Kriisinkestävyyttä rakennetaan jo suunnittelupöydällä – A-Insinöörit panostaa kiertotalouteen
Ilmastonmuutos, sään ääri-ilmiöt, materiaalien saatavuus ja geopoliittiset jännitteet vaikuttavat yhä enemmän rakennusten ja infrastruktuurin suunnitteluun. ”Resilienssiä rakennetaan suunnittelupöydällä pitkälti niin, että kysytään: mitä jos”, A-Insinöörien vastuullisuus- ja kehitysjohtaja Liisa Jäätvuori sanoo.
Rakennukset ja infrastruktuuri suunnitellaan usein vuosikymmeniksi. Samalla maailma niiden ympärillä muuttuu nopeasti: sääolot vaihtelevat, materiaalien hinnat heilahtelevat ja rakennusten käyttötarpeet muuttuvat. Siksi rakennetun ympäristön suunnittelussa korostuu kyky varautua sekä nopeasti syntyviin että hitaasti eteneviin muutoksiin.
A-Insinöörien liiketoiminnassa resilienssi näkyy esimerkiksi kiertotalouden, muuntojoustavuuden, rakennusten elinkaaren pidentämisen ja olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämisen suunnitteluratkaisuina.
- Suomalainen rakennetun ympäristön suunnittelu- ja konsulttiyhtiö
- Toimii talonrakentamisen, infran, teollisuuden ja hankekehityksen projekteissa
- Päätoimipaikka Tampere
- 19 toimipaikkaa Suomessa ja Virossa
- Liikevaihto 147 miljoonaa euroa vuonna 2025
- Henkilöstöä noin 1 390
A-Insinöörien vastuullisuus- ja kehitysjohtaja Liisa Jäätvuori ja kestävän kehityksen suunnittelujohtaja Elli Niskanen kertovat, miten resilienssi näkyy suunnittelutyössä ja millaisia muutoksia rakennetussa ympäristössä on odotettavissa tulevina vuosikymmeninä.
Mitä resilienssi tarkoittaa rakennetussa ympäristössä, ja miten se huomioidaan jo suunnittelupöydällä?
Liisa Jäätvuori: Rakennukset voivat olla käytössä 80 tai jopa 100 vuotta, ja sinä aikana olosuhteet voivat muuttua paljon. Siksi suunnittelussa täytyy miettiä, miten rakennettu ympäristö kestää muutoksia ja pystyy mukautumaan niihin. Resilienssiä rakennetaan suunnittelupöydällä pitkälti niin, että kysytään: mitä jos. Mitä jos kesät ovat paljon lämpimämpiä, tai mitä jos onkin paljon kylmempää? Elinkaaren aikana voi tulla vastaan sekä kuumempia että kylmempiä jaksoja.
Elli Niskanen: Resilienssi ei sinänsä ole uusi asia. Rakentamisessa on puhuttu pitkään kestävyydestä ja pitkäikäisyydestä. Nyt termiä käytetään laajemmin. Se ei kuitenkaan ole automaattisesti sisäänrakennettu suunnittelutyöhön, vaan tulee usein hankkeen tavoitteista. Jos tilaaja tunnistaa nämä asiat tärkeiksi, ne näkyvät myös suunnittelussa.
Millaisiin kriiseihin rakennetussa ympäristössä pitää tänä päivänä varautua?
Elli Niskanen: Pitäisi varautua ilmastonmuutokseen, pyrkiä pysäyttämään luontokato ja huomioimaan materiaalivirrat. Jos ja kun Venäjän hyökkäyssota joskus loppuu ja Ukrainan jälleenrakentaminen alkaa, materiaalivirrat suuntautuvat sinne. Se on hyvä asia Ukrainalle, mutta vaikuttaa samalla materiaalien hintoihin ja saatavuuteen muualla.
Liisa Jäätvuori: Rakennetussa ympäristössä varaudutaan myös sään ääri-ilmiöihin, kyberhyökkäyksiin ja markkinahäiriöihin. Markkinahäiriöt voivat liittyä esimerkiksi energian tai materiaalien hintaan. Olemme riippuvaisia monista uusiutumattomista materiaaleista. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulta ei ole enää saatavilla betonin valmistukseen sopivaa hiekkaa, ja sitä joudutaan kuljettamaan yhä kauempaa.
Täytyy varautua lisääntyviin rankkasateisiin ja hetkellisiin hulevesitulviin. Nykyinen aluesuunnittelu ei kaikilta osin kestä nykyisiä vesimääriä.
Elli Niskanen
Miten kiertotalous vahvistaa rakennetun ympäristön resilienssiä ja auttaa varautumaan materiaalien saatavuuteen sekä talouden heilahteluihin?
Elli Niskanen: Rakennuskantaa voisi ajatella materiaalipankkina. Kun rakennuksia joskus puretaan tai muutetaan, materiaaleja ei tarvitsisi käsitellä pelkkänä jätteenä, vaan niitä voitaisiin käyttää uudelleen. Se vähentää riippuvuutta uusista materiaaleista ja auttaa varautumaan tilanteisiin, joissa niiden saatavuus tai hinta muuttuu nopeasti.
Kiertotalous on vielä paljon pilotointia, mutta siitä pitää saada käytäntö. Esimerkiksi Kiteellä Puhoshallin laajennuksessa hyödynnettiin olemassa olevia rakenteita. Pilarit ja palkit käytettiin uudelleen, ja rakennusta laajennettiin ylöspäin. Tämä lähti asiakkaan kustannusnäkökulmasta: oli järkevää käyttää olemassa olevia elementtejä.
Liisa Jäätvuori: Meillä on käytössä kiertoälykkyyden periaatteet, joiden tarkoitus on antaa asiantuntijoille työkaluja edistää kiertotaloutta omassa työssään. Yksi keskeinen ajatus on elinkaaren pidentäminen: miten olemassa olevia rakennuksia tai tiloja voidaan käyttää uudella tavalla. Toinen on luonnonvarojen säästäminen silloin, kun rakennetaan uutta. Kolmas on elinkaarien linkittäminen, eli se, että purkuvaiheessa mietitään jo valmiiksi, mitä materiaaleja voidaan käyttää uudelleen.
On myös tilanteita, joissa rahoitus on onnistunut vasta, kun rakennus on suunniteltu purettavaksi ja siirrettäväksi. Pankista ei ole saatu lainaa pysyvään rakenteeseen tietyllä seudulla, mutta purettavuus ja siirrettävyys ovat mahdollistaneet rahoituksen. Kiertotalous voi siis olla myös taloudellinen ratkaisu.
Miten resilienssi ja kiertotalous näkyvät A-Insinöörien strategiassa ja palveluissa?
Liisa Jäätvuori: Resilienssi ei välttämättä näy strategiadokumenteissa sanana, mutta ilmastonmuutos ja luontokato näkyvät. Olemme tehneet kiertotalouden Green Deal -sitoumuksen, ja sama koskee monia asiakkaitamme. Meidän tuotteemme on asiantuntemus, ja pyrimme tuomaan kiertotalousratkaisuja hankkeisiin ja selvittämään, mitä ne tarkoittavat kussakin toimeksiannossa.
Elli Niskanen: Korjaussuunnittelu liittyy tähän vahvasti. Kun olemassa olevia rakennuksia muokataan ja hyödynnetään uudelleen, kiertotalouden ja resilienssin näkökulmat tulevat luontevasti mukaan. Tavoitteena on lisätä panostusta korjaussuunnitteluun ja kasvattaa kiertotalouteen liittyviä palveluja.
Miten asiakkaat ja rakennuttajat suhtautuvat resilienssiin – nähdäänkö se investointina vai kustannuksena?
Elli Niskanen: Se riippuu paljon asiakkaasta. Julkiset toimijat ja suuret sijoittajat näkevät resilienssin usein investointina, koska heillä on strategiatason tavoitteita ja pitkä näkymä rakennusten käyttöön. Sitten on toimijoita, joille rakennus ei jää pitkäksi aikaa omaan käyttöön. He voivat nähdä tällaiset ratkaisut helpommin kustannuksina.
Miten sääntely ja julkiset hankinnat voivat vauhdittaa tai hidastaa resilienssin ja kiertotalouden huomioimista rakentamisessa?
Liisa Jäätvuori: Sääntelyllä on kaksijakoinen rooli. Rakennusmääräykset luovat hyvää asuinympäristöä, mutta jos standardit kiristyvät nopeasti, käyttökelpoista rakennuskantaa saatetaan purkaa massoittain, vaikka sitä voisi vielä käyttää.
Elli Niskanen: Julkisen puolen tulisi luoda kysyntää. Kun on rohkeutta kysyä, markkina kyllä vastaa. Uudispuolella pitäisi höllätä vaatimuksia. Purkamista taas pitäisi joutua perustelemaan ja panostamaan materiaalien kiertotalouteen, jotta purkuun saa luvan tai kaavamuutoksen. Esimerkiksi Tampereella Kissanmaan kiertotalouskorttelin tontinluovutuksessa pyydettiin kiertotalouden konseptisuunnitelmaa. Kilpailuun osallistui peräti 18 ehdotusta, ja jokaisella oli oma näkökulmansa siihen, miten kiertotalous toteutetaan.
Mitkä ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt infrastruktuurin suunnittelussa Suomessa?
Elli Niskanen: Täytyy varautua lisääntyviin rankkasateisiin ja hetkellisiin hulevesitulviin. Nykyinen aluesuunnittelu ei kaikilta osin kestä nykyisiä vesimääriä. Ratkaisuja ovat esimerkiksi viherrakentamisen lisääminen ja vettä läpäisevien pintojen käyttö. Vesiä voidaan viivyttää tonteilla ja ohjata hallitusti eteenpäin. Samalla syntyy myös virkistysalueita, kun viivytysaltaat toimivat osana kaupunkiympäristöä.
Liisa Jäätvuori: Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös kuumuuteen varautumisessa. Kaupungeissa voidaan lisätä varjostusta ja kaupunkivihreää, jotka parantavat mikroilmastoa.
Isot investoinnit ovat pitkäikäisiä ja kestävät pidempään kuin yksikään meistä. Päätökset vaikuttavat lasten, lastenlasten ja vielä seuraavienkin sukupolvien elämään.
Liisa Jäätvuori
Millainen on resilienssiä vahvistava rakennettu ympäristö 10–20 vuoden kuluttua?
Liisa Jäätvuori: Jos katsotaan 10–20 vuoden päähän, suurin osa tästä rakennuskannasta on jo nyt olemassa. Siksi muuntelu ja olemassa olevien rakennusten hyödyntäminen korostuvat. Uudet rakennukset pitäisi suunnitella hyvin pitkällä tähtäimellä. Se tarkoittaa muunneltavuutta ja joustavuutta pitkällä elinkaarella tai purettavuutta ja siirrettävyyttä, jolloin rakennusmateriaaleille mahdollistetaan useita elinkaaria. Parhaimmillaan nämä strategiat on yhdistetty.
Mikä on tärkein viestinne päättäjille ja rakennuttajille, jotka tekevät pitkän aikavälin investointipäätöksiä?
Liisa Jäätvuori: Isot investoinnit ovat pitkäikäisiä ja kestävät pidempään kuin yksikään meistä. Päätökset vaikuttavat lasten, lastenlasten ja vielä seuraavienkin sukupolvien elämään. Siksi niitä ei voi tarkastella vain tämän hetken taloudellisesta näkökulmasta.
Elli Niskanen: Toivoisin, että siirrytään pilotointikaudesta käytäntöihin. Suomessa on tehty paljon kokeiluja, mutta nyt pitäisi ottaa käyttöön mitattavia tavoitteita ja johtaa niitä. Muutos pitää lähteä ylimmästä johdosta ja päätöksenteosta.
Teksti: Mikko Viljanen
Kuvat: Liisa Takala ja Tuuli Nikki
Ympäristö ja kiertotalous
Vihreä siirtymä on paitsi välttämättömyys myös suuri liiketoimintamahdollisuus sumalaisille teknologiayrityksille. Kiertotaloudella on merkittävä rooli maailmanlaajuisen luontokadon torjunnassa. Kiertotalouden läpimurto ja liiketoimintahyötyjen realisointi edellyttävät markkinoiden, toimintaympäristön ja osaamisen suotuisaa kehitystä sekä kykyä vastata muuttuviin raaka-ainetarpeisiin.
- Edistetään vientivetoista taloutta kiertotalouden avulla poistamalla sääntelyesteitä ja luomalla uusia markkinoita kiertotaloudelle. Onnistumisen keskiössä ovat riittävät resurssit muutoksen tukemiseen, kiertotalousekosysteemien kehittyminen, kiertotalousajattelun ja -osaamisen vahvistuminen sekä kiertotaloudelle suotuisan ja vakaan toimintaympäristön kehittyminen. Luonnon monimuotoisuutta tulee turvata ja lisätä yhdessä yritysten kanssa.
- Huomio kriittisiin raaka-aineisiin ja huoltovarmuuteen. Suomen huoltovarmuuden kannalta kriittisille aloille tulee tehdä kartoitus, jossa selvitetään kriittisten materiaalien, komponenttien ja kokoonpanon toimitusriskit sekä luodaan tarkoituksenmukainen varautumissuunnitelma.
- Taataan ennakoitavuutta tuotepolitiikkaan. Ympäristövaatimusten harmonisointi on olennainen osa yhtenäistä tuotepolitiikkaa. Tavoitteena tulee olla vastuullisesti valmistettujen tuotteiden kilpailukyvyn parantaminen globaaleilla markkinoilla.