Siirry sisältöön
Etusivu Ajankohtaista Uutiset Yrityksillä oltava näkymä Suomesta huippuosaajien maana – Aloituspaikkoja on lisättävä teknologia-alalle jo ensi hallituskaudella 

Yrityksillä oltava näkymä Suomesta huippuosaajien maana – Aloituspaikkoja on lisättävä teknologia-alalle jo ensi hallituskaudella 

Teknologiateollisuuden eduskuntavaalitavoitteissa vaaditaan korkeakoulujen aloituspaikkojen reipasta lisäämistä, jotta puolet nuorista aikuisista olisi tulevaisuudessa korkeakoulutettuja. Aloituspaikkoja on lisättävä teknologia-alalle jo ensi hallituskaudella, sanoo johtava asiantuntija Touko Apajalahti.

Touko Apajalahti, miksi korkeakoulutus on teknologia-alalle niin tärkeää? 

– Teknologiateollisuuden alan yritysten osaamistarpeesta vähintään 60 prosenttia kohdistuu korkeakoulutettuihin. Jos tarkastelemme kokonaan uusia, kasvun tuomia työpaikkoja, edellyttää niistä arviolta jo 65 prosenttia korkeakoulutasoista osaamista. Toimihenkilöissä eläköityminen kiihtyy tällä vuosikymmenellä, mikä lisää korkeakoulutettujen tarvetta entisestään.  

– Yritysten tämän hetken tarpeiden lisäksi kyse on Suomen pitkäaikaisesta edusta: yritykset sijoittavat Suomeen korkean osaamisen tehtäviä vain, jos niillä on näkymä siitä, että Suomesta löytyy tulevaisuudessa entistä korkeammin koulutettua työvoimaa. Tavoite siitä, että puolet nuorista aikuisista on korkeakoulutettuja, tulee saavuttaa viimeistään 2035. Ensi hallituskaudella tulisi jo määrittää verrokkimaiden kanssa kilpailukykyinen tavoitetaso 2040-luvulle.  

Tarkemmin ottaen tavoitteena on 5 400 aloituspaikan korotus vuotuiseen sisäänottoon, joista 2 200 tulisi lisätä tekniikan ja ICT-alan koulutuksiin. Mistä luvut tulevat? 

– 5 400 aloituspaikan tavoite liittyy suoraan siihen tavoitteseen, että puolet nuorista aikuisista olisi korkeakoulutettuja viimeistään 2035. Alkuvuodesta 2022 opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi yhdessä korkeakoulujen, työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön ja opiskelijajärjestöjen kanssa laaditut korkeakoulujen kestävän kasvun ohjelman linjaukset. Linjausten mukaan 50 prosentin tavoite voidaan saavuttaa 5 400 lisäpaikalla, jos niiden lisäksi 3 000 aloituspaikkaa nykyistä enemmän kohdennetaan ensimmäistä tutkintoa suorittaville, opintojen läpäisyä parannetaan ja kansainvälisten opiskelijoiden määrää lisätään merkittävästi. Koulutustasotavoitteen saavuttamisen kannalta 5 400 on siis minimi, jota isommatkin määrät voivat tulla tarpeeseen.  

– Tekniikan ja ICT-alan tarve on arvioitu osana Teknologiateollisuuden Osaamispulssia. Kun tarkastellaan tekniikan ja ICT-alan korkeakoulutuksesta valmistuvien ja teknologiateollisuuden alalle töihin hakeutuvien määrää suhteessa arvioituun tarpeeseen, on näiden alojen korkeakoulutetuista noin 850 hengen vuosittainen vaje. Koska alan osaajille on tarvetta muillakin aloilla, noin 40 prosenttia valmistuvista päätyy teknologiateollisuuteen. Tästä voidaan laskea, että noin 2 200 paikan lisäyksellä saataisiin teknologiateollisuuteen arvioitu vaje kurottua umpeen.  

Teknologiateollisuuden tavoitteiden mukaan aloituspaikkalisäysten resursointiin tarvittaisiin ensi hallituskauden lopulla noin 180 miljoonaa euroa korkeampi perusrahoitus. Onko tämä aivan välttämätöntä? Eikö halvemmalla pääsisi?  

– Arvio rahoitustarpeesta tulee korkeakoulujen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelmassa on laskettu, että jos opiskelijakohtainen rahoitus olisi 8 000 euroa vuodessa, kasvaisi korkeakoulujen vuosittainen rahoitustarve opiskelijamäärien kasvun myötä koko seuraavan hallituskauden ajan. Vuonna 2024 tarve olisi yli 80 miljoonaa euroa, ja suurimmillaan se olisi hallituskauden lopulla yli 180 miljoonaa. Vertailuvuotena sekä paikkalisäyksissä että rahoituksessa on vuosi 2019, eli tilanne ennen Marinin hallituksen aikana määräaikaisella rahoituksella tehtyjä paikkalisäyksiä. 

– Laadukkaan tekniikan alan koulutuksen näkökulmasta riittävä resursointi on avainasemassa. 8 000 euroa per opiskelija on tekniikan alan koulutusten näkökulmasta jo varsin matala. Jos summaa alennetaan tästä, on riskinä, että korkeakouluille ei ole kannattavaa kohdentaa aloituspaikkoja kalliimmille tekniikan aloille laadusta tinkimättä. On myös tärkeää, että rahoitus annetaan korkeakouluille perusrahoituksena, sillä perusrahoituksessa on käytössä tulosperustaisuus. Tuloskilpailuun perustuva rahoitusmalli takaa osaltaan sitä, että lisääntyvienkin resurssien aikana korkeakouluilla säilyy kannuste toiminnan tehokkuuden jatkuvaan parantamiseen. 

Tulevalla hallituskaudella valtiontalous on entistä tiukemmalla. Mistä rahat korkeakoulutukseen kaivetaan? 

– Rahoituslähteiden löytäminen korkeakoulutukseen on viime kädessä poliitikkojen arvovalinta. Olemme Teknologiateollisuudessa kuitenkin tunnistaneet rahoitusmahdollisuuksia, jotka olisivat tehtävissä ilman poliittista priorisointia edellyttäviä uudelleenkohdennuksia hallinnonalojen välillä. Ikäluokkien pieneneminen perusopetuksessa säästää valtionrahoitusosuudesta määrärahoja, joita voisi ainakin osin kohdentaa uudelleen korkeakoulutukseen.  

– Tarvitsemme myös keinoja yksityisen rahoituksen lisäämiseksi korkekoulutukseen, sillä yksityisen rahoituksen osuus on Suomessa OECD-vertailussa erittäin vähäistä. Korkeakoulujen tarjonta on yrityksille vaikeasti löydettävissä ja hankittavissa, minkä vuoksi on tärkeää saada korkeakoulujen digivisiossa kehitettävä jatkuvan oppimisen tarjonnan yhden luukun taakse kokoava alusta nopeasti käyttöön. Jatkuvan oppimisen markkinoiden syntymistä tukisi myös se, jos loputtomasti maksuttoman tutkintokoulutuksen sijaan jokaisella kansalaisella olisi oikeus tiettyyn määrään julkisesti kustannettuja korkeakouluopintoja. Maksuttomien opintopisteiden täytyttyä valikoituisi maksuvastuu tilanteen mukaan yksilön, työnantajan ja valtion välillä. 

Tavoitteiden saavuttaminen vaatii seuraavalta hallitukselta priorisointia. Mitä käy, jos hallitus valitseekin toisin eikä korkeakoulutukseen panosteta? 

– Olemme jo nyt pudonneet nuorten aikuisten koulutustasossa selvästi alle OECD-maiden keskiarvon. Huolestuttavinta on, että siinä missä verrokkimaissa koulutustaso on jatkanut nousua, meillä se on pysynyt käytännössä ennallaan. Jos nuorten aikuisten koulutustasoa ei käännetä nousuun, pysähtyy Suomessa vuosikymmeniä jatkunut työikäisen väestön koulutustason nousu. Tällä olisi talouskasvumme edellytyksiä heikentävä vaikutus, johon meillä ei ole varaa.

Lisätietoja: