storm_5_-_kopio_1.jpg

Treeniä, treeniä - lukutaito on kuin lihas

|
Anna Storm

Lukutaito kehittyy läpi elämän, kun sitä harjoittaa, bloggaa viestintäpäällikkö Anna Storm.


EK:n eilen julkistettu Operaatio Ankka -kampanja lahjoittaa kaikille tämän vuoden aikana 10 vuotta täyttäville lapsille kuukauden Aku Ankka -lehdet tammikuussa 2019. Myöhemmin keväällä myös kaikille maamme ruotsinkielisille 10-vuotiaille lahjoitetaan kuukauden Kalle Ankat. Miten hieno aloite! Kipparihatun nosto kaikille kampanjassa mukana oleville yrityksille.

Lukutaidon heikkeneminen on tosiasia: viimeisimmän Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten osaaminen on heikentynyt huippuvuodesta 2006 noin yhden kouluvuoden osaamisen verran. Osaamisessa minimitason alle jää 10-13 prosenttia suomalaisnuorista. Heikot perustaidot näkyvät esimerkiksi siinä, että noin joka kuudes nuori ei pärjää peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa. Lähes kaikki suuntaavat peruskoulusta jatko-opintoihin, mutta 16 prosenttia nuorista jää ilman tutkintoa. 

Tutkimuksissa on huomattu, että lukemisen määrä laskee usein juuri 10-vuotiailla, jotka ovat myös Operaatio Ankan kohteena. Siinä iässä lukeminen ei ole enää pelkkä suorite, lukemaan on jo "opittu" eikä sitä tarvitse enää harjoitella. Lukutaito harjaantuu kuitenkin läpi elämän, kun sitä kehittää. Kyse ei ole vain kieliopista, vaan maailman ymmärtämisestä. Siksi kannattaa lukea silloinkin, kun se tuntuu tylsältä pakkopullalta. Kuinka monessa asiassa haluaisit jäädä tasolle, jolla olit 10-vuotiaana?

Me aikuiset tarjoamme lukemista lapsille usein mekaanisena suoritteena, vähän kuin iltapesulla käyntiä. Paljon tärkeämpää olisi keskittyä pitkäjänteisesti siihen, mitä lukutaidolla pyritään saamaan aikaan. Lukutaito on avain moneen: paitsi pärjäämiseen muissa aineissa ja jatko-opinnoissa myös yksinkertaisesti osallisuuteen yhteiskunnassa. Voisikin sanoa, että lukutaito on (lukutaitoaktiivi Aleksis Salusjärven sanoin) eloonjäämistaito.

Miten ymmärtää sopimustekstiä, käyttöehtoja tai asuntolainan korkolaskelmaa ilman ymmärrystä siitä, mitä niissä lukee? Kuinka tunnistaa valeuutiset ja propaganda? Kuinka ymmärtää, että tynnyrissä kasvanut tyttö ei todellisuudessa ole tynnyrissä kasvanut tyttö? Kaikki lähtee lukutaidosta.

Lukutaito ei ole kielioppia, vaan maailman ymmärtämistä. Siksi kannattaa harjoitella silloinkin, kun se tuntuu tylsältä pakkopullalta.   

Etelärannassa kun ollaan, työelämätaidotkin ovat mielessä. Lasten ei – onneksi – tarvitse miettiä vapaa-ajan harrastuksia sen pohjalta, mikä on teollisuudelle tärkeää. Kivaa kuitenkin on, jos koulussa opitusta on hyötyä myös aikuisena. Aikuisenakin ammattitaitoa on vaikea kehittää, jos lukeminen on tahmeaa. Lukutaito turvaa jatko-opinto- ja työelämätaitojen kehittymistä sekä myös suomalaisen työn kilpailukykyä.

Lukemista voi harjoitella monessa paikassa: pienempänä vaikkapa kaupungilla kulkiessa, maitopurkin kyljestä, lelukuvastosta tai siitä Aku Ankasta. Hieman vanhempana toimii parhaiten se, mikä muutenkin kiinnostaa. Ehkä haluat jättää Tuntemattoman vielä hyllyyn: moni pieni futari on innostunut lukemaan Zlatanin elämäkertaa ja Harry Potter on vienyt mukanaan pieniä, isoja ja lähes kaikki siltä väliltä. Intohimoinen musiikin ystävä voi löytää räppilyriikoista modernia runoutta - vaihtoehdot ovat käytännössä loputtomat. Myöskään teknologian käyttö ja lukeminen eivät ole toisilleen vastakkaisia, päinvastoin. Uudet työkalut voi valjastaa hyvään, ja esimerkiksi pelit ja sosiaalinen media voivat olla avuksi lukemista harjoitellessa.

Kummi, vanhempi, täti, setä, kaveri - anna lahja, joka kantaa lasta: lue. Sarjakuva on erinomainen startti, jos ”oikeaan” kirjaan tarttuminen tuntuu hankalalta. Parhaassa tapauksessa sytytät kipinän, jonka liekki kantaa läpi myrskyisten teinivuosien ja opiskeluaikojen loputtomalta tuntuvien tenttiputkien läpi, aina aikuisuuteen saakka. Joka tapauksessa autat lasta ja nuorta jättämään itselleen useamman oven auki tulevaisuudessa.

Siksi lukeminen kannattaa, aina.

Anna Storm, @AnnaStormy

Kirjoittaja on viime vuonna 185 kirjaa lukenut viestintäpäällikkö, joka uskoo kirjallisuuden käytön kohdalla porttiteoriaan.