Läheltä näkee paremmin
Wall Streetiltä alkaneen finanssikriisin aallot iskivät Atlantin yli aina Loimaalle asti. Metsä- ja maatalouskoneisiin liukuesteketjuja valmistavan OFA:n tilaukset putosivat kertalaakista.
Tapahtumakulku oli niin poikkeuksellinen tehtaan vuodesta 1903 alkavassa historiassa, että se on jäänyt yksityiskohtaisesti tilaus-toimitusketjusta vastaavan johtaja Pentti Peltomäen mieleen.
”Vielä syyskuussa 2008 näytti, että menemme samaa tahtia kuin edellisenä vuonna. Sitten tuli totaalinen pysähdys”, hän muistelee.
Kari Lehtola oli tuohon aikaan tehtaalla pääluottamusmiehenä. Hän sanoo, että koska yritys oli aiemmin välttänyt pahimmat suhdannekuopat, tilanne yllätti työntekijät.
Kriisin rajuudesta kertoo se, että vuonna 2009 tuotannosta oli pudonnut peräti 60 prosenttia. Kun tilaukset romahtivat, oli selvää, ettei töitä riittänyt entiseen malliin. Pikatahtia edessä olivat yt-nevottelut.
”Neuvotteluissa Karin kanssa sovimme, että kun meillä oli esimerkiksi hitsausta ja pakkauslaatikkojen valmistusta laitettu ulkopuolelle, ne työt kotiutettiin takaisin. Lisäksi ulkopuolisilla teetettyjä remontteja alettiin tehdä omalla porukalla”, Peltomäki kertoo.
”Hyvä, että saimme edes jotain helpotusta tilanteeseen, kun omat työt loppuivat”, Lehtola muistelee.
Enemmistön päätöksiä
Yhdessä miehet sopivat myös lomautuksista, jotka koskivat koko 85 hengen porukkaa – niin työntekijöitä kuin toimihenkilöitäkin.
”Virallinen puoli meni yt-palavereissa, mutta kävimme Karin kansa myös niiden ulkopuolella keskusteluja. Ja jos me keskenämme jotain sovimme, Kari myös pysyi sen takana”, Peltomäki kertoo.
Kari Lehtola sanoo keskustelleensa tilanteen käänteistä työntekijöiden kanssa luottamustunneilla, ja hän otti välillä myös koko porukan kokoon.
”Kerroin tosiasiat sellaisenaan. Yleensä muut olivat hiljaa, puhuminen lankesi minulle. Välillä se on ärsyttänytkin, kun tilaisuuksissa kukaan ei saa suutaan auki. Mutta sitten vähän ajan päästä kuuluu tietyiltä portinvartijoilta naputusta siitä, miksei asioita tehty toisella tavalla”, Lehtola harmittelee.
Hän myöntää, että välillä omalta porukalta tuli painetta luottamusmiehelle. Eteenpäin motivoi, että hän koki tekevänsä asioita porukan ja yrityksen jatkon eteen. Kriisissä Lehtola kuunteli työntekijöiden murheet ja välitti niitä työnantajalle. Hänellä oli tapana muodostaa enemmistön mielipide, minkä kanssa meni neuvottelemaan työnantajan kanssa.
”Tiesin, ettei ratkaisuilla pystytä kaikkia ihmisiä tyydyttämään”, Lehtola sanoo.
”Kyllä Kari ansaitsee siitä hatun noston, että hän kuunteli enemmistön mielipidettä. Sehän ei onnistu, jos yritetään saada kaikki tyytyväisiksi. Niin toimimalla ei saataisi mitään aikaan”, Peltomäki huomauttaa.
Yhdessä sovittuja käytäntöjä
Lomautukset kestivät syyskuulle 2009 asti, jolloin tilauksia alkoi jälleen kertyä. Siitä huolimatta yhtiössä jouduttiin vielä vähentämään väkeä ja puolenkymmentä työntekijää sai lopputilin.
Sitten tulevaisuudenusko koheni kerralla, kun konsernin Norjan tehtaan tuotanto päätettiin siirtää Loimaalle. Perusteluina kerrottiin, että Loimaalla oli osaava henkilöstö, vahva kokemus metsäpuolelta ja omat hyvät tilat.
Kari Lehtola sanoo, että paikallinen sopiminen voi edetä työpaikoilla, joissa molemminpuolinen luottamus on kunnossa ja asioista on yhteinen tahto. Ainakin OFA:lla on ollut eduksi, että neuvottelijat ovat tulleet juttuun keskenään.
”Ollaan me silti oltu Karin kanssa välillä myös eri mieltä asioista ja ollaanhan me sanailtukin”, Peltomäki myöntää.
”Ei kuitenkaan olla haluttu polttaa siltoja”, Lehtola nyökkäilee. Hän pitää sopimiselle tärkeänä edellytyksenä myös sitä, että OFA:ssa johto ei ole koskaan kyseenalaistanut työehtosopimuksia.
Luottamus ja yhteinen tahto edistävät paikallista sopimista
Miehet toivoisivat, että tehtaalla pystyttäisiin sopimaan asioista enemmänkin. Toivelistan kärkipäässä on työaikapankki. Sen avulla hyvin kausiluonteisella alalla toimivalla tehtaalla pystyttäisin paremmin suunnittelemaan sesonkikiireiden hoitaminen. Tarve on tullut entistäkin suuremmaksi, sillä OFA:n asiakkaat eivät tee enää entiseen malliin ennakkotilauksia. Nopea reagointi heidän tarpeisiinsa olisi yritykselle kilpailuetu.
”Pääsimme asiasta aikaisemmin sopimukseen Pentin kanssa. Saimme siihen mukaan myös pienen porkkanan työntekijöille, mutta sekään ei riittänyt porukalle”, Lehtola sanoo pettyneenä lyhyeksi jääneestä periodista.
”Vanhat perinteet hiertävät”, hän arvioi syyksi, miksi hyväksi kokemansa käytäntö ei ottanut tuulta alleen.
Mutta on OFA:lla saatu sovittua myös uusista käytännöistä. Monissa tehtävissä voi esimerkiksi itse määrittää, milloin tulee töihin. Vuoden päivät voimassa ollut käytäntö helpottaa työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista ja on parantanut työpaikan ilmapiiriä.
Sairaslomien osalta yrityksessä on otettu käyttöön omailmoitusmenettely. Se tarkoittaa, että lyhytaikaisessa sairauksissa työntekijä voi soittaa esimiehelle ja ilmoittaa poissaolonsa. Tarvittaessa työntekijän kuitenkin pitää mennä lääkäriin. Käytäntö on toiminut hyvin, eikä sillä ole ollut sairaspäiviä lisäävää vaikutusta, pikemminkin päinvastoin.
”Kun paikallisesti on tällaisesta sovittu, työntekijätkin ovat kriittisempiä sen suhteen, etteivät ole turhan takia pois”, Lehtola uskoo.
Katso videolta, miltä tehtaan elämä näyttää tänään:
Tämä artikkeli on mukana Visio-uutiskirjeessä.
