Pitäisikö valtion ottaa siinä isompaa roolia ja tukea innovaatioita julkisin hankinnoin?
– Ilman muuta pitäisi. Kun valtio joka tapauksessa investoi, on viisasta hyödyntää kotimaista uusille markkinoille tähtäävää teknologiaa – olettaen, että se tuo selkeitä etuja. Yritys saa uskottavan referenssin, jonka jälkeen sen on paljon helpompi ponnistaa eteenpäin. Näin saadaan paljon hyvää aikaiseksi, ilman että valtiolla kuluu siihen yhtään enempää rahaa kuin muutenkin.
– Usein tällaisissa tapauksissa kysytään, että kuka suojelee asiakasta uuden teknologian lastentaudeilta. Kannattaakin rakentaa riskienhallintatyökalut, esimerkiksi nyt vaikka hyvinvointialueiden terveysteknologia- ja tekoälyhankintoihin.
Suomessa puhutaan kasvuyritysten rahoitusongelmasta. Milloin se muodostuu teknologiayritysten pahimmaksi pullonkaulaksi, ja mitä valtion pitäisi asialle tehdä?
– Pullonkaula on edelleen pahimmillaan kansainvälisen kasvun kynnyksellä. Siinä usein loppuu kotimainen raha, jolloin hienot kasvuyritykset päätyvät ulkomaalaisomistukseen. Emme toki ole siitä liian pahoillamme, koska hienoja asioita tapahtuu ja Suomeen joka tapauksessa syntyy uutta osaamista ja työtä. Mutta jos kotimainen omistus olisi suurempaa, myös hyöty olisi suurempi.
– Valtiolla voi olla erityistä roolia erityisesti syväteknologian kehittämisessä, varsinkin kun haetaan tosi isoa hyppyä, esimerkiksi kvanttilaskennassa. Silloin voisi olla viisasta panostaa jonkin verran enemmän ja katsoa, tuleeko tuosta mitään. Yritykset eivät sellaiseen kuitenkaan yksin lähde, koska teknologinen riski on liian suuri.
Millaista ylätason keskustelua TKI-rahoituksesta pitäisi nyt käydä?
– Pitäisi keskustella T:n, K:n ja I:n uudistamiskyvystä, ajasta ja tuottavuudesta. T eli tutkimus uudistaa ja myös tuottaa kaikkein eniten, mutta sen aikajänne on pisin, jopa yli kymmenen vuotta. Koska liikutaan tiedon alkulähteillä, suurin osa tuloksista ei koskaan kaupallistu. K eli kehitys, siis tutkimustuloksien soveltaminen, uudistaa muutaman vuoden aikajänteellä. Tässä pelataan siis jo tuotetulla tiedolla. I eli innovaatio, siis kaupallistaminen, ei varsinaisesti uudista, vaan luo T:n ja K:n tulokselle – toivottavasti nopeaa – kasvua.
– Päättäjillä tulisi olla yhtenäinen kuva siitä, kuinka julkinen tutkimusrahoitus jaetaan tämän kolmikon kesken, sen sijaan että heitellään näkemyksiä projektikohtaisesti sinne tänne.
Jos Suomi onnistuu korjaamaan TKI-ketjun, mikä muuttuu käytännössä? Mistä vuonna 2035 näemme, että tutkimuksesta todella syntyy nykyistä enemmän kasvua?
– Kyllä se onnistuminen näkyy yrityksistä. Meillä on 2035 Suomessa toimivien yritysten portfolio, josta löytyy huikeassa kasvussa olevia yrityksiä, joiden menestys näkyy jo myös verotuloina. Sitten on yrityksiä, joista näkee, että ne tulevat menestymään ja lisäksi iso joukko startupeja, joilla on hyviä kaupallistettavia ideoita.
Teknologiateollisuuden ratkaisut tulevalle hallitukselle: Innovaatioista kasvua
- Muutetaan TK-rahoituslaki TKI-rahoituslaiksi. Suunnataan julkisia panostuksia nykyistä vahvemmin kaupallistamiseen, pilotointiin ja uusien ratkaisujen skaalaamiseen. Siten osaaminen ja tutkimus muuttuvat kasvavaksi liiketoiminnaksi ja vienniksi.
- Otetaan käyttöön teknologiakyvykkyyksien priorisointi- ja seurantamalli ja käynnistetään strategisille teknologia-alueille kansallisia teknologiaohjelmia, jotka kokoavat tutkimuksen, yritykset, rahoittajat ja käyttäjät vauhdittamaan teknologioiden etenemistä.
- Tehdään julkisesta sektorista uusien teknologioiden ensimmäinen käyttäjä ja referenssimarkkina. Julkisten hankintojen, pilotoinnin ja ensimmäisten käyttökohteiden avulla suomalaiset yritykset voivat saada kotimaisia referenssejä, todentaa ratkaisunsa toimiviksi ja päästä nopeammin kansainvälisille markkinoille
- Varmistetaan rahoitus teknologian skaalaamiseen ja kansainväliseen kasvuun. Tutkimus- tai kehitysvaiheen rahoitus ei yksin riitä, jos lupaava teknologia ei saa pääomaa kaupallistamiseen, tuotannon skaalaamiseen ja kansainvälistymiseen. Luodaan samalla pysyvä EU-hankkeiden vastinrahoitusmalli ja suunnataan sitä Suomen strategisille teknologia-alueille.
Teksti: Harri Junttila
Kuva: Liisa Takala
Lisätietoja
Ahola Erkki
Johtaja – Teknologiat, tieto ja innovaatiot Teknologiateollisuus ryInnovaatiot
Yrityksissä tehtävää tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaa tulee tukea rahoittamalla kasvuun tähtääviä hankkeita ja kehittämällä yhteistyötä sekä suomalaisten että EU-tutkimustoimijoiden kanssa. Hyvin toimivat rahoitusmallit ja eri tahojen kumppanuudet kannustavat yrityksiä luomaan uusia vientituotteita ja hyvinvointia.
- Lisätään T&K-rahoituksen määrää ja vaikuttavuutta. Suunnataan julkista rahoitusta erityisesti yritysten T&K-toimintaan, jotta se vauhdittaa myös yksityisiä investointeja ja innovaatioiden kaupallistamista.
- Vahvistetaan yhteistyötä ja kansainvälistä rahoitusta. Edistetään yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kumppanuuksia sekä kasvatetaan EU-rahoituksen kotiuttamista.
- Hyödynnetään hankintoja ja osaamista innovaatioiden ajureina. Suunnataan julkiset hankinnat tukemaan innovaatioita ja varmistetaan osaavan työvoiman saatavuus lisäämällä korkeakoulutettujen määrää ja tutkimusyhteistyötä.