”Nyt se kisa vasta alkoi” – Pirstaleinen parlamentti tekee EU:n suunnan määrittelystä ennätyksellisen vaikeaa

Teksti: Heli Satuli/MustRead

Helpotuksen huokaus. Se kiiri läpi parlamentin suurimpien poliittisten ryhmien, kun ennuste uuden Euroopan parlamentin paikkajaosta lävähti taululle täysistuntosalissa Brysselissä.

”EU-myönteiset ryhmät säilyttivät asemansa parlamentin suurimpina. Ei tullutkaan populistien tsunamia. Ympäri Euroopan maalatut skenaariot olivat liioiteltuja”, kertaa Corina Stratulat, Brysselissä toimivan European Policy Centre (EPC) -tutkimuskeskuksen Senior Policy Analyst.

Moni Brysselissä pelkäsi, että gallupeihin ei voi luottaa. Ne pitivät kuitenkin lopulta hyvin kutinsa.

“Näiden vaalien suurin yllätys oli, että vaalitulos ei ollut suuri yllätys”, kiteyttää Brysselissä toimivan Martens Centre -tutkimuskeskuksen johtaja Tomi Huhtanen.

Grand coalitionin hautajaiset

Virallista tulosta ei ole vielä varmistettu, mutta uuden parlamentin kokoonpanosta 20–25 prosentin voidaan sanoa olevan niin sanottuja EU:ta hajottavia voimia. Nationalistit ja muut oikeistopopulistipuolueet pärjäsivät hyvin Italiassa, Ranskassa, Puolassa ja Belgiassa. Tulos heijastelee näiden maiden kansallista poliittista tilannetta.

Samaa voi sanoa brexit-puolueesta Britanniassa. Britannian vaalitulos saisi monen edesmenneen Tory-poliitikon kääntymään haudassaan. Britannian historiallinen valtapuolue konservatiivit romahti täysin ja saa uuteen parlamenttiin vain kolme meppiä eli saman verran kuin Suomen kokoomus. Tosin näillä näkymin brittimepit eivät kauaa parlamentissa istu, sillä Britannian pitäisi erota EU:sta vielä tämän vuoden puolella.

Stratulat huomauttaa, että useissa maissa oikeistopopulistit eivät päässeet lähellekään sellaista vaalitulosta, mitä uumoiltiin. Vaalitulos oli populisteille pettymys Saksassa, Itävallassa, Espanjassa, Bulgariassa, Hollannissa ja Tanskassa.

Suurin puolueryhmä on uudellakin kaudella keskustaoikeistoryhmä EPP, johon kuuluu Suomesta kokoomus. EPP kuitenkin menettää rökälemäiset 34 paikkaa ja kutistuu noin 182-paikkaiseksi ryhmäksi. Toiseksi suurimpana säilyy keskusta–vasemmistoryhmä S&D, johon kuuluu Suomesta SDP. S&D:kin menettää reippaasti paikkoja. 187 paikan sijaan ryhmällä on uudessa parlamentissa vain noin 147 paikkaa.

”Kaksi suurinta ryhmää menettivät yhteensä yli 70 paikkaa parlamentissa. Se on raju tappio tälle politiikalle”, analysoi Euroopan parlamentissa vuodesta 2014 istunut entinen pääministeri, keskustan Anneli Jäätteenmäki, joka päätti parlamenttiuransa näihin vaaleihin. Keskusta kuuluu parlamentissa ALDE-ryhmään.

Kolmanneksi suurimmaksi nousi keskustaliberaalien ryhmä, johon kuuluvat Ranskan presidentti Emmanuel Macronin en Marche -liikkeen 22 meppiä, Romanian pääministerin johtama uusi liike, muut liberaalipuolueet sekä Suomesta keskusta ja RKP. Uusi liberaaliryhmä kasvatti paikkalukuansa lähes kolmasosalla noin 109-paikkaiseksi.

”Mitä isompi ryhmä, sen paremmin ääni kuuluu. Keskustan ja RKP:n meppien asema paranee”, huomauttaa Jäätteenmäki.

Jäätteenmäki huomauttaa, että ensimmäistä kertaa keskustavasemmisto ja keskustaoikeisto eivät pysty enää kahdestaan muodostamaan parlamentissa enemmistöä. Näiden kahden ryhmän yhteenlaskettu paikkaluku jää alle tarvittavien vähintään 376 paikan.

”On selvää, että kahden ison ”grand coalition” haudattiin näissä vaaleissa lopullisesti. Tämä on iso muutos, jolla on merkitystä koko EU:n toiminnalle. Tämä tosin osattiin kyllä gallupeissa ennakoida.”

Parlamentin olemassaolon oikeutus kasvoi

EPC:n tutkijan mukaan vihreiden tulosta voi sen sijaan pitää vaalien yllätyksenä. Vihreät puolueet saavuttivat historiansa parhaan tuloksen. Esimerkiksi Saksassa, Suomessa ja Irlannissa ne kiilasivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja hyvin monessa muussa maassa lisäsivät paikkalukuaan parlamentissa.

”Vihreä aalto on tosiasia. Tämä omalta osaltaan vahvistaa sitä, että ihmiset näkevät EU:lla olevan avainrooli ilmastokriisin ratkaisussa”, toteaa Stratulat.

Ylipäätään Euroopan parlamentin vaalit kiinnostivat enemmän kuin aikaisemmin.

Brysselissä parlamenttivaaleja seurasi paikan päällä yli tuplasti enemmän toimittajia kuin viime vaaleissa vuonna 2014. Näin suurta kiinnostusta muiden maiden EU-vaalituloksiin ei ole nähty aikaisemmin.

Myös äänestysprosentti nousi EU:n alueella 50,8 prosenttiin. Tämä on korkein äänestysprosentti EU-vaaleissa 20 vuoteen. Monissa uusissa jäsenmaissa äänestysaktiivisuus nousi jopa 36 prosenttia. Suomalaisetkin kävivät vaaliuurnilla ahkerammin kun aiemmin. Äänioikeuttaan käytti liki 43 prosenttia suomalaisista.

”Näissä vaaleissa haastettiin jankutus siitä, että EU-politiikka ei kiinnosta ihmisiä ja EU-vaalit ovat kansallisiin vaaleihin verrattuna toisen luokan vaalit”, toteaa Stratulat.

Äänestysaktiivisuuden kasvu nostaa EPC:n tutkijan mukaan parlamentin ja samoin komission puheenjohtajan legitimiteettiä.

Vaikuttaminen parlamenttiin entistä vaikeampaa

Uusi, pirstaleisimpi parlamentti tuo mukanaan monia ongelmia.

”Vaalituloksen myötä lainsäädäntöympäristö muuttuu, ja sillä on paljon vaikutuksia kaikkien Brysselissä toimivien työhön”, toteaa 15 vuotta Brysselissä edunvalvojana työskennellyt Kaisa Soro-Pesonen. Hän toimii nykyisin Miltton Europen toimitusjohtajana.

Ensimmäistä kertaa myös EPP ja S&D joutuvat rakentamaan koalitioita ja hakemaan yhteistyökumppaneita. Komission lakiesitysten läpimenosta ei voida tehdä samalla tavalla poliittisia sopimuksia etukäteen, kuten tähän mennessä. Ryhmien on toimittava paljon enemmän ad hoc -pohjalta joka asiassa ja lakiesityksessä erikseen.

”Tämä on kokonaan uusi tilanne ja vaatii varmasti totuttelua”, uskoo Soro-Pesonen.

Poliittisesta päätöksenteosta on Soro-Pesosen mukaan ylipäätään tullut lyhyttempoisempaa ja epävarmempaa. Ryhmät joutuvat hakemaan aina uudelleen yhteisen linjan ja jokaisen mepin kanssa pitää keskustella erikseen tapauskohtaisesti. Tuloksena kaikkien niiden työ vaikeutuu, jotka haluavat vaikuttaa parlamentin kantaan.

”Tarvitaan paljon enemmän jalkatyötä”, summaa Soro-Pesonen.

Uudella vaalikaudella testataan EU-myönteisten puolueiden kyky tehdä yhteistyötä.

Hän näkee, että Euroopan parlamentin ja etenkin yksittäisten meppien rooli kasvaa entisestään. Aktiivisen ja vaikutusvaltaisen mepin on helpompi junailla asioita haluamallaan tavalla. Parlamentti hakee korkeampaa profiilia myös EU:n huippuvirkanimityksissä. Tullakseen valituksi, ehdokkaan on saatava kannatusta yli parlamentin puolueryhmien.

Nimitysyllätyksiä luvassa

Myös EPC:n tutkimusjohtaja Janis A. Emmanouilidisin mielestä ero entiseen on suuri.

”Nyt kisa vasta alkaa."

"Seuraavina viikkojen ja kuukausien aikana määritetään EU:n tuleva suunta. Kompromissien saaminen pöydälle on vaikeampaa ja monimutkaisempaa kuin koskaan aiemmin. Yllätyksiä on takuulla luvassa”, luonnehtii Emmanouilidis.

Parlamentin ja jäsenmaiden on löydettävä yhteisymmärrys politiikan sisällöstä, institutionaalisista asioista ja vaikeimpana kaikesta EU:n huippuviroista. Jaossa on viisi niin sanottua EU:n huippuvirkaa eli komission puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, parlamentin puhemiehen, ulkopolitiikan korkean edustajan sekä Euroopan keskuspankin pääjohtajan pestit.

”Viidestä virasta pitää rakentaa kokonaispaketti. Varmaa on, että prosessi kestää paljon kauemmin kuin vuonna 2014. Ylipäätään se, kuka prosessia johtaa sekä EU:ssa että kansallisella tasolla, on sekin epäselvää”, huomauttaa Emmanouilidis.

Etenkin komission puheenjohtajan valinnasta tulee melkoinen taisto. Ennen vaaleja Euroopan parlamentin suurimmat puolueet asettivat kukin kärkiehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Ajatuksena oli, että sen puolueen kärkiehdokkaasta tulee uusi komission puheenjohtaja, joka voittaa vaalit. Näin kävi 2014, kun tehtävään valittiin EPP:n kärkiehdokas Jean-Claude Juncker.

Tällä kertaa EPP:n kärkiehdokas on saksalainen Manfred Weber. Weberin valinta vaatisi Saksan liittokansleri Angela Merkelin vahvan tuen. Sitä Weberillä ei ole. Sen sijaan Merkel on linjannut, että EU-johtoon tarvitaan enemmän naisia.

Monet jäsenmaat ovat ylipäätään hyvin kriittisiä koko kärkiehdokasajatukselle. Macron on hyvin selväsanaisesti sanoutunut irti järjestelmästä. Hänellä on suuren jäsenmaan ja en Marche -liikkeen yli 20 mepin voimin paljon sananvaltaa asiassa.

”Keskustaoikeistoryhmä EPP hävisi. Vaalituloksen myötä ei siksi ole samanlaista painetta valita parlamentin suurimman puolueen edustaja komission puheenjohtajaksi kuten oli viime vaaleissa”, muistuttaa Emmanouilidis.

Mutta kuka sitten? Sitä ei tiedä Emmanouilidisin mukaan vielä kukaan.

”En usko, että tehtävään valitaan ketään kärkiehdokkaista vaan joku kisan ulkopuolelta. Luultavasti hän edustaa EPP:tä, S&D:tä tai liberaaleja”.

Kunhan komission puheenjohtaja saadaan päätettyä, muut virkanimityspalaset loksahtavat paikoilleen. Eurooppa-neuvoston johtaja on luultavasti yksi EU-maiden nykyisistä pääministereistä tai presidenteistä. Ja Euroopan keskuspankin uusi pääjohtaja puolestaan Emmanouilidisin mukaan “sopiva kompromissi eteläisen ja pohjoisen Euroopan tiukan talouskurin välillä”. Sellainen henkilö, joka kelpaa kummallekin leirille.

”Suomalaiset kandidaatit ovat tässä kaikista korkeimmalla veikkauksissa. Suomalaisten kompromissihalukkuus tunnetaan”, huomauttaa EPC:n tutkimusjohtaja.

EPP:n kärkiehdokas Manfred Weber toimittajien haastateltavana Brysselissä vaalituloksen selvittyä.

Yhdistävätkö populistit voimansa?

Yhteisen sävelen löytyminen on uudella vaalikaudella entistä vaikeampaa myös parlamentin EU-myönteisten ryhmien sisällä. Soro-Pesonen nostaa esimerkiksi kasvaneen vihreän ryhmän.

Keskustaoikeisto, keskustavasemmisto ja liberaalit puolueet joutuvat väistämättä tekemään viime vaalikautta enemmän yhteistyötä vihreän ryhmän kanssa. Suomen poliittiseen kenttään verrattuna vihreillä on ollut tähän saakka marginaalisempi asema EU-päätöksenteossa. Vihreät on ollut alunperin valtaeliitin vastainen ryhmä.

”Vihreän ryhmän sisällä on isoa hajontaa, hyvin erilaisia intressejä. On mielenkiintoista nähdä, lähteekö yhteistyö toimimaan”, pohtii Soro-Pesonen.

Mutta EU-myönteiset ryhmät ovat ryhmäkurin ja agendan suhteen kuitenkin huomattavasti oikeistopopulisteja ja muita EU:ta hajottavia ryhmiä yhtenäisempiä. MustReadin aiempi juttu pureutui ryhmien äänestyskäyttäytymiseen päättyneellä vaalikaudella.

Brysselissä jännitetään nyt, millaisia ryhmiä parlamenttiin nousseet oikeistopopulistit muodostavat. Katseet ovat kiinnittyneet etenkin Italian Liigaa edustavaan Matteo Salviniin. Hän on uhonnut perustavansa kaikki EU:ta hajottavat voimat yhteen keräävän 150 mepin vahvuisen ryhmän. Tähän uuteen EU-kriittiseen Euroopan kansojen liittoon (EKL) ovat siirtymässä myös perussuomalaiset. Perussuomalaiset kuuluivat aiemmin konservatiiviseen ECR-ryhmään.

Ryhmä olisi toteutuessaan parlamentin kolmanneksi tai jopa toiseksi suurin. Ryhmän puolueita yhdistää Salvinin mukaan halu saada takaisin itsemääräämisoikeus ja valta päättää omista säännöistä ja rajoista.

”On vaikea sanoa, ovatko Salvinin puheet pelkkää pullistelua”, pohtii Jäätteenmäki.

Rahan vai vallan takia?

Martens Centren Huhtanen ei usko, että Salvini saa kaikkia populisteja liittymään yhteen yhdeksi isoksi ryhmäksi edes nimellisesti.

”Milanossa järjestetty kokous ja nyt vaalien jälkeiset puheet ovat pelkkää hypeä.”

Huhtanen huomauttaa, että kaikilla parlamentin poliittisilla ryhmillä on toki sisäisiä eroja, mutta populistien kohdalla erot ovat liian syviä. Yksi erottava tekijä on suhtautuminen Venäjään, joka on ollut paljon otsikoissa myös Suomessa.

Moni oikeistopopulistiryhmä ajaa Venäjä-pakotteista luopumista. Venäjä-myönteisillä olisikin ryhmässä enemmistö, mutta Venäjä on punainen vaate esimerkiksi Puolan isolle Laki ja oikeus -puolueelle. Samoin suomalaisille, tanskalaisille ja virolaisille.

”Oikeistopopulistit haluavat periaatteessa kaikki rajat kiinni, mutta vastuunjaosta ei ole yksimielisyyttä. Samoin iso ongelma on EU-rahojen käyttö. Etelä-Euroopan oikeistopopulistien mielestä vakaus ja kasvusopimuksen sitoumuksista ei tarvitse välittää. Perussuomalaisten mielestä rajoja pitää noudattaa”, erittelee Huhtanen.

Eikä yhteistä linjaa löydy myöskään globalisaation, vapaakaupan tai sisämarkkinoiden kehittämisen suhteen. Myös EPC:n Stratulatin mielestä on olemassa painavia perusteita, etteivät EU:ta hajottamaan pyrkivät voimat pysty muodostamaan toimivaa ryhmää parlamentissa.

”Jokainen oikeistopopulistipuolue on isoja egoja täynnä. He pitävät jokainen toisiaan lähinnä motley crew:nä eli sekavina, epäorganisoituneina häiriköinä.”

Lisäksi valtaosalle näistä puolueista Euroopan parlamentti on Stratulatin mukaan vain kassakone, jolla ne voivat rahoittaa kansallista politiikkaa. Poikkeuksia tosin löytyy. Italian Salvini on moneen otteeseen todennut olevansa tosissaan ja haluavansa vaikuttaa kaikkeen mitä EU tekee.

Toiset asiantuntijat uskovatkin, että oikeistopopulistimepit pystyvät muodostamaan ryhmän ja pitämään sen koossa hetken aikaa. Tarpeeksi pitkään, että ryhmän mepit pystyvät nappaamaan itselleen tärkeitä ja vaikutusvaltaisia paikkoja kuten valiokuntien puheenjohtajuuksia.

Keskustan Anneli Jäätteenmäen mukaan on vaikea sanoa, ovatko Italian Matteo Salvinin puheet ison populistiryhmän muodostamisesta ”pelkkää pullistelua”.

Mitä tapahtuu 5 vuoden päästä?

”Todellinen poliittinen valta mitataan kuitenkin äänestyspäätöksissä”, huomauttaa Huhtanen.

Vaikka populistit saisivat kasaan ison ryhmän, ryhmäkuri lienee heikko. Jokainen meppi äänestäisi Huhtasen mukaan jo ideologisista syistä miten sattuu. Ennen kaikkea he tuskin saisivat valiokunta- ja täysistuntoäänestyksissä rakennettua taakseen tarvittavaa koalitiota kantansa läpimenemiseen.

”Populistit eivät siis pysty käyttämään ryhmäänsä toimivana vallan välineenä”, summaa Huhtanen.

Milttonin Soro-Pesonen muistuttaa, että ryhmän koolla on toki merkitystä, mutta yksittäisen mepin vaikutusvallan kannalta valiokuntapaikat ovat kaiken a ja o.

”On todella tärkeää, mihin valiokuntiiin suomalaismepit hakeutuvat."

"Suomalaisten vaikutusvaltaa tarvittaisiin ensi kaudella etenkin ympäristövaliokunnassa sekä teollisuus-, energia- ja tutkimusvaliokunnassa”, listaa Soro-Pesonen.

Jos populistimepit kansoittavat ympäristövaliokunnan, EU:n ilmastopoliitikka voi tulevalla kaudella juuttua niin, että EU:n asema ilmastopolitiikan globaalina johtajana on mennyttä.

Seitsemän 21:stä oikeistopopulistipuolueesta kieltää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olemassaolon ja 11 muuta on asiasta joko hiljaa tai on tehnyt kotimaassaan asiaa koskien ristiriitaisia linjauksia.

Huhtanen suhtautuu kuitenkin luottavaisena alkavaan vaalikauteen.

”Mitään radikaaleja muutoksia ei ole vielä luvassa.”

Sen sijaan trendi on Huhtasen mukaan EU:n toiminnan kannalta huolestuttava. Sekä vuoden 2014 että 2019 EU-vaaleissa kaksi suurinta puoluetta menetti 10–20 prosenttia paikoistaan.

”Kysymys kuuluu, miten käy, jos sama trendi jatkuu seuraavissakin vaaleissa? Mitä tapahtuu 5 vuoden päästä?”

KAINALOJUTTU

Mitä tapahtuu vaalien jälkeen?

Touko-kesäkuu: Valitut europarlamentaarikot järjestäytyvät poliittisiin ryhmiin. Euroopan parlamentin ryhmien kokoonpanot ja nimet vahvistetaan kesäkuun aikana.

28.5. EU-maiden johtajat kokoontuvat tiistaina 28.5. ylimääräiseen huippukokoukseen Brysseliin. Tarkoituksena on käynnistää virallisesti nimitysprosessi EU:n viiden huippuviran täyttämiseksi. Jaossa on komission puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, parlamentin puhemiehen, ulkopolitiikan korkean edustajan sekä Euroopan keskuspankin pääjohtajan pestit.

Toukokuu: Parlamentin suurimpana ryhmänä säilyneen keskustaoikeistoryhmä EPP:n kärkiehdokas Manfred Weber yrittää saada EU-myönteiset puolueet valitsemaan hänet parlamentin kandidaatiksi komission puheenjohtajaksi.

21.6. Eurooppa-neuvosto määrittelee EU:n strategisen ohjelman seuraavaksi 5 vuodeksi ja valitsee komission puheenjohtaja-ehdokkaan huippukokouksessaan. Aikataulu on monen mielestä mahdoton.

2.7. Uusi Euroopan parlamentti järjestäytyy Strasbourgissa ja mepit vastaanottavat paikkansa.

4.7. Parlamentin uudet valiokunnat ja niiden jäsenet valitaan.

15.7. Komission puheenjohtajaehdokas esittelee seuraavan komission poliittisen ohjelman mepeille Strasbourgissa.

18.7. Mepit äänestävät komission uuden puheenjohtajan hyväksymisestä. Aikataulu epätodennäköinen.

30.9. Parlamentin valiokunnat aloittavat komissaariehdokkaiden kuulemiset.

Marraskuu: Uuden komission alustava virallinen aloituspäivä. Ajankohta on epätodennäköinen, sillä parlamentin poliittinen hajanaisuus tulee todennäköisesti hidastamaan komissaarien valintaa. Uuden komission aloitusajankohta venynee jopa 2020 alkuun.

Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.
Löydät kaikki Teknologiateollisuuden julkaisemat MustRead-artikkelit täältä.
Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä. 

Jutun pääkuva: Euroopan parlamentti