Budjettiriihi avainasemassa: Suomen asemaa digitalisaation kärkimaana vahvistettava entisestään
Talous rakentuu kasvavissa määrin datan ja sen hyödyntämisen varaan. Siksi on varmistettava, että yhteiskunnan datan jakamisen, digikehityksen ja datateollisuuden puitteet ovat kunnossa. On myös tehtävä päätöksiä, jotka vauhdittavat julkisen sektorin digitalisoitumista.
Suomi on digikehityksen eturintamassa, mutta hyvään asemaan ei voi tuudittautua, koska kilpailukyky katoaa nopeasti. Tämä koskee yritysten lisäksi Suomen hallitusta, jonka olisi budjettiriihessä tuettava Suomen digikehitystä ja datateollisuutta aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti, Teknologiateollisuuden digitalisaation johtava asiantuntija Joonas Mikkilä sanoo.
Missä digitalisaation ja datateollisuuden vauhdittaminen konkreettisesti lisää talouskasvua ja parantaa tuottavuutta Teknologiateollisuuden näkökulmasta?
– Yksityisellä sektorilla digitalisaatio on tietysti ollut jo pitkään tuottavuuskehityksen kannalta merkittävä tekijä, ja olemmekin saaneet melko hyvin digitalisoitua erilaisia perusprosesseja. Teollisuutemme ja yrityksemme ovat Euroopan digitalisoituneimpia. Digitalisaatiota hyödyntävä innovatiivinen tuotekehitys on kuitenkin vielä monessa yrityksessä kesken.
– Jos taas katsotaan laajemmin yhteiskuntaa ja julkista sektoria, digitalisaatio on välttämätöntä palveluiden laadun ja tehokkuuden kasvattamisessa. Erityisesti pitäisi vauhdittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiota ja automatisoida hoivatyöltä aikaa vieviä asioita.
Miksi juuri tuotekehityksessä digitalisointi on jäänyt puolitiehen?
– Voi olla, että yrityksillä ei ole ollut riittävästi kannustimia lähteä tekemään radikaaliakin päivitystä tuoteportfolioihin. On ehkä ajateltu, että kilpailuetu löytyy tuotannon ja operaatioiden asteittaisesta tehostamisesta. Mutta Suomi tarvitsee nimenomaan laadullista kilpailukykyä ja se syntyy vain tuoteinnovoinnista. Useimmissa tapauksissa hyppäys tuoteportfoliossa edellyttää datan hyödyntämistä uudella tavalla. Perinteisesti on ajateltu, että oma data riittää, mutta jatkossa on pystyttävä hyödyntämään myös muualta saatavaa dataa osana tuote- ja palvelutarjontaa.
– Ylipäätään Suomessa pitäisi ottaa enemmän riskiä tuotekehityksessä, jos haluamme pysyä relevantteina globaalissa kilpailussa.
Mitä hallituksen tulisi tehdä datatalouden ja digitaalisten palveluiden kehittämiseksi Suomessa, esimerkiksi datan saatavuuden ja hyödyntämisen osalta?
– Ensinnäkin on kannustettava yrityksiä ottamaan käyttöön tekoälyjärjestelmiä ja datan jakamisen ratkaisuja. Suomessa on hyviä toimijoita, jotka pystyvät tässä auttamaan, esimerkiksi AI Finland -verkosto ja datan jakamisen puolella Data Spaces Alliance Finland. Nämä auttavat nimenomaan pk-yrityksiä, joilla kehittymisen tarve on ilmeisin. Toivomme, että tällainen toiminta jatkuisi nyt, kun se on saatu hyvään vauhtiin.
– Toinen tärkeä tekijä on, että tekoälyaikakaudella tarvitsemme entistä enemmän laskentainfraa. Sen kehittämiseksi tarvitaan tietysti yksityistä rahaa, mutta myös valtion ja EU:n rahaa. Suomi tunnetaan tällä hetkellä laskentainfran kärkimaana Euroopassa: AI Factory on rakentumassa Lumi-supertietokoneen ympärille, ja olemme houkutteleva paikka datakeskusinvestoinneille. On meille eduksi, että profiloidumme digiyhteiskunnan infrastuktuurin edelläkävijänä myös vastaisuudessa.
– Hallituksen tulisi myös valmistella ohjelmansa mukaisesti digitalisaatiobudjetti, jossa valtionhallinnon digihankkeiden nykyinen rahoitus kootaan poikkihallinnollisen koordinaation alaiseksi. Tämä varmistaisi, että digitalisaation edistämiseen käytössä olevat julkiset varat saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.
Miten varmistetaan, että valtiovalta panostaa digitalisaatioon tavalla, joka tukee myös yritysten digitaalista kehitystä ja datan hyödyntämistä?
– Yritysten kannalta tärkein tekijä on toimintaympäristön vakaus. Valitettavasti esimerkiksi hallituksen alkuvuoden esitys datakeskusten alennetun sähköverokannan poistamisesta on juuri päinvastaista toimintaa, joka tuli aika lailla puskista kaikille.
– Tietysti yritykset vastaavat kilpailukyvystään itse, mutta jos uudistumista ei tapahdu riittävästi, pitää miettiä, olisiko julkisista kannusteista apua. Esimerkistä käy vaikkapa pari vuotta sitten säädetty tk-toiminnan verokannustin sekä parlamentaarinen sitoutuminen julkisen tk-tuen kasvattamiseen. Nämä antavat signaalin siitä, että nyt kannattaa lähteä panostamaan tuotekehitykseen.
Mitä esteitä Teknologiateollisuus tunnistaa digitalisaation ja datateollisuuden kehittymisen tiellä Suomessa, ja miten hallitus voi niihin vaikuttaa?
– Suurin este on ilman muuta osaavan työvoiman saatavuus, ja se vaikeuttaa erityisesti yritysten uudistumistyötä. Voi jopa olla, että ei olla lähdetty riittävän rohkeaan tki-työhön, kun on nähty, että osaajia ei riitä enää skaalaamiseen.
– Väestökehitys haastaa meitä vuosi vuodelta yhä enemmän, ja siksi Suomen pitäisi vahvistaa koulutusta ja olla houkutteleva paikka ulkomaiselle työvoimalle. Vaihtoehtoja ei ole: valot sammuvat, jos emme saa tekeviä käsiä ja teräviä päitä hommiin.
Miten näet Suomen aseman kansainvälisessä digitaalisen talouden kilpailussa, ja miten hallituksen pitäisi vahvistaa sitä nyt tämän budjettiriihen yhteydessä?
– Suomi on Euroopan terävintä kärkeä digitaalisen teknologian kriittisimmillä sektoreilla, kuten kvanttilaskennassa, tiedonsiirrossa, puolijohteissa, kyberturvassa, tekoälyssä, suurteholaskennassa ja nyt myös avaruusteknologiassa. Näyttelemme toisin sanottuna kokoamme suurempaa roolia Euroopan teknologisen kilpailukyvyn saralla.
– EU-tasolla pitää aivan ensin varmistaa, että eurooppalaisille teknologiafirmoille on riittävästi pääomia ja osaajia – ja että sisämarkkinat toimivat eli että kaupanesteitä ei ole ja sääntely on järkevää eikä kohtuutonta.
– Kotimaassa puolestaan on pystyttävä satsaamaan yllä mainittujen teknologiakärkien tutkimukseen ja kehitykseen entistä enemmän, koska sieltä ne syömähampaatkin nousevat. Ylipäätään uskon, että muita seuraamalla ei saavuteta pidemmän aikavälin kilpailuetua, vaan se syntyy jostain sellaisesta, jota me emme vielä edes tiedä. Tunnistettuihin vahvuuksiin pitää panostaa myös yhteiskunnan turvallisuuden ja resilienssin takia – nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa sillä on merkitystä.
Miten voitaisiin edistää tekoälyn ja muiden uusien teknologioiden laajempaa käyttöönottoa suomalaisissa yrityksissä?
– Hyviä käytäntöjä jakamalla, varsinkin mitä pienemmistä yrityksistä on kyse. Tähän myös AI Finland pyrkii: rohkaisee vertaisoppimisen keinoin yrityksiä ja yrittäjiä tekemään kokeiluja. Uskon, että myös isot yritykset hyötyvät verkostomaisesta tiedon jakamisesta, niin toimialojen kesken kuin niiden sisällä.
Miten datakeskusten ja niiden infrastruktuurin kehittämiseen tulisi panostaa, ja miksi ne ovat kriittisiä digitaalisen kasvun kannalta?
– Datakeskukset ovat nykytalouden tehtaita ja varastoja. Ne ovat myös isossa roolissa geopoliittisessa valtapelissä. Amerikkalaisten hyperscaler-toimijoiden ja eurooppalaisten datakeskustoimijoiden investoinnit Suomeen vahvistavat asemaamme osana läntistä datateollisuusmaisemaa.
– Olisikin erittäin tärkeää, että Suomessa tehtäisiin pidemmälle katsova strategia datakeskuksille ja -teollisuudelle, jotta saadaan vietyä tätä keskeistä teollisuuden haaraa eteenpäin rakentavasti ja järkevästi. Strategiatyö on erityisen ajankohtainen, koska hallitus valmistelee edelleen kaivos- ja konesalitoimijoiden sähköveron nostamista ylempään veroluokkaan. Samaan aikaan EU tavoittelee datakeskusten määrän kolminkertaistamista, eli hallituksen toimet ovat ristiriidassa EU:n tavoitteiden kanssa.
Mitä hallituksen tulisi tehdä edistääkseen digitaalisten taitojen kehittämistä työelämässä ja koulutuksessa?
– Meillä on jo hyvä toimijoita, kuten AI Finland, Data Spaces Alliance Finland ja eurooppalaiset digitaaliset innovaatiohubit, jotka edistävät osaamista yrityksissä ja myös julkisella sektorilla. Niiden toimintaedellytyksiin kannattaa satsata.
– Lasten ja nuorten näkökulmasta on mietittävä laajemmin sitä, miten varmistetaan tämän aikakauden edellyttämät tiedot ja taidot. Paljon on puhuttu koulutuksen ylidigitalisoitumisesta, mutta jos vedämme nupin kaakkoon väärään suuntaan, se voi ollla karhunpalvelus näille sukupolville. He kuitenkin tulevat elämään nykyistä paljon pidemmälle teknologisoituneessa maailmassa.
Mitä riskejä liittyy siihen, jos Suomi jää jälkeen digitalisaation ja datateollisuuden kehityksessä?
– Valitettavasti menetämme paikkamme globaaleilla markkinoilla. Kerran menetettyä asemaa on tosi vaikea saavuttaa uudelleen, jolloin voi seurata näivettymisen kierre. Ja se on todella huolestuttavaa, koska silloin emme pysty vastaamaan ikääntymisen, vihreän siirtymän ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin haasteisiin.
Miten Teknologiateollisuus aikoo omalta osaltaan tukea ja edistää Suomen digitalisaatiokehitystä?
– Olemme olleet oikeilla raiteilla ja oikea-aikaisesti liikkeellä esimerkiksi tekoälyn ja datatalouden suhteen. Jatkossa meidän pitäisi ajatella vielä enemmän verkostomaisesti ja tehdä yhteistyötä myös kansainvälisesti. Esimerkiksi olen ilolla tervehtinyt aloitetta Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteisestä tekoälykeskuksesta, jossa AI Finland on mukana. Ylipäätään tällainen New Nordics -ajattelu, eli Pohjolan ja Baltian tiivis yhteistyö, olisi erittäin tärkeää.
Teksti: Harri Junttila / Kuva: Liisa Takala / Kuvankäsittely: Daniel Forsman
Lisätietoja
