Tuotepolitiikka

Kiertotalous on talouden uusi malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät ja tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla sekä älykkyydellä. Kiertotaloudessa lisäarvo syntyy pääasiassa uusien liiketoiminta- ja hinnoittelumallien sekä uudelleenvalmistuksen ja modulaarisen valmistuksen kautta. Kiertotaloudessa koneet ja laitteet suunnitellaan siten, että niitä voidaan huoltaa, korjata, valmistaa uudelleen ja myydä eteenpäin yhden tai useamman kerran sekä helposti kierrättää.

Tätä kautta kiertotalous vaikuttaa myös teknologiayritysten tuotesuunnitteluun.

Komissio on parhaillaan laatimassa uutta kiertotalouspakettia. Se on laajempi ja ottaa huomioon kaikki vaiheet suunnittelusta elinkaaren loppuun asti. Tässä yhteydessä nähdään potentiaalia myös tuotepolitiikan puolella, ja erilaisia ehdotuksia toimenpiteiksi on hahmoteltu. Mahdollisia alueita toimenpiteiden kohteiksi ovat:

• kierrätettävyys (ml. helposti purettavat osat/materiaalit)
• tuotteiden/komponenttien uudelleenkäyttö
• tuotteiden korjattavuus (ml. varaosien saatavuus)
• tuotteiden pitkäkestoisuus (ml. tuotteen elinikä, pidennetty takuu)
• uudelleenvalmistettavuus
• tuotteiden päivitettävyys ja kunnostettavuus
• kierrätys- ja kriittiset raaka-aineet
• materiaalikoostumukset.

Ecodesign-direktiivi, suomeksi tuotteiden ekosuunnittelu, asettaa energiaan liittyville tuotteille energiankulutukseen liittyviä raja-arvoja. Vaatimukset koskevat erityisesti tuotteiden materiaalisisältöä, energiatehokkuutta  ja kierrätettävyyden parantamista.

Tuotteiden vaatimukset annetaan komission asetuksina, jolloin ne tulevat sellaisenaan voimaan ilman erillistä kansallista toimeenpanoa. Tuotteen vaatimuksenmukaisuuden osoittamisessa voidaan käyttää esimerkiksi yhdenmukaistettuja standardeja.

Puitedirektiivin (2009/125/EY) nojalla asetetaan tuote- tai tuoteryhmäkohtaisia minimivaatimuksia energiaan liittyville tuotteille. Ekosuunnitteluvaatimukset kohdistuvat tuotesuunnitteluun ja ympäristövaikutusten huomioimiseen tuotteen koko elinkaaren ajan.

Ecodesign-direktiivi on myös harmonisointidirektiivi, eli EU:n jäsenmaat eivät kansallisessa toimeenpanossa voi poiketa sen vaatimuksista. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö vastaa direktiivin kansallisen toimeenpanon valmistelusta eli siihen liittyvistä laista ja sen muutoksista.

Kansallinen toimeenpano:

• Laki tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista (1005/2008)
• Laki tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista annetun lain muuttamisesta (1009/2010)
• Valtioneuvoston asetus tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavista vaatimuksista (1043/2010)

Ecodesignilla on liityntäpintoja myös muuhun tuotteisiin liittyviin säädöksiin, kuten energiamerkintään, ympäristömerkkeihin sekä vihreisiin julkisiin hankintoihin, rakennusten energiatehokkuuteen sekä jätelainsäädäntöön ja haitallisiin aineisiin.

Lisätietoja

• Energiatehokkuus: DG ENER
• TUKES
• Ekosuunnitteluinfo (Tuotteiden ekosuunnittelu ja energiamerkintä)

Lisätietoja:

Carina Wiik, asiantuntija, Kestävä kehitys
etunumi.sukunimi@teknologiateollisuus.fi, 040 717 3627

Energiamerkintää säätelevällä asetuksella (EU) 2017/1369 asetetaan tuote tai tuoteryhmäkohtaisia merkintävaatimuksia energiaan liittyville tuotteille.

Säädöksissä lähtökohtana on luokitus A-G. Mainonnassa tulee, energia- tai hintatietojen yhteydessä, mainita myös tuotteen energiatehokkuusluokka. Tuotesäädökset annetaan komission delegoimina asetuksina, ja tulevat sellaisenaan voimaan kaikissa jäsenmaissa.

Merkintävaatimuksia annetaan lähinnä kuluttajatuotteille, mutta niitä voidaan myös kohdistaa ammattikäytössä oleviin tuotteisiin. Direktiivin mukaan julkisissa hankinnoissa on pyrittävä hankkimaan ainoastaan tuotteita, jotka kuuluvat parhaimpaan energiatehokkuusluokkaan.

Kaikki tuotteet, joille on annettu energiamerkki tulee 1.1.2019 alkaen rekisteröityä energiamerkintätietokantaan EPREL. EPREL-tuotetietokantaan pääsee osoitteesta: https://energy-label.ec.europa.eu/. Tuotetietokantaan kirjautuminen edellyttää EU Login-tunnusten rekisteröintiä. Ongelmatilanteissa voi ottaa yhteyttä komission asiakastukeen osoitteeseen: ENER-EPREL-HELPDESK@ec.europa.eu

Lisätietoja

Energiaviraston ylläpitämä verkkosivu: Ekosuunnitteluinfo

Carina Wiik, asiantuntija, Kestävä kehitys
etunumi.sukunimi@teknologiateollisuus.fi, 040 717 3627

RoHS-direktiivi (2011/65/EU) rajoittaa haitallisten aineiden käyttöä kaikissa sähkö- ja elektroniikkatuotteissa. Tietoja direktiivistä ja sen toimeenpanosta muun muassa opastavia dokumentteja löytyy komission sivuilta.

Ainerajoitukset koskevat:

• kadmium, Cd
• lyijy, Pb
• elohopea, Hg
• kuudenarvoinen kromi, Cr6+
• polybromatut bifenyylit, PBB
• polybromatut difenyylieetterit, PBDE
• bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti, DEHP
• butyylibentsyyliftalaatti, BBP
• dibutyyliftalaatti, DBP
• di-isobutyyliftalaatti, DIBP

Komissio tarkastelee direktiiviä uudelleen viimeistään 22. heinäkuuta vuonna 2021 ja esittää mahdolliset lainsäädäntömuutokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Ainerajoitukset

Ainerajoitukset uusissa tuotteissa astuvat voimaan tuoteryhmän mukaan:

Laitteeseen kiinnitetty CE-merkki osoittaa, että se on RoHS-vaatimusten mukainen.

Direktiivin asettamat rajoitukset ovat vaikuttaneet laajasti, niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden suunnitteluun, tuotantoon, testaukseen ja laadunhallintaan sekä tiedonhallintaan koko toimitusketjussa. Markkinavalvonnasta vastaa Tukes ja Valvira.

Lisätietoja:

Carina Wiik, asiantuntija, Kestävä kehitys
etunumi.sukunimi@teknologiateollisuus.fi, 040 717 3627

• Yleistietoa Tukesin sivuilta
• Komission konsultaatiot

Euroopan kemikaaliasetus REACH asettaa vaatimuksia tuotteiden ainesisällöille. Toiminnanharjoittajan on hyvä tutustua REACH liitteen XVII sisältämiin ainerajoituksiin: Kemikaalien käytön rajoitukset tuotteissa ja tuotannossa 

Kandidaattilistan aineet eli erityistä huolta aiheuttavat aineet (SVHC-aineet)(*): Kandidaattilistaa päivitetään kahdesti vuodessa. Erityistä huolta aiheuttavista aineista tulee valmistajan tai maahantuojan tiedottaa toimitusketjuun ja pyynnöstä kuluttajille, kun pitoisuus on yli 0,1 painoprosenttia (p-%). Jos lisäksi vuotuinen määrä ylittää 1 tonnin, tulee tehdä ilmoitus Euroopan kemikaalivirastoon. ECHA on julkaissut oppaan Guidance on requirements for substances in articles , joka on tarkoitettu auttamaan yrityksia hoitamaan REACHin tätä aineet esineissä velvoitetta.

REACH liitteen XIV Luvanvaraisia aineita ei saa käyttää ilman erikseen Euroopan kemikaalivirastosta haettua lupaa. Näitä aineita sisältäviä esineitä saa tuoda EU:n ulkopuolelta.

SVHC-aineet eivät saa olla automaatti luvanvaraiseksi tulemiseen vaan sieltä pitää arvioinnin jälkeen viedä aineita myös rajoitettujen aineiden luetteloon (REACH liite XVII). Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun aineen käytön riskit liittyvät tiettyihin käyttötapoihin tai prosesseihin.

Lisätietoja:

Hannele Tonteri, asiantuntija
etunimi.sukunimi@teknologiateollisuus.fi, 050 3006028

• Kemikaalineuvonta
• REACH ja CLP – asetusten velvoitteet maahantuojalle, jakelijalle ja jatkokäyttäjälle
• Orgalimen REACH-pdf

(*) kandidaattilistan aiheet, SVHC-aineet, engl. Substances of Very High Concern