Tanska yrittää dominoida, Ruotsi on hiljaa ja Suomea ei ymmärretä – Brexit pakottaa Pohjoismaat tiivistämään rivejään, mutta onnistuuko se?
Yhteinen arvomaailma auttaa Pohjoismaita pääsemään keskusteluissa heti asian ytimeen, mutta intressit eivät aina ole samansuuntaiset. Kuva: Valtioneuvosto
”Pohjoismainen yhteistyö on tosi tärkeää, mutta…”. Tämä lause tuntuu toistuvan joka kerta, kun keskustelu kääntyy Pohjolan maiden yhteistoimintaan EU:ssa.
”Aihe nostattaa tunteita kaikissa, jotka tekevät pohjoismaista yhteistyötä työkseen”, muotoilee suomalaisten liikennejärjestöjen ja Suomen Yrittäjien Brysselin toimistoa vetävä Pasi Moisio.
Kotimainen kuljetussektori on tehnyt pohjoismaista yhteistyötä vuosikymmeniä.
”Se on vuosien varrella järjestäytynyt ja Pohjoismaiden välinen yhteistyö on muuttunut Pohjoismaiden EU-yhteistyöksi”, kuvailee Moisio.
Moisio muistuttaa, että aiemmin yhteistoiminta perustui vapaaehtoisuuteen, kansallisten lakien ja käytäntöjen vertailuun sekä toinen toisilta oppimiseen. Nyt tilanne on toinen. Yhteisen toiminnan pohjana on velvoittava EU-lainsäädäntö.
”Yhteistyö on virallistunut ja siirtynyt Brysseliin.”
Kesä 2016 toi mukanaan muutoksen
Pohjoismaiden neuvoston vanhempi EU-neuvonantaja Nikolaj Bock muistuttaa, että Pohjoismaista vain kolme eli Tanska, Ruotsi ja Suomi ovat EU:n jäsenmaita.
”Kahdella muulla valtiolla eli Islannilla ja Norjalla on iso intressi toimia tiiviisti yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa, vaikka ne eivät olekaan EU-jäseniä.”
Eikä EU-jäsenyys Bockin mukaan tarkoita, että Pohjoismainen yhteistyö olisi menettänyt merkitystään. Päinvastoin.
Sitä mukaa, kun EU on laajentunut, erot EU-perheen sisällä ovat kasvaneet ja EU-maat ovat leiriytyneet entistä vahvemmin. Se on lisännyt pohjoismaisen yhteistyön painoarvoa. Kaikki sujuikin tutuilla raiteilla, kunnes koitti kesä 2016.
Kun Suomi ja Ruotsi liittyivät vuonna 1995 unionin jäseneksi, Ruotsi käänsi selkänsä pohjoismaiselle yhteistyölle ja ryhtyi satsaamaan yhteistoimintaan Britannian kanssa. Taustalla oli ennen kaikkea yhteinen vapaakauppaeetos. Tilanne muuttui, kun brittiläiset äänestivät kansanäänestyksessä itsensä eroon EU:sta.
”Tulos otti länsinaapureissa koville. Kuin lapset hiekkalaatikolla, ruotsalaiset jäivät ämpäri kädessä ihmettelemään, kenen kanssa nyt leikitään, kun paras kaveri on lähtenyt”, kuvailee RKP:n europarlamentaarikko Nils Torvalds.
RKP:n europarlamentaarikko Nils Torvaldsin mukaan suomalaiset yritykset ja järjestöt ovat tiivistämässä pohjoismaista yhteistyötä.
Vuoden 2016 jälkeen Ruotsin katse on taas kääntynyt enemmän muiden pohjoismaiden suuntaan. Samoin on käynyt Bockin mukaan Tanskalle. Britannia on ollut Tanskalle tärkeä tuki esimerkiksi maatalous- ja kalastusasioissa.
Sama ilmiö, mikä näkyy valtioiden tasolla, on Torvaldsin mukaan totta myös yritysmaailmassa ja järjestökentässä.
”Sektorista riippumatta kuulen yrityksiltä ja järjestöiltä saman viestin, että tahot ovat tiivistämässä pohjoismaista yhteistyötä. Brexit on siis saanut aikaan jotain hyvääkin.”
Lisää brexitin vaikutuksista myös toisessa MustReadin jutussa.
Myös Moisio vahvistaa, että pohjoismainen yhteistyö on entistä vahvemmin suomalaisten järjestöjen agendalla Brysselissä. Viime vuosina moni järjestö on jopa yhdistänyt voimansa saman katon alle muiden Pohjoismaiden kanssa. Muun muassa pohjoismaisilla energiajärjestöillä on yhteinen toimisto Brysselissä. Samoin Akava on perustamassa yhteistä pohjoismaisten korkeakoulutettujen toimistoa Brysseliin.
Metaprotestanttinen voima yhdistää
Bock huomauttaa, että EU ei tänäkään päivänä sanele Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston asialistaa. Kokouksissa voidaan Bockin mukaan käsitellä EU-agendalla sillä hetkellä olevia asioita ja usein asioilla onkin suora tai epäsuora linkki EU-vaikuttamiseen.
Usein asioihin löytyy myös yhteinen pohjoismainen näkemys. Se ei ole Torvaldsin mukaan mitään ihme.
”Meitä yhdistää sama metaprotestanttinen voima ja kulttuuriperimä.”
Torvalds nostaa esimerkiksi parlamentin ympäristövaliokunta ENVIn, jossa hän toimii poliittisen ryhmänsä Renew Europen koordinaattorina.
Sattumalta kolmen poliittisen ryhmän koordinaattorit tulevat kaikki pohjoismaista: keskustavasemmistoryhmä S&D:n koordinaattori on ruotsalainen ja vasemmistoryhmä GUE-NGL:n edustaja on Suomen Silvia Modig. Kaiken päälle keskustaoikeistoryhmä EPP:n koordinaattori on Saksasta ja vihreiden Hollannista.
”Kuulumme samaan kulttuuriseen suurpiiriin. Meillä on sama kasvatus, käsitteet ja ajatusmaailma. Ja se näkyy. On ollut mielenkiintoista huomata, miten hyvin tulemme toimeen ja ymmärrämme toisiamme, vaikka edustamme täysin eri poliittisia kantoja”, pohtii Torvalds.
Yhteinen arvomaailma on tehostanut toimintaa ja auttanut Torvaldsin mukaan pääsemään keskusteluissa heti asian ytimeen. Ja saamaan tuloksia aikaan.
Pohjoismaiden yhteinen voima feminismin kannattajilla kuorrutettuna nosti tanskalaisen Margrete Vestagerin ensin Renew Europen kärkiehdokkaaksi ja lopulta uuden komission johtavaksi digitaalisuudesta vastaavaksi varapuheenjohtajaksi.
Skandit ovat herkkiä klikkiytymään
Liikennesektori on sekin Moision mukaan hyvä esimerkki toimivasta pohjoismaisesta yhteistyöstä.
”Mutta yhteistyön on aina perustuttava aitoon tarpeeseen ja kaikkien osapuolten kokemaan hyötyyn. Se ei saa olla asia, joka vain ”täytyy olla olemassa”, sanoo Moisio.
Hänen mukaansa suomalaiset liikennesektorin vaikuttajat ovat Brysselissä ”verkostoitumassa ja tiimiytymässä, emme klikkiytymässä”.
Juuri klikkiytymisestä on tullut Moision mielestä pohjoismaisen yhteistyön sudenkuoppa.
”Skandit ovat paljon herkempiä klikkiytymään kuin Suomi.”
Yhteistyössä on toinenkin ongelma: yhden valtion halu harjoittaa sanelupolitiikkaa. Moisio ei ole ainoa, jonka mielestä Tanska pyrkii dominoimaan.
Lähimenneisyydestä löytyy monta esimerkkiä. Yksi niistä on rikkidirektiivi. Tanska ei antanut senttiäkään tukea pohjoiselle Suomelle, joka sijaitsee Euroopan laidalla.
”Tanskaa ei voi ainakaan syyttää turhasta lojaalisuudesta. Mitä enemmän Suomen kilpailukykyä saadaan poljettua, sen parempi”, kiteyttää toinen Brysselissä vaikuttava suomalainen.
Moision mukaan Tanska määrittelee usein liikennekysymyksissä kansallisista lähtökohdistaan kumpuavan kannan, johon se olettaa muiden Pohjoismaiden mukautuvan. Mutta Tanskan linja on monesti ristiriidassa Suomen tarpeiden kanssa.
Hyvä esimerkki on jo monta vuotta EU-tasolla väännetty liikkuvuuspaketti. Tanska on asettunut Suomen kanssa eri linjalle muun muassa ajo- ja lepoaikasääntöjen suhteen.
Moisio ymmärtää, että tanskalaisesta näkökulmasta tilanne näyttää toiselta. Leudossa Keski-Euroopassa kun ajelee Tanskasta 1 000 kilometriä etelään, päätyy lähes Italiaan.
”Suomessa kyse on siitä, jääkö rekan kuljettaja parinkymmenen kilometrin takia 20 asteen pakkaseen värjöttelemään, vai saako hän ajaa kotiinsa.”
”Kun tätä yhteistyötä on tehnyt kauan, niin ymmärtää, miksi meillä on sekä Finnair että SAS”, sanoo suomalaisten liikennejärjestöjen Brysselin toimiston johtaja Pasi Moisio.
Miksi Ruotsi on hiljaa?
Mutta Suomea vastaan on asettunut myös Ruotsi, vaikka länsinaapurin lähtökohdat ovat monin tavoin yhtäläiset: molemmat ovat pitkiä, harvaanasuttuja maita Pohjolan perukoilla, kylmissä olosuhteissa.
Lisäksi ruotsalaisten järjestöjen jäsenet ajattelevat samoin kuin suomalaiset. Siitä huolimatta Ruotsi seisoo usein Keski-Euroopan leirissä.
Tai sitten Ruotsi on hiljaa. Miksi, siihen ei Moisio tiedä vastausta.
”Ruotsin EU-edunvalvonta on ainakin liikennekysymyksissä harmillisen näkymätöntä.”
Eikä ongelma koske vain järjestökenttää. Jäsenmaiden neuvostossa Ruotsi ja Tanska liittoutuivat niin kutsuttuun ”Road Allianceen” Länsi- ja Keski-Euroopan vanhojen EU-maiden kanssa.
Suomi sen sijaan on toiminut kompromissien etsijänä ja sillanrakentajana itäisen Euroopan ja Road Alliance -leirien välillä.
”Suomi on pystynyt keskustelemaan kummankin maaleirin kanssa”, vahvistaa Moisio.
Moision mukaan Suomen toimintatavalle on rationaaliset perusteet.
”Selvitämme ensin joka lakiehdotuksen kohdalla, mikä meille on tärkeää ja mitä me haluamme.”
Sen jälkeen Suomi ryhtyy neuvottelemaan kompromissista muiden jäsenmaiden kanssa puhtaalta pöydältä.
”Itse rakentaen, Suomen lähtökohdista, tuloksellisella yhteistyöllä, mitään maata ylenkatsomatta”, kuvailee Moisio.
Moision mielestä on tietysti ”aina parempi”, jos muut Pohjoismaat ajattelevat asioista samalla tavalla.
”Mutta Suomi ei luovu periaatteistaan vain sen takia, että ne eivät ole linjassa muiden Pohjoismaiden kanssa. Yhteistyö ei ole tasavertaista, jos yksi maa määrittelee kannan, johon muiden tulee mukautua tai muuten joutuu silmätikuksi.”
Pohjoismaisessa yhteistyössä ei ole Moision mielestä periaatteena mitään vikaa, mutta siitä löytyy paljon parannettavaa. Nyt vaarana on, että joku maa pyrkii dominoimaan toisten kustannuksella ja se maa ei ole Suomi.
”Kun tätä yhteistyötä on tehnyt tarpeeksi monta vuotta, niin ymmärtää, miksi meillä on sekä Finnair että SAS. Meillä on loppujen lopuksi aika paljon eriäviä intressejä”, summaa Moisio.
Tavoite sama, keinot erilaiset
Pohjoismaiden neuvoston EU-neuvonantaja Bock huomauttaa, että pohjoismainen yhteistyö on toiminut jo 1950-luvulta lähtien hyvin etenkin koulutuksen, ympäristöasioiden, kulttuurin ja tutkimuksen sekä sosiaali-, tasa-arvo- ja terveyskysymysten saralla. Pohjoismaiden väestö kuuluu tunnetusti maailman koulutetuimpiin ja maat maailman tasa-arvoisimpiin.
”Työssä käyvien naisten osuus on Pohjoismaissa yksi maailman korkeimmista ja miehillä on hallussaan isyyslomien maailmanennätys”, huomauttaa Bock.
Pohjoismaat ovat samoin kärkisijoilla monissa kansainvälisissä vertailuissa, joissa mitataan avoimuutta, luottamusta, sananvapautta, ympäristöä ja onnellisuutta.
Juuri kestävä kehitys, demokratia, turvallisuus, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ovat asioita, joita puolustamaan Pohjoismaita nyt Bockin mukaan tarvitaan.
Bock huomauttaa, että Pohjoismaat ovat monessa kysymyksessä edellä muuta Eurooppaa.
”Pohjoismaiset parlamentaarikot nostavat usein asioita esille, ennen kuin sama teema nousee keskusteluun Euroopan parlamentissa. Ja usein asiaan ehditään myös löytää ratkaisu Pohjoismaissa ennen EU:ta.”
Rajat ylittävä liikkuvuus on tästä malliesimerkki. Pohjoismaiden välillä oli ollut jo pitkään voimassa passivapaa liikkuvuus, ennen kuin EU:ssa ryhdyttiin hahmottelemaan Schengeniä.
INFO
Pohjoismaiden voima
- Pohjoismaat muodostavat yli 25 miljoonan ihmisen markkinan. Ne ovat yhdessä maailman 11. suurin talous.
- Pohjoismailla on avoimet työmarkkinat, jotka ovat yli 60 vuoden ajan mahdollistaneet pohjoismaalaisten työskentelyn ympäri Pohjolaa.
- Pohjoismaiden poliittinen yhteistyö on yksi laajimmista ja pitkäaikaisimmista koko maailmassa. Pohjola pyrkii olemaan maailman integroiduin alue.
Elokuussa pohjoismaiset pääministerit ottivat visiokseen tehdä Pohjoismaista maailman kestävimmän ja sosiaalisesti integroituneimman alueen vuoteen 2030 mennessä eli vain 10 vuodessa.
”Pohjoismailla on jokaisella tämän tavoitteen suhteen paljon annettavaa, mutta keinot tavoitteiden toteuttamiseen eroavat maasta toiseen”, toteaa Bock.
Hyötyvätkö Pohjoismaat tiukista ilmastotavoitteista?
Samaa mieltä on Torvalds. Hän muistuttaa, että Euroopan ilmastojohtajuus riippuu pitkälti Pohjoismaista. Ilmastotavoitteet eivät mene eteenpäin Ranskan ja Saksan vetämänä.
Yksi kiteyttävä esimerkki tästä on tuore EU-maiden ekoinnovaatiokykyä mittaava Euroopan ympäristökeskuksen tilasto. Sen kärjessä komeilevat Suomi, Ruotsi ja Tanska.
”Jos ja kun EU kiristää tällä vaalikaudella ilmastotavoitteitaan, Pohjoismaiden kilpailukyky kasvaa Euroopassa ja myös globaalisti. Me olemme jo valmiiksi vauhdissa ja edellä muita”, sanoo Torvalds.
Moisio ei Torvaldsin väitettä allekirjoita.
”On todella hyvä, että Pohjoismaat ovat ennakkoluulottomasti kehittämässä uusia ratkaisuja, joilla siirtymisestä vähähiiliseen yhteiskuntaan tehdään totta. Mutta voisimme hetkeksi hengähtää ja odotella, että muutkin jäsenmaat tulevat samalle viivalle.”
Moisio muistuttaa, että Pohjoismaissa on tehty pragmaattisia ratkaisuja, joista muut voivat ottaa oppia. Esimerkkinä Pohjoismaissa käytössä olevat moduulirekat, jotka vähentävät liikenteessä olevien rekkojen määrää.
Samaan aikaan huhu kertoo, että EU-perheestä löytyy vielä jäsenmaita, joissa hyötyajoneuvon voi katsastaa netissä parilla klikkauksella.
”Kun tähän lisätään kuuliainen pohjoismainen ajattelutapa, jonka mukaan määräyksiä totellaan aina pilkuntarkasti, niin meidän kilpailukyky pikemminkin kärsii”, sanoo Moisio.
Pohjoismaiden neuvosto perustettiin jo vuonna 1952.
”Yhteistyön tiivistämiselle vahvat perusteet”
Pohjoismaiden neuvostossa on Bockin mukaan viime aikoina pyritty puuttumaan yhteen yhteistyön ongelmakohtaan: kieleen. Jatkossa jokainen voi puhua pohjoismaisen yhteistyön areenoilla omaa äidinkieltään ja viralliset asiakirjat käännetään.
Pohjoismaiden neuvosto sopeutuu Bockin mukaan muuttuvaan toimintaympäristöön. Kun pohjoismaisen yhteistyön viralliset kehykset luotiin, puolustus- ja turvallisuusasiat jätettiin niiden ulkopuolelle. Globaalin turvallisuustilanteen heikkeneminen ja uudet uhat ovat muuttaneet tilanteen. Nyt pohjoismaisessa neuvostossa otetaan kantaa keskeisiin pohjoismaisia yhteiskuntia koskettaviin uhkiin terrorismista metsäpaloihin.
Mutta Britannian lähtö asettaa myös Bockin mukaan pohjoismaisen yhteistyön yhden sen kaikkien aikojen suurimman haasteen eteen. Ruotsi, Suomi ja Tanska etsivät EU-jäseninä unionin yhteisen ratkaisun tulevan suhteen osalta. Norjan ja Islannin on löydettävä omansa talousalueyhteistyön puitteissa.
”On mahdollista löytää toimivia ratkaisuja yhdessä, pohjoismaisessa kontekstissa, jotka hyödyttävät kaikkia.”
Torvaldsin mielestä kaikki faktat puhuvat sen puolesta, että pohjoismaista yhteistyötä pitää lisätä.
”Kysymys kuuluu, mikä on se foorumi? Missä yhteistyötä voi konkreettisesti viedä eteenpäin?”
Torvalds huomauttaa, että asia jää pelkän diskuteeraamisen tasolle, jos se jätetään poliittisten päättäjien käsiin.
”Aloite on tultava kansalaisjärjestöiltä. Heidän on painostettava poliittiset päättäjät toimimaan.”
Torvaldsin tosin lupaa itsekin viedä hanketta eteenpäin ”kunhan pöly laskeutuu” eli uusi komissio on saatu nimitettyä ja vaalikauden arki käyntiin.
Moisio sen sijaan panostaisi perustaan.
”Pohjoismaisesta yhteistyöstä voisi saada niin paljon enemmän irti hyvää kaikille, kun lähtisimme aidosti puhtaalta pöydältä ja tasavertaisesta asemasta liikkeelle.”
Teksti: Heli Satuli / MustRead
