Komission elvytyspaketista tulossa kova vääntö, Suomelle myös uusia bisnesmahdollisuuksia

Euroopan komissio julkisti viime viikolla (27.5.2020) ehdotuksensa, joka yhdistää vuosien 2021−2027 EU-budjetin (MFF) ja koronakriisiä varten valmistellun Next Generation EU -elvytyspaketin. Yhteensä hintalappu on 1 850 miljardia euroa. Elvytyspaketin osuus tästä on 750 miljardia, joka jakautuu 500 miljardin suoraan tukeen ja 250 miljardin lainaosuuteen. Varat jaettaisiin painottaen koronasta eniten kärsiviä maita ja sektoreita.

Mitä Suomi on saamassa uudesta elvytyspaketista?

Meillä menee paremmin kuin EU-mailla keskimäärin. Tämän vuoksi lienee selvää, että Suomi olisi ns. nettomaksaja eli saisi paketista maksuosuuttaan pienemmän siivun. Yksistään suoria tukieuroja laskemalla ei voi kuitenkaan ottaa kantaa siihen, onko suunniteltu paketti Suomelle hyvä vai huono. On arvioitava kokonaisuutta.

EU-mailla on Suomen taloudelle suuri merkitys. Yksistään tavaraviennistämme noin 60 prosenttia menee EU-maihin. Tästä syystä on Suomen etu, että kaikki EU-maat menestyvät ja selviävät mahdollisimman nopeasti meneillään olevasta kriisistä. Muidenkin maiden elpyminen sataa enemmän tai vähemmän Suomen laariin.

Elvytyspaketti voi avata myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia, sillä komissio nostaa vahvasti esiin mm. ilmastonmuutoksen torjunnan ja digitalisaation vauhdittamisen. Molemmat ovat Suomen vahvuusalueita. Liioittelematta voi sanoa, että nämä uudet bisnesmahdollisuudet korvaisivat moninkertaisesti sen, että Suomen suora tuki jäisi maksuosuutta pienemmäksi.

Paketin sisältö on kuitenkin täysin auki, ja poliittinen vääntö on kovaa ennen kuin se on kulkenut läpi päätöksentekoprosessin. Paketin hyödyllisyys riippuu viime kädessä siitä, miten iso osa siitä käytetään elinkeinoelämää ja sisämarkkinoita aidosti uudistavaan toimintaan ja mikä osuus jo ennen koronaa heikossa kunnossa olleen toiminnan ennallistamiseen. Jälkimmäinen olisi hukkaan heitettyä rahaa. 

Suomen aktiivisuutta tarvitaan jatkovalmistelussa.

Komission esittämän paketin peruspilareita ovat elpymisen tukeminen, Green Dealin edistäminen, digitaalisuuden vauhdittaminen sekä Euroopan resilienssin eli iskunkestävyyden vahvistaminen. Jos jäsenmaat todella toimisivat näiden päämäärien mukaisesti, elvytyspaketti edistäisi Euroopan uudistumista ja kilpailukykyä. Tämä halutaan varmistaa eurooppalaisella käsiohjauksella. Komissiolla olisi ainakin teoriassa mahdollisuus valvoa rahan käyttöä ja sitoa rahoitus uudistumisen aitoon toteutumiseen.

Komissio korostaa ns. strategisten alueiden kilpailukykyä ja riippumattomuutta. Esille nostetaan muun muassa lääkkeet/terveysteknologia/terveysjärjestelmät, kyberturva, digi-infra, älyliikenne, datapilvet, kriittiset materiaalit, vety ja akut. Tärkeää on myös kilpailukykyinen valmistava teollisuus, joka linkittyy useampaan strategiseen alueeseen kuten dataan ja digi-infraan, teolliseen internetiin, tekoälyyn ja autonomiseen liikkumiseen.

On välttämätöntä, että Suomi on erittäin aktiivinen ehdotuksen jatkovalmistelussa ja tukee komission hyviä aikomuksia. Tukirahoitus tulee kohdentaa niin, se parantaa terveiden yritysten kilpailukykyä ja edistää yritysten uudistumista.

Suomen hallitus on ilmoittanut, että se suhtautuu komission esitykseen avoimesti, mutta sellaisenaan se ei ole hyväksyttävissä. Paketin koostumuksesta ja yhteisvastuun määrästä voikin odottaa unionin sisällä kiivasta keskustelua ja armotonta poliittista kamppailua. On Suomen ja koko Euroopan edun mukaista löytää hyvä kompromissi, jolla päästään nopeasti eteenpäin.

Aluekehitystukiin menossa iso potti niiden ongelmista huolimatta.

Käytännössä Next Generation EU -rahoituksesta 75 prosenttia suunnataan suoraan toipumisrahoitukseen ja lopuilla täydennetään MFF:n budjettia. Rahoitusta menee huomattava määrä erilaisiin aluekehitystukiin, vaikka niiden hallinnoinnissa ja vaikuttavuudessa on EU:ssa paljon puutteita. Komissio ehdottaa 55 miljardin lisäystä koheesiopolitiikan mukaisiin ohjelmiin (REACT−EU) vuosille 2020–2022 sekä 15 miljardin lisäystä maaseudun kehittämisrahoitukseen. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa kasvatettaisiin jopa 40 miljardiin.

Positiivista paketissa on Horizon Europe -tutkimusrahoituksen ja Digital Europe -rahoituksen lisääminen. Lisäykset ovat toki vaatimattomia, kun ajatellaan tavoitteita Euroopan johtajuudesta hiilineutraalin ja digitaalisen yhteiskunnan rakentamisessa. Pandemia on entisestään korostanut digitalisaation, tutkimuksen, teknologiakehityksen ja innovaatioiden merkitystä.  Nämä teemat ovat toivottavasti Saksan puheenjohtajuuskauden ohjelman ytimessä. Myös uusi terveyssektorin EU4Health-rahoitus on erittäin tarpeellinen.

InvestEU-rahoitusta vahvistetaan yhteensä 30 miljardilla, tarkoituksena katalysoida kymmenkertainen määrä yksityistä rahoitusta. Tällä komissio haluaa vauhdittaa investointeja strategisilla alueilla ja tukea yritysvetoisten innovaatioekosysteemien ja allianssien toimintaa. Teknologiateollisuuden viennistä yli 70 prosenttia menee Eurooppaan. On ensiarvoisen tärkeää, että Suomi on aktiivisesti mukana eurooppalaisten arvoverkkojen ja allianssien rakentamisessa ja vaikuttamassa sisämarkkinoiden kehitykseen.

Verotuskaavailut herättävät huolta.

EU ottaisi pakettia varten lainaa, ja komissio kehittelee itselleen uusia tulonlähteitä lainan takaisinmaksamiseksi vuodesta 2028 eteenpäin. Ehdotettuja veroja ja tulonlähteitä ovat EU:n digivero, suuriin yrityksiin kohdistuva liikevaihtovero, osa päästökauppajärjestelmän tuloista, hiilitulli ja muovivero. Samoja veroja on aiemminkin ehdotettu eri perustein.

Verojen vaikutus kokonaisuuteen pitää arvioida huolella. Yrityksille ei esimerkiksi pidä asettaa liikevaihtoon perustuvaa verotusta, vaan veron pitää perustua voiton verottamiseen. Hiilitulli on vasta ideointiasteella, joten toistaiseksi tulee säilyttää nykyiset hiilivuotoa ehkäisevät mekanismit. Tarkempaa tietoa veromalleista ei ole, joten vaikutusten arviointi on vielä vaikeaa.

EU:n kilpailukykyä ei kuitenkaan edistetä uusilla, muusta maailmasta poikkeavilla veromalleilla ja lisäveroilla vaan yksinkertaistamalla verotusmenettelyä. Muoviveron osalta on tärkeä määritellä, puhummeko materiaalista, tuotteesta vai jätteestä. Kierrätettävyys ja uusien kierrätysteknologioiden tukeminen toisivat kestävämpiä ratkaisuja.

Komissio ryhtyy myös valmistelemaan datan jakamista koskevaa lainsäädäntöä. Tässäkin Suomella on tärkeä aktivoitumisen paikka, jottei digitalisaatiota hidasteta tarpeettomalla regulaatiolla. On edistettävä todellista datataloutta, joka synnyttää uusia innovaatioita ja työpaikkoja.

Lopuksi: Eurooppalaisen iskunkestävyyden eli resilienssin vahvistaminen on elvytyspaketin neljäs pilari. Sen täytyy tapahtua Euroopan kilpailukykyä vahvistamalla ja takaamalla tasapuoliset kilpailuedellytykset kaikilla markkinoilla. Tämä vaatii myös uudenlaista eurooppalaista huoltovarmuusajattelua, jolla kriisin uuteen tulemiseen varustaudutaan täysimittaisesti jo hyvissä ajoin, yhteiskunnan eri toimijoita sitouttaen. Protektionismi ei auta; se vain tuhoaa kilpailukykyä.

Kirjoittaja:

Matti Mannonen
Johtaja
Uuden luominen, Innovaatiot ja talous
Teknologiateollisuus ry

puh. 040 544 7047