Työttömät maksavat, jos kilpailukyky heikkenee
Tämä työmarkkinajohtaja Minna Helteen kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 3.4.2019.
Kevätaurinko vasta lämmittää, mutta syksyn työmarkkinakierros polttelee jo puheenvuoroissa.
Kuukausien ajan olemme saaneet kuulla palkansaajajärjestöiltä, että päättyvällä vaalikaudella solmitusta kilpailukykysopimuksesta on saatava hyvitystä, työajan pidennys ei enää kelpaa ja vientivetoinen työmarkkinamalli on ikävä kahle. Ilmaan on heitetty koepalloja myös keskitetystä tupo-ratkaisusta.
Eikö työmarkkinoilla opita mitään vanhoista virheistä?
Palkansaajille kuuluu kiitos siitä, että Suomen kustannuskilpailukyky on kääntynyt vihdoin hyvälle uralle useita vuosia jatkuneen heikkenemisen jälkeen. Koheneminen on ollut erityisen merkittävää sen jälkeen, kun arvostelua herättänyt kilpailukykysopimus astui voimaan. Sopimus tarkoitti lisää työpaikkoja ja lisää veroeuroja hyvinvoinnin rahoittamiseen. Ratkaisu ei varmaankaan ansaitse kaikkia tyylipisteitä, mutta lopputulos on tervetullut.
Hyvästä kehityksestä huolimatta Suomella on yhä tekemistä kilpailukyvyssä. Näin arvioidaan Suomen Pankissa. Jos kuromme kilpailijat kiinni tai pääsemme jopa hieman niiden ohi, meidän on helpompi voittaa takaisin kymmenen viime vuoden aikana menettämiämme markkinaosuuksia.
Puheet revanssista ja hyvityksen hakemisesta seuraavalla neuvottelukierroksella herättävät vakavaa huolta. On käsittämätöntä, että hyvä työllisyyskehitys halutaan tieten tahtoen vaarantaa.
Työmarkkinoiden vastuuta korostaa myös hidastuva talouskasvu. Tilanne on hankala, sillä hyvinvointimenot kasvavat nopeasti ja työllisyysastetta on kyettävä nostamaan hiipuvasta kasvusta huolimatta. Kaikkia päätöksiä on arvioitava työllisyyden näkökulmasta niin politiikassa kuin työmarkkinoillakin.
Ei ole varaa mihinkään, mikä lyö työllisyyttä kasvoille.
Ensi syksyn työmarkkinakierros edellyttää kaiken kaikkiaan huolellista harkintaa. On pidettävä huolta, että työmarkkinaratkaisuja ei mitoiteta korkeasuhdanteen viime metreillä väärin perustein. Hidastuva kasvu korostaa entisestään myös paikallisen sopimisen merkitystä, jotta yritysten erilaiset tilanteet voidaan ottaa huomioon.
Kilpailukykysopimuksessa sovittiin, että vuosittaista työaikaa pidennetään 24 tunnilla ansiotasoa korottamatta. Työajan pidennys on toteutunut esimerkiksi teknologiateollisuuden yrityksissä erittäin laajasti. Pidennyksestä on tullut tärkeä osa kilpailukykyä. Sitä tarvitaan tiukassa kansainvälisessä kilpailussa. Teknologiayritykset toimivat vastaavat 51 prosentista Suomen vientiä.
Työajan pidennyksellä on väliä. Se on parantanut merkittävällä tavalla yritysten kilpailukykyä.
Työajan pidennys on tuonut teknologiayritysten käyttöön vuodessa laskennallisesti noin 6,7 miljoonaa työtuntia eli noin 840000 työpäivää tai noin 3900 henkilötyövuotta. Kyse on noin 230 miljoonasta eurosta. Tämä on 1,4 prosenttia alan palkkasummasta.
Työajan pidennystä on tarpeen jatkaa. On kaikkien etu, että myös tulevat työmarkkinaratkaisut kohentavat kilpailuasemaamme, tukevat talouskasvua ja edistävät hyvää työllisyyttä. Ei ole mahdollista, että yritysten pärjäämistä maailmanmarkkinoilla heikennetään ylimääräisellä 1,4 prosentin kustannuksella talousnäkymien muutenkin sumentuessa.
Teknologiateollisuus tavoittelee vientivetoisesti neuvoteltuja vastuullisia työmarkkinasopimuksia. Ohjenuorana tulee olla, että vientiliittojen ratkaisut ohjaavat tälläkin kertaa myös muiden alojen neuvotteluita. Vientiteollisuuden yritykset luovat suoraan ja välillisesti 43 prosenttia suomalaisista työpaikoista.
Vientivetoisen mallin kritiikki perustuu väärinymmärrykseen. Se ei ole haarniska, joka estää sopimusten kehittämisen muilla aloilla. Työllisyyden ja kansantalouden kannalta on parasta, että vientialojen maksukyky luo kehyksen kokonaiskustannuksille. Tämän kehyksen sisällä toimialat voivat painottaa haluamallaan tavalla palkkausta ja sopimusten tekstikysymyksiä.
Työnantajat eivät tee enää keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja. Sitä keskustelua on turha käydä.
Tarmo kannattaa suunnata paikallisen sopimisen edistämiseen.
Paikallinen sopiminen on työmarkkinoiden paras keino edistää tuottavuutta ja kilpailukykyä, parantaa yrityksen työllistämismahdollisuuksia ja luoda edellytyksiä myös paremmalle palkkakehitykselle.
Minna Helle
Kirjoittaja on Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja.
