Lukiolaisten paineita vähennetään parhaiten aloituspaikkalisäyksillä – lukion kehittämisessä katse laatuun
Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen esitti tällä viikolla, että ylioppilaskirjoituksista tulisi luopua ja korkeakouluvalinnat tehtäisiin jatkossa lähtökohtaisesti pääsykokeilla. Syyksi Honkonen nimesi opiskelijoiden paineet valita lukio-opintonsa tulevaisuuden korkeakouluvalintojensa pisteytysjärjestelmien perusteella.
Korkeakoulujen valintakoeuudistuksen tavoitteena oli sujuvoittaa korkeakoulutukseen siirtymistä ja tehostaa opiskelupaikkojen kohdentumista. Uudistuksen osana myös valintakokeita kehitettiin. Vaikka julkisuudessa uudistusta on arvosteltu, tutkimus kertoo, että uudistus onnistui tavoitteessaan: se nosti saman kevään ylioppilaiden osuutta opiskelemaan hyväksytyistä ja paikan vastaanottaneista.
Julkisesta keskustelusta voisi päätellä, että korkeakouluihin pääsee vain huippuarvosanoilla. Oikeasti 67 % viime vuonna yliopistoon päässeistä ei kirjoittanut yhtään Laudaturia. Myös tilastot todistavat, että korkeakouluopintoihin päästään ilman ”älliä”. Matematiikan kirjoittaminen on kannattavaa myös siksi, että aloituspaikkoja on lisätty erityisesti aloille, jossa matematiikkaa tarvitaan.
Ylioppilaskirjoitusten ehdottomasti paras puoli on niiden yhteismitallisuus. Paluu takavuosien valintakoeviidakkoon ei ole toivottava vaihtoehto. Lukion arvosanojen käyttäminen valintaperusteena ei sekään voi korvata ylioppilaskirjoituksia, sillä lukioarvosanat eivät ole lukioiden välillä vertailukelpoisia, eikä niitä riittävällä varmuudella sellaisiksi saada.
Ylioppilaskirjoituksista luopuminen ei olisi ongelmatonta osaamisenkaan näkökulmasta: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi nosti esille arvioinnissaan, että lukiolaiset, jotka eivät kirjoita matematiikkaa ylioppilaskokeessa, ovat opintojen lopulla keskimäärin peruskoulun yhdeksännen luokan tasolla matematiikan taidoissa. Katse kannattaisikin kohdistaa lukion matematiikan opetukseen: miksi lukion matematiikan opetus ei johda tuloksiin muuta kuin siinä tapauksessa, että matematiikan kirjoittaa? Kiinnostavaa olisi myös tietää, kuinka kauan kirjoittamisen jälkeen osaamisen taso säilyy. Riippumatta ylioppilaskirjoitusten kohtalosta tulee opetuksen herättää jatkossa useammalle sisäinen motivaatio matematiikan oppimiseen.
Ylioppilaskirjoituksista on kuitenkin hyvä käydä aika ajoin kriittistä keskustelua, sillä ne vievät paljon aikaa ja resursseja sekä opiskelijoilta, lukioilta että ylioppilastutkintolautakunnalta. On hyvä muistaa, että lukion tehtävänä on lähtökohtaisesti antaa kaikille sen käyville valmiudet korkeakouluopintoihin sen sijaan, että sen tehtävänä olisi seuloa korkeakouluihin soveltuvimmat henkilöt. Nyt usein uhkaa käydä niin, että kirjoitukset ohjaavat ja paineistavat opiskelijoita jo enemmän kuin lukion opetussuunnitelmat. Kirjoitusten kasvava uusiminen lisää lukion opettajien kuormitusta ja opiskelijoiden niihin käyttämää aikaa.
Ministerin nostama keskustelu on siis tarpeellinen. Nyt jo tavoitellaan sitä, että puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon ja tulevaisuudessa tarve lienee tätäkin suurempi. Ovatko ylioppilaskirjoitukset tehokkain tapa erotella korkeakouluihin pääseviä ulos jäävistä, vai olisiko meillä tulevaisuudessa parempia keinoja? Ammattikorkeakoulujen yhteinen sähköinen valintakoe tarjoaa esimerkin suunnasta, josta uusia, yhdenvertaisuuden takaavia ratkaisuja voi löytyä. Toistaiseksi ylioppilaskirjoitukset ovat tasalaatuisin tapa arvioida lukion suorittaneiden osaamista. Niiden hätiköity lakkauttaminen ei olisi perusteltua myöskään nykyisten opiskelijavalintaperusteiden mukaan opintojaan suunnitelleiden opiskelijoiden näkökulmasta.
Juurisyy nuorten kokemiin paineisiin on muualla kuin valintajärjestelmässä. Kun opiskelupaikkoja on liian vähän suhteessa hakijoihin, jatkaa uusista ylioppilaista opintojaan korkeakoulussa välittömästi vain reilu kolmasosa. Seuraavan vaalikauden olennaisin tehtävä on varmistaa, että aloituspaikkoja riittää vähintään puolelle nuorista ikäluokista ja että aloituspaikkalisäyksille priorisoidaan laadukkaan opetuksen tarvitsemat resurssit.
Lisätietoja:
Johtava asiantuntija Touko Apajalahti, 040 160 5006, touko.apajalahti@teknologiateollisuus.fi, twitter: @ToukoApajalahti
Osaamispolitiikan johtaja Leena Pöntynen, 040 130 6113, leena.pontynen@teknologiateollisuus.fi, twitter: @leenapontynen
