Rautaporras, Petteri
Näkökulma

Teollisuuden iskukyky on ratkaisevaa Suomen toipumiselle koronakriisistä

15.4.2020 klo 7.10
Suomen hyvinvointi on aina riippunut viennin menestyksestä. Tämä pätee myös koronan jälkeisessä maailmassa. Jotta finanssikriisin jälkeinen heikon kasvun kausi ei toistu, vientiyritykset on pidettävä hengissä ja varmistettava kaikin keinoin niiden kilpailukyky. Työmarkkinoilla on tarvittaessa arvioitava myös solmittujen sopimusten sisältöä.

Koronapandemia on iskenyt erittäin voimakkaasti moniin palvelualoihin. Liikevaihto on pudonnut lukuisilla yrityksillä ja jopa kokonaisilla toimialoilla lähes nollaan erittäin lyhyessä ajassa. Vaikka rahaa ei virtaisi sisään euroakaan, yritysten kiinteät kulut juoksevat koko ajan.

Tilanne on ajanut tuhannet yritykset ahdinkoon kassan kestävyysongelmien ja rahoituksen vaikeutumisen vuoksi. Elinkelpoisia yrityksiä ei saisi päästää kaatumaan; se tarkoittaisi suurta joukkoa työttömiä.

Uskon ja toivon, että elämän palattua uomiinsa palvelualojen tilanne normalisoituu kohtalaisen nopeasti. Yhä vakavamman huolen Suomen toipumiselle aiheuttaa kuitenkin teollisuuden lähes salakavalasti heikkenevä tilanne.

Teknologiateollisuuden kyselyt kertovat vakavaa viestiä siitä, että alan yritykset arvioivat tilanteen olevan tällä hetkellä vasta pahenemassa. Noin 60 % yrityksistä arvioi, että yrityksen tilanne on kolmen kuukauden päästä huono tai erittäin huono. Ja nämä ovat yrityksiä, jotka tuovat puolet Suomen koko viennistä!

Teollisuuden tilanne saattaa siis olla erittäin vaikea siinä vaiheessa, kun koronarajoituksia mahdollisesti puretaan loppukeväästä/kesällä ja palveluyritysten tilanne alkaa jo pikkuhiljaa helpottua.

Ongelmia sekä kysyntä- että tarjontapuolella

Teollisuudelle tulee ongelmia kahdelta suunnalta: tarjonta kangertelee ja kysyntä sakkaa. Tarjontahäiriöt johtuvat esimerkiksi osien, komponenttien tai raaka-aineiden saatavuusongelmista. Kysyntä on puolestaan ongelma, koska Suomessa valmistettaville vientituotteille ei ole maailmalla entisessä määrin kysyntää. Vanhasta tilauskertymästä riittää osalle yrityksistä töitä vielä vuoden toiselle neljännekselle, mutta selvästi heikentynyt kysyntä maaliskuusta alkaen tarkoittaa vaikeaa kesää ja kolmatta vuosineljännestä.

On odotettavissa, että teollisuuden uusissa tilauksissa havaitaan selvä pudotus maaliskuussa. Myös huhtikuun luvuista voi odottaa erittäin huonoja. Todennäköisesti myös toukokuu on heikko. Kesäkuusta sen sijaan on vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa mitään. Jos kaikki menisi onnekkaasti ja epidemia hiipuisi toivotulla tavalla, kysyntä voisi olla kesäkuussa jo parempi. Valitettavasti tämä skenaario näyttää jatkuvasti yhä epätodennäköisemmältä.

Suomen viennin kehitykseen vaikuttaa merkittävästi kauppakumppaniemme talouskasvu. Jos maailmalla ei ole kasvua, vaikeuttaa se luonnollisesti Suomen vientimahdollisuuksia. Onneksi emme ole ihan tuuliajoilla ja maailmanmarkkinoiden armoilla. Voimme parantaa monin keinoin kilpailukykyämme muihin maihin verrattuna ja saada siten suuremman siivun pienemmästä kysynnästä.

Kilpailukyky ratkaisee jälleen toipumisen

Ennen finanssikriisiä Suomen suhteellinen kustannuskilpailukyky oli hiljakseen rapautunut lähes koko 2000-luvun ajan. Ja finanssikriisin myllerryksessä kilpailukyky heikkeni edelleen merkittävästi. Huono kustannuskilpailukyky vaikeutti kasvua vuoteen 2017 asti. Vasta tuolloin suhteellinen kustannuskilpailukykymme parani selvästi. Samoihin aikoihin myös vienti alkoi jälleen vetää aiempaa paremmin.

Koronakriisin iskiessä olemme kustannuskilpailukyvyn näkökulmasta suhteellisesti hieman paremmassa asemassa kuin finanssikriisiin mentäessä. On kuitenkin erittäin suuri uhka, että suhteellinen asemamme heikkenee jälleen samalla tavalla kuin finanssikriisin aikana reilut kymmenen vuotta sitten.

Miksi näin? Syy löytyy mm. Suomen palkanmuodostuksesta, joka on jäykempää kuin monissa muissa maissa. Joustamattomuus johtuu ennen kaikkea siitä, että sopimuskorotuksissa yleiskorotusten osuus on suuri ja palkoista sovitaan vain melko vähäisessä määrin paikallisesti. Mainittakoon myös, että esimerkiksi Ruotsissa teollisuuden palkkaneuvotteluja siirrettiin maaliskuulta syksyyn, jotta koronan vaikutukset pystytään arvioimaan paremmin. On siis hyvinkin mahdollista, että ruotsalaiset saavat merkittävän etumatkan koronakriisistä toipumiseen.

Koronakriisi paljastaa myös työmarkkinajärjestelmän puutteet

Koronakriisistä huolimatta uusia työehtosopimuksia on solmittu viennin päänavauksen tasolla. Tämä osoittaa, että työmarkkinajärjestelmä ei kykene mukautumaan tarvittavalla tavalla yllättävään negatiiviseen shokkiin.

Tämän hetken tietojen valossa tammikuussa tehty viennin päänavaus on selvästi ylihintainen. Vielä tuolloin vaikutti siltä, että Suomen kustannuskilpailukyky kestäisi suurin piirtein sovitun mukaisen kustannusnousun. Nyt tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen. Paras vaihtoehto olisi ollut, että palkankorotusten suuruus olisi sovittu täysin paikallisesti ja valtakunnallisissa sopimuksissa olisi ollut nollalinja kahden vuoden ajan. Näin yrityksissä olisi voitu reagoida odottamattomaan kriisiin. 

Valitettavasti Suomea on siis jälleen uhkaamassa samanlainen heikko kehitys kuin finanssikriisin jälkeen. Ennen koronakriisiä Suomen BKT per henkilö ei ehtinyt koskaan nousta tasolle, jolla olimme ennen finanssikriisiä. Lähellä tosin käytiin. Nyt onkin tehtävä kaikki voitava vientisektorin kilpailukyvyn varmistamiseksi, jotta tuota BKT-maalia ei tarvitsisi jälleen asettaa kymmenen vuoden päähän. Myös työmarkkinoilla on seurattava tarkkaan tilanteen kehittymistä ja tarvittaessa oltava valmiina arvioimaan jo tehtyjenkin sopimusten sisältöä.

Teksti:

Petteri Rautaporras
pääekonomisti, Teknologiateollisuus ry

Tutustu myös Teknologiateollisuuden yrityspulssikyselyihin. Jopa 70 prosenttia teknologiayrityksistä on lomauttamassa kevään ja alkukesän aikana. 

Kirjoitus on mukana Teknologiateollisuuden huhtikuun uutiskirjeessä.