EU:lla ei ole varaa heikentää ilmastotavoitettaan
EU:n 2040-ilmastotavoite on mahdollisuus rakentaa vahvempaa ja kilpailukykyisempää Eurooppaa. Teknologiateollisuus tukee 90 prosentin tavoitetta, koska se on paitsi välttämätön ilmaston kannalta, myös järkevää talouspolitiikkaa. Suomesta löytyy jo näyttöä: päästöt ovat vähentyneet mutta liikevaihto kasvanut.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät yhä selvemmin: lämpöennätykset rikkoutuvat ja ääri-ilmiöistä on tullut osa arkea. Samalla kasvaa myös mahdollisuus vaikuttaa. Nyt on oikea hetki kääntää huoli toiminnaksi – ja Euroopan unionilla on erinomainen tilaisuus näyttää suuntaa.
Heinäkuun alussa komissio esittelee ehdotuksensa EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteeksi. Kyse ei ole vain välietapista, vaan suunnan näyttämisestä: kunnianhimoinen päästövähennystavoite, kuten nettopäästöjen leikkaus 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä vuoden 1990 tasosta, antaa selkeän signaalin investoinneille, innovaatioille ja osaamisen kehittämiselle.
Tavoite toimii myös kansainvälisenä viestinä. Se muodostaa perustan EU:n uudelle ilmastositoumukselle, joka toimitetaan YK:lle ennen COP30-kokousta Brasiliassa syksyllä 2025. EU voi näin vahvistaa rooliaan globaalina ilmastojohtajana ja samalla rakentaa kilpailukykyistä, kestävää taloutta.
Suomi osoittaa, ettei kunnianhimoinen tavoite ole vain teoriaa
Teknologiateollisuus tukee 90 prosentin tavoitetta, koska se on paitsi välttämätön ilmaston kannalta, myös järkevää talouspolitiikkaa. Suomesta löytyy jo näyttöä: päästöt ovat vähentyneet, mutta liikevaihto on kasvanut. Vihreä siirtymä voi olla kasvun moottori.
Tavoitteesta luopuminen ei toisi helpotusta, vaan lykkäisi ratkaisuja ja kasvattaisi kustannuksia. Sen sijaan kunnianhimoinen ja käytännönläheinen ilmastopolitiikka voi luoda uusia markkinoita, työpaikkoja ja vientimahdollisuuksia. Se on myös paras tapa toteuttaa Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin toisen kauden keskeinen tavoite: tehdä Euroopasta jälleen kilpailukykyinen.
Suomi osoittaa, ettei tämä ole pelkkää teoriaa. Suomen teknologiateollisuuden kokemus osoittaa, että kasvu voidaan irtikytkeä fossiilisista polttoaineista: vuosina 2020–2024 alan päästöt vähenivät 7 prosenttia ja fossiilisten vuosikulutus 11 prosenttia – samalla kun liikevaihto kasvoi 43 prosenttia. Vielä merkittävämpää on, että puhtaasta valinnasta on tulossa helppo valinta: Suomen lähes päästötön sähkö on Euroopan halvinta, joten ilmastoystävälliset ratkaisut ovat sektorille kustannustehokkain ja houkuttelevin vaihtoehto.
Tulevaisuuden talouksien voimakeskuksia ovat ne teollisuudenalat ja valtiot, jotka kehittävät ja valmistavat innovatiivista, energiaa ja materiaaleja säästävää ilmastoystävällistä teknologiaa.
Ilmastotoimilla on myös toinen kilpailukykyulottuvuus: teknologia. Tulevaisuuden talouksien voimakeskuksia ovat ne teollisuudenalat ja valtiot, jotka kehittävät ja valmistavat innovatiivista, energiaa ja materiaaleja säästävää ilmastoystävällistä teknologiaa. Monilla teknologia-alueilla EU:lla on mahdollisuus nousta markkinajohtajaksi, jos kannustimet asetetaan oikein. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa luoda investointi-, innovaatio- ja kannusteympäristö, joka rakentaa huomispäivän eurooppalaista vaurautta.
Yksi käytännön esimerkki: Teknologiateollisuus ajaa kansainvälistä hiilikädenjälki-menetelmää eli vapaaehtoista yhteistä laskentaa. Sen avulla voidaan luotettavasti osoittaa, mikä tuote tai palvelu pienentää teollisen toimijan päästöjä eniten. Yhdistämällä tällaiset markkinaehtoiset välineet korkeaan ilmastonsuojelun kunnianhimoon EU voi vauhdittaa “Made in Europe” -huippuratkaisuja ja vahvistaa taloudellista asemaansa maailmanlaajuisesti.
Päätöksen lykkääminen luo epävarmuutta investoinneille
Ajoitus on ratkaisevaa: vahva, tieteeseen pohjautuva 90 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2040 antaa yrityksille varmuuden suunnitella ja investoida oikein jo nyt. Päätöksen lykkääminen loisi vain epävarmuutta toimijoille, joiden on tiedettävä, millaisissa olosuhteissa ne toimivat 2030-luvulla.
Pelkkä kunnianhimo ei vielä riitä vapauttamaan puhtaan kasvun koko potentiaalia. Yhtä tärkeää on varmistaa, että EU luo yrityksille joustavan ja ennakoitavan toimintaympäristön muutoksen toteuttamiseen. Edellisellä toimikaudella komissiolla oli tapana säätää hyvin yksityiskohtaisia sääntöjä ja pyrkiä ohjaamaan teknologisia valintoja – vaikka todellisuudessa ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua teollisuuden päästöjen vähentämiseen.
Jatkossa tarvitaan enemmän luottamusta yrityksiin ja niiden kykyyn löytää parhaat keinot ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Jokaiselle yritykselle on annettava vapaus valita juuri sille sopivin tapa rakentaa nettonollaan tähtäävä liiketoimintamalli. Kun sääntely keskittyy tavoitteisiin ja mahdollistaa erilaiset reitit niiden saavuttamiseen, syntyy tilaa innovaatioille, tehokkuudelle – ja ennen kaikkea tuloksille.
EU:n edessä oleva valinta ei siis ole, pitäisikö sen hidastaa ilmastonsuojelutavoitteitaan vai ei. Valinta on, saako EU ilmastopolitiikkansa tasapainon oikeaksi 2030-luvulle. Jos unioni pystyy pitämään kunnianhimon korkealla ja samalla antamaan yrityksille enemmän joustavuutta tavoitteen saavuttamiseen, se voi raivata tien Euroopan puhtaan kilpailukyvyn vuosikymmenelle.
Lisätietoja
