Siirry sisältöön
Etusivu Talous ja tilastot Osaamispulssi Suunnnitteluosaaminen

Suunnitteluosaamisen osaamispulssi

ISuunnittelu on yksi teknologiateollisuuden ydintoimintoja. Suunnittelutyön kautta asiakkaan tarve muuttuu toteutuskelpoiseksi ja vastuulliseksi ratkaisuksi. Työpaikkailmoituksissa suunnittelutyö näkyy monipuolisena osaamisalueena, joka yhdistää teknisen suunnitteluperustan, järjestelmäajattelun, ohjelmisto- ja järjestelmäsuunnittelun, kestävyyden sekä asiakasymmärryksen osaamisia.

Päivitetty 23.10.2026 klo 10:47

Tämä osaamispulssi tarkastelee suunnitteluosaamisen tarpeita suomalaisten ja kansainvälisten työpaikkailmoitusten pohjalta vuodelta 2025. Mukana ovat koko teknologiateollisuuden suunnittelutehtävät (suomeksi ja englanniksi), suunnittelu- ja konsulttialan yritysten ilmoitukset (suomeksi ja englanniksi), laajat ”design”- ja ”engineering” ja ”suunnittelu” -hakusanoihin perustuvat, kaikkien toimialojen työpaikkailmoituksia tarkastelevat aineistot. Lisäksi osaamispulssi hyödyntää suunnittelu- ja konsultointialan yritykset SKOL ry:n vuoden 2024 osaamistarveselvitystä.

Keskeiset havainnot

  • Suunnittelutehtävät vaativat monipuolista osaamista, jonka ytimen muodostavat vahva oman alan matemaattis-luonnontieteellinen ja tekninen osaaminen sekä suunnittelutyökalujen ja -menetelmien hallinta. Suunnittelun kohteena on yhä useammin fyysisiä ja digitaalisia järjestelmiä yhdistävä kokonaisuus, mikä nostaa vaatimustenhallinnan, jäljitettävyyden sekä verifioinnin ja validoinnin merkitystä niin fyysisissä tuotteissa kuin digitaalisissa palveluissa. Digitaalinen ja laskennallinen osaaminen on noussut perinteisemmän suunnitteluosaamisen rinnalle vahvaksi osaamistarpeeksi.
  • Kestävyys ja arvon muotoilu ovat suunnittelun reunaehtoja. Kestävät ratkaisut, vihreä siirtymä ja kiertotalous ovat työpaikkailmoitusten yleisimpiä teemoja. Kestävyys näkyy suunnittelupäätösten lähtöoletuksena mm. materiaali-, energia- ja elinkaarivalinnoissa. Samalla suunnittelija tuottaa asiakkaalle todennettavaa, koko elinkaarelle määritettävää hyötyä. Tämä korostaa muun muassa elinkaariarviointien ja jalan- ja kädenjälkilaskennan taitoja.
  • Vuorovaikutus on suunnittelijan ydintaito, ja tekoäly on nopeasti vahvistuva läpileikkaava teema. Viestintä- ja yhteistyötaidot ovat aineistoissa yleisin yksittäinen osaamisalue, sillä suunnittelija toimii asiakkaan, tuotannon, ohjelmistokehityksen ja johdon rajapinnoissa. Tekoäly esiintyy sekä suunnittelutyön välineenä että suunniteltavan järjestelmän osana, ja sen rooli kasvanee lähivuosina.

Keskeiset osaamisalueet

  1. Tekninen suunnitteluperusta ja dokumentointi
    • Mistä on kyse: Syvä alakohtainen erityisosaaminen (mekaniikka, sähkö, prosessi, rakennustekniikka, automaatio) on ydin, jonka ympärille suunnittelutyö rakentuu. Suunnittelijan on hallittava teknisen suunnittelun periaatteet, CAD- ja CAE-työkalut, tuotetiedon hallintajärjestelmät (PDM), tekniset piirustukset, mitoitus, tekninen dokumentointi sekä suunnitelmien muokkaaminen. Osaamiseen kuuluu myös ymmärrys siitä, millä tuotantoteknologialla ratkaisu konkreettisesti valmistetaan, sekä kyky arvioida edes suuruusluokaltaan, mitä eri suunnitteluvaihtoehdot merkitsevät valmistus- ja rakentamiskustannuksina. Suomenkielisissä työpaikkailmoituksissa toistuvat osaamisina ”teknisen suunnittelun periaatteet”, ”tekniset piirustukset” ja ”kyky muokata teknisiä suunnitelmia”. Näiden rinnalla korostuu vaatimusten jäljitettävyys (requirements engineering) sekä järjestelmien verifiointi ja validointi. Suunnittelijan on lisäksi seurattava ja noudatettava työssään alan lakeja, määräyksiä ja standardeja, kuten eurokoodeja, direktiivejä sekä SFS-, EN- ja ISO-standardeja, ja pidettävä osaamisensa ajan tasalla niiden muuttuessa.
    • Miksi korostuu: Suunnitteluratkaisujen on oltava tarkkoja, toteutuskelpoisia, tarkastettavia ja tarvittaessa sertifioitavia. Dokumentaation laatu vaikuttaa suoraan valmistukseen, hankintaan, ylläpitoon, viranomaisvaatimuksiin ja vastuukysymyksiin. Monilla toimialoilla suunnitteluratkaisut myös tarkastaa, testaa ja sertifioi riippumaton kolmas osapuoli, esimerkiksi painelaite- ja sähkölaitetarkastuksina, rikkomattomana aineenkoetuksena (NDT) tai johtamisjärjestelmien auditointeina, mikä edellyttää standardien ja lainsäädännön sujuvaa tulkintaa ja tarkastettavissa olevaa dokumentaatiota. Suunnittelija kantaa valmiista suunnitelmasta ammatillisen ja usein juridisen vastuun, sillä suunnitelma ohjaa toteutusta ja sen mahdollisilla virheillä on konkreettisia kustannus-, turvallisuus- ja vastuuseuraamuksia. Sääntelyn ja vastuullisuusvaateiden tiukentuessa rakenteistettu, koneluettava vaatimusmäärittely (esimerkiksi mallipohjaisen järjestelmäsuunnittelun, MBSE, keinoin) nousee tärkeäksi rajapinnaksi, joka toimii samalla ihmisten ja tekoälyavusteisten työkalujen välisenä yhteisenä kielenä.
  2. Digitaalisten tuotteiden järjestelmäarkkitehtuuri ja vaatimustenhallinta
    • Mistä on kyse: Kyky muuttaa asiakastarve teknisiksi vaatimuksiksi ja vaatimukset toimivaksi järjestelmäarkkitehtuuriksi. Kokonaisuuteen kuuluvat järjestelmäsuunnittelu, integraatiot, alusta- ja pilviarkkitehtuurit sekä vaatimusten (suorituskyky, luotettavuus, tietoturva) hallinta, verifiointi, validointi ja jäljitettävyys. Osaamiseen kuuluu myös kyky tehdä perusteltuja valintoja vaihtoehtoisten toteutustapojen välillä. 
    • Miksi korostuu: Työpaikkailmoituksissa arkkitehtuurit, alustat ja pilvi (architectures, platforms, cloud) toistuvat keskeisimpien osaamisten joukossa ja toimivat ”siltaosaamisina” useiden suunnitteluroolien välillä. Työpaikkailmoituksissa suunnittelun kohteena ovat usein järjestelmien järjestelmät, jolloin arkkitehtuurikielen hallinta on suunnittelijan perustaito. Mallipohjainen järjestelmäsuunnittelu ja rakenteistettu dokumentaatio tukevat yhteistä ymmärrystä ihmisten, ohjelmistotyökalujen ja tekoälyavusteisten työnkulkujen välillä. SKOL:n raportissa painotetaan lisäksi, että vastavalmistuneilta odotetaan kykyä hahmottaa suunnitteluratkaisu osana laajempaa hanke-, asiakas- ja toimialakontekstia.
  3. Teolliset, sähköiset ja kyberfyysiset järjestelmät
    • Mistä on kyse: Prosessitekniikan, sähkötekniikan, automaation ja ohjausjärjestelmien suunnittelu sekä laitteen ja ohjelmiston yhteissuunnittelu: sulautetut sovellukset, antureiden integrointi (esimerkiksi MEMS-teknologia) sekä IoT- ja edge-arkkitehtuurit. Mukaan kuuluu myös toimitusketjuihin liittyvä optimointi- ja automatisointiosaaminen.
    • Miksi korostuu: Energiamurros, sähköistyminen ja teollisten prosessien modernisointi pitävät prosessi-, automaatio- ja sähkösuunnittelun kysynnän korkealla. SKOL:n raportissa todetaan, että merkittävä osa vihreän siirtymän investoinneista liittyy tavalla tai toisella energian tuotantoon, jalostukseen, varastointiin tai käyttöön, mikä tekee energiaosaamisesta yhden alan keskeisimmistä osaamisalueista. Teknologiateollisuuden tuotteet esiintyvät työpaikkailmoituksissa usein kyberfyysisinä kokonaisuuksina, joiden suunnittelu edellyttää fyysisen ja digitaalisen suunnittelun tiivistä yhteyttä. Suunnittelijan on ymmärrettävä, miten lämpö, EMC, mekaniikka, reaaliaikaisuus, käyttövarmuus ja turvallisuus vaikuttavat kokonaisuuteen.
  4. Digitaalinen ja laskennallinen suunnittelu
    • Mistä on kyse: Ohjelmoinnin, datatekniikan, simulointivälineiden, optimoinnin, digitaalisten kaksosten ja parametrisen suunnittelun hyödyntäminen suunnittelutyössä. Osaaja kykenee automatisoimaan toistuvia analyysejä, rakentamaan dataputkia, vertailemaan vaihtoehtoja sekä käyttämään mallinnusta ja koneoppimista päätöksenteon ja ennustamisen tukena.
    • Miksi korostuu: Python-ohjelmointi on työpaikkailmoituksissa yksi vahvimmin korostuvia yksittäisiä taitoja, ja sen rinnalla simulointi- ja data-analyysityökalut näkyvät laajasti. Datalla ja ohjelmoinnilla rikastettu suunnittelu nopeuttaa iteraatioita, vahvistaa päätösten perusteita ja avaa polun tekoälyavusteiseen suunnitteluun. Tekoälyä hyödynnettäessä simulaatioita ja optimointia voidaan tehdä jo suunnitteluprosessin alkuvaiheessa, jolloin jokainen suunnitteluehdotus voidaan tarkistaa automaattisesti heti syntyessään, ja suunnittelijan aika kohdistuu vaatimusten täsmentämiseen ja ratkaisujen arviointiin.
  5. Kestävä ja elinkaariperustainen suunnittelu
    • Mistä on kyse: Kestävien ratkaisujen, kiertotalouden ja vihreän siirtymän integrointi suunnittelupäätöksiin: materiaalivalinnat, energiatehokkuus, vähähiilisyys, huollettavuus, elinkaariarviointi (LCA) ja tuotteen end-of-life-suunnittelu. Osaamiseen kuuluu myös kyky perustella ratkaisujen vastuullisuusvaikutuksia asiakkaalle, organisaatiolle ja viranomaisille muun muassa hiilijalanjäljen ja -kädenjäljen avulla. Kestävän suunnittelun kokonaisuuteen kuuluvat myös ympäristövaikutusten arviointi (YVA), lupaprosessit, luonto- ja vaikutustarkastelut sekä viranomaisrajapinnan hallinta.
    • Miksi korostuu: Suomenkielisissä työpaikkailmoituksissa kestävät ratkaisut ovat yleisimmin mainittu osaamisteema. Sääntely (esimerkiksi CSRD-raportointi ja EU:n taksonomia) sekä asiakkaiden vastuullisuustavoitteet tuovat vastuullisuuden osaksi teknisiä suunnittelupäätöksiä. Materiaalit, mitoitus, energiankäyttö, käyttöikä, korjattavuus, kierrätettävyys ja kustannukset on arvioitava samassa suunnittelukokonaisuudessa, eikä erillisenä raportointiharjoituksena. SKOL:n raportin mukaan YVA- ja luvitusosaajista on tällä hetkellä määrällistä pulaa, sillä vihreän siirtymän investointihankkeita on runsaasti esivalmistelussa. Lupa- ja vaikutusarviointiprosessit toimivat pahimmillaan investointien pullonkaulana, mikä korostaa rakenteistetun ja tarkastettavissa olevan ympäristö- ja vaikutusdokumentaation merkitystä jo suunnitteluvaiheessa.
  6. Tekoäly suunnittelun välineenä ja järjestelmän osana
    • Mistä on kyse: Tekoälyllä on suunnittelussa kaksi toisiaan täydentävää roolia. Suunnittelutyön välineenä tekoäly tukee vaatimusten jäsentämistä, dokumentointia, koodin ja testitapausten tuottamista, raskaita simulaatioita korvaavia kevyempiä korvikemalleja sekä suunnitteluavaruuden tutkimista ja optimointia. Suunnittelijan osaamiseen kuuluu työkalujen tulosten kriittinen arviointi, tekninen verifiointi ja vastuun säilyttäminen ihmisellä. Suunniteltavan järjestelmän osana tekoäly esiintyy ennustavina malleina, anomaliantunnistuksena, päätöstukena ja prosessinohjauksen avustajana. Tällöin suunnittelijan on hallittava mallin käyttötarkoitus ja rajoitteet, datan laatu ja monitorointi, ajautumisen hallinta, turvallisuus ja käyttövarmuus sekä ihmisen ja koneen välisen vastuunjaon ja vuorovaikutuksen määrittely.
    • Miksi korostuu: Tekoälyn kehittyessä suunnittelutyössä korostuu malli, jossa suunnittelija kirjoittaa rakenteistetun, koneluettavan spesifikaation ja ihminen katselmoi koneen tuottamia ratkaisuja ja kantaa niistä vastuuta. Kone-, sähkö- ja elektroniikkasuunnittelussa tämä kehitys edennee asteittain generatiivisten työkalujen, digitaalisten kaksosten ja EDA-ympäristöjen kypsymisen myötä, ja prosessiteollisuudessa tekoälyn rooli painottuu vielä valvonnan, optimoinnin ja kunnossapidon tukeen. SKOL:n raportissa tekoäly nähdään myös toimialan kilpailukykykysymyksenä. Raportissa arvioidaan tekoälyn vaikutuksen alan tuottavuusodotuksiin merkittäväksi ja tekoälyosaamisen kehittämisen kriittiseksi suunnittelu- ja konsultointiyritysten selviytymisen kannalta. EU:n tekoälyasetus ja tekoälyn hallintaa koskevat standardit (esimerkiksi ISO/IEC 42001) lisäävät tarvetta riskienhallinnalle, dokumentoinnille ja auditoitavuudelle. Kun eurokoodit, direktiivit ja sertifiointikäytännöt saavat asteittain rakenteistettuja, koneluettavia muotoja, automaattiset vaatimustenmukaisuustarkistukset tulevat osaksi suunnitteluprosessia ja korostavat kykyä ylläpitää koneluettavaa projektin kontekstia (standardiviittauksia, mallikirjastoja ja yrityksen suunnitteluohjeita) siten, että ihminen ja kone tulkitsevat samat vaatimukset samalla tavalla. 
  7. Vuorovaikutus, projektiosaaminen ja asiakasarvo
    • Mistä on kyse: Suunnittelija toimii usein tulkkina asiakkaan, teknisten asiantuntijoiden, ohjelmistokehityksen, tuotannon, hankinnan ja johdon välillä. Tässä roolissa tarvitaan kykyä jäsentää tarpeita, kuvata vaihtoehtoja, perustella ratkaisuja ja tuottaa ymmärrettävää dokumentaatiota eri kohderyhmille. Konsultoivaan työotteeseen kuuluu myös rohkeus kyseenalaistaa asiakkaan esittämiä tarpeita ja yksityiskohtia sekä esittää perusteltuja vaihtoehtoja, esimerkiksi kestävämpää toteutustapaa silloinkin, kun se nostaa kustannuksia. Projektiosaaminen on tässä keskeistä: suunnittelijan on hallittava projektitoiminnan, projektinhallinnan ja -johtamisen käytännöt ja niihin liittyvät prosessit sekä kyettävä arvioimaan kriittisesti aikataulujen ja resurssien realistisuutta oman osaamisensa pohjalta ja nostamaan riskit ajoissa esiin. Työpaikkailmoituksissa korostuvat tiimityö, kirjallinen ja suullinen viestintä, projektinhallinta, aikataulutus, sidosryhmäyhteistyö, asiakastyö ja konsultoiva työote sekä suomen ja englannin kielen osaaminen. Joissain tehtävissä mukaan tulevat myös ruotsin kieli ja jatkuva oppiminen.
    • Miksi korostuu: Suunnittelu on integroivaa työtä, jossa lopputulos syntyy monen rajapinnan yhteistyönä. Ilman selkeää viestintää paraskaan tekninen ratkaisu ei saa hyväksyntää eikä toteudu suunnitellusti. Erityisesti suunnittelu- ja konsultointialan työpaikkailmoituksissa korostuu asiakasarvon muotoilu. Suunnittelu kytkeytyy palvelumuotoiluun, elinkaariajatteluun ja arvolupauksen rakentamiseen. Kyky selkeään asioiden hahmottamiseen ja esittämiseen lisää myös kykyä hyödyntää tekoälytyökaluja tehokkaasti. Projektinhallinta on työpaikkailmoituksissa yksi yleisimmin toistuvista yksittäisistä. SKOL:n raportissa projektinhallinta, asiakassuhteen rakentaminen ja konsultoiva työote nostetaan vastavalmistuneilta odotettaviksi osaamisalueiksi. Kansainvälisesti kilpailukykyiseen suunnitteluun kuuluu lisäksi kyky toimia englanninkielisessä työympäristössä ja tulkita vieraita teknisiä standardeja. Suomalaisten kilpailuetuna on kyky johtaa suunnittelua tehokkaasti kansainvälisissä projekteissa, ja tästä edusta kannattaa pitää huolta. Suunnittelun vetäjä vastaa oman osa-alueensa kokonaisuudesta projektissa, mikä tekee projektien johtamisesta ja tiimin vetämisestä keskeisen osaamisalueen.

Ideoita koulutuksen kehittämiseen

  • Pidetään huolta vahvasta teknisestä perustasta. Vahvistetaan tekniikan perusosaamista suunnittelijan osaamisen ytimenä. Riittävä matematiikan, fysiikan ja alakohtaisten teknisten perustietojen taso on edellytys muulle suunnitteluosaamiselle.
  • Rakennetaan hybridiosaamista teknisen perustan päälle. Perusosaamisen lisäksi tarvitaan vahvemmin järjestelmäajattelua, datan ja ohjelmoinnin hyödyntämistä, kestävyyden arviointia, dokumentointia, vaatimustenhallintaa ja asiakasarvon ymmärtämistä sekä kykyä yhdistää näitä samaan suunnitteluratkaisuun.
  • Tehdään järjestelmä- ja vaatimustenhallinta näkyväksi läpileikkaavaksi oppimistavoitteeksi. Opiskelijan tulisi harjoitella asiakastarpeen muuttamista vaatimuksiksi, vaatimusten muuttamista suunnitteluratkaisuiksi ja ratkaisujen verifiointia. Tämä sopii erityisesti projekti- ja harjoitustöihin, joissa suunnittelun kohteena on laajempi kokonaisuus, jossa pitää huomioida mekaniikka, sähkö, automaatio, ohjelmisto, data, valmistettavuus ja tuotantoteknologia, kustannukset, turvallisuus ja käyttäjätarpeet.
  • Nostetaan dokumentointi, jäljitettävyys ja verifiointi yhteisiksi ydintaidoiksi. Suunnitteluratkaisujen on oltava teknisesti perusteltuja, jäljitettäviä ja tarvittaessa auditoitavia. Tämä korostuu korkean vastuun suunnittelutehtävissä ja uusissa tekoälyä hyödyntävissä järjestelmissä. Samalla opitaan tunnistamaan ja soveltamaan keskeisiä standardeja ja säädöksiä osana suunnitteluratkaisua. Koulutuksessa kannattaa korostaa, että valmis suunnitelma kantaa todellista vastuuta ja seurauksia, ei pelkkää harjoitustyön arvosanaa.
  • Opetetaan tekoälyä vastuullisena ja olennaisena suunnittelutyön välineenä. Koulutuksen keskiössä ei ole tekoälyn käyttö itseisarvona, vaan kyky hyödyntää sitä vaatimusten jäsentämisessä, vaihtoehtojen luonnostelussa, analyysin tukena ja dokumentoinnissa. Yhtä tärkeää on opettaa tulosten kriittistä arviointia, virheiden tunnistamista, mallien ja lähteiden rajoitteiden ymmärtämistä sekä vastuun säilymistä suunnittelijalla.
  • Kytketään kestävyys konkreettisiin suunnittelupäätöksiin. Materiaalivalinnat, energiankäyttö, elinkaari, huollettavuus, kiertotalous, vähähiilisyys ja kustannukset kannattaa sisällyttää samoihin tehtäviin, joissa opiskelija tekee teknisiä suunnitteluratkaisuja. Näin kestävyys opitaan osana suunnitteluprosessia eikä erillisenä raportointiharjoituksena. Kestävyysosaamiseen voi sisältyä myös ympäristövaikutusten arviointi, lupaprosessit ja vaikutusten viestintä sidosryhmille, jolloin opiskelija oppii käsittelemään sääntelyä osana suunnitteluratkaisua.
  • Harjoitellaan vuorovaikutusta osana teknistä suunnittelua. Opiskelijan tulisi oppia esittämään suunnitteluratkaisuja asiakkaalle, asiantuntijaryhmälle ja ei-tekniselle päätöksentekijälle. Kirjallinen ja suullinen viestintä, monikielisyys, dokumentaation selkeys ja päätösten perustelu ovat osa suunnittelun ammatillista laatua. Samalla ne lisäävät kykyä hyödyntää tekoälytyökaluja tehokkaasti. Vuorovaikutusharjoituksiin kannattaa yhdistää projektityön taidot sekä valmius kyseenalaistaa lähtötietoja ja perustella vaihtoehtoisia ratkaisuja rakentavasti. Myös tiimin vetämisen ja kansainvälisen projektin suunnittelun johtamisen perusteet kannattaa opettaa osana koulutusta.
  • Rakennetaan jatkuvan oppimisen tarjontaa työelämän tarpeisiin. Tekoälyn, kestävyyssääntelyn, energiamurroksen ja kansainvälistymisen muuttamassa toimintaympäristössä tarvitaan räätälöityjä, lyhytkestoisia jatkokoulutuksia, jotka vastaavat yritysten ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. SKOL:n raportin mukaan nykyiset koulutusmallit eivät kaikilta osin vastaa työelämän kysyntää. Projekti-, projektinhallinta- ja projektinjohtamisosaaminen karttuu tyypillisesti työelämässä, joten koulutuksessa riittää usein perusvalmiuksien antaminen, ja syvempi osaaminen kehittyy parhaiten työhön kytketyssä ja jatkuvassa oppimisessa.

Lisätiedot