Alueellistaminen haastaa korkeakoulutuksen laatua – Tässä 3 tekoa vaarojen välttämiseksi

Touko Apajalahti

Alueellistaminen haastaa korkeakoulutuksen laatua – Tässä 3 tekoa vaarojen välttämiseksi

11.1.2022 klo 11.42 |
Touko Apajalahti

Korkeakoulut ovat saamassa kosolti uusia koulutusvastuita, joista moni kohdistuu teknologia-aloille. Itä-Suomen yliopistolle myönnetään uutena tekniikan alan koulutusvastuu ja Turun yliopiston tekniikan koulutusvastuuta laajennetaan sähkö- ja automaatiotekniikkaan. Loput kahdeksan uutta teknologia-alan koulutusvastuuta tulevat ammattikorkeakouluille, lähinnä tietotekniikan ja tietojenkäsittelyn koulutuksiin.

Uudet koulutukset vastaavat moniin tunnistettuihin tarpeisiin, mutta vaara resurssien hajautumisesta ja tekniikan korkeakoulutuksen laadun heikkenemisestä on todellinen. Korkeakoulut ja päättäjät voivat pienentää riskejä erityisesti kolmella keinolla: aktiivisella yritysyhteistyöllä, korkeakoulujen pitkäjänteisellä resursoinnilla sekä sääntelyn fiksulla uudistamisella.

1. Uusien tekniikan koulutusten tulee alusta alkaen tehdä aktiivista yritysyhteistyötä

Jokaisella korkeakouluun hakevalla on oikeus siihen, että heitä odottaa ensimmäisestä päivästä alkaen laadukas ja työelämän tarpeet tunteva koulutusohjelma. Teknologia-aloilla tämä edellyttää kunnossa olevia yhteyksiä yrityksiin: kumppanuuksia, joissa tieto ja ihmiset liikkuvat ja osaaminen lisääntyy. Jokaisen uusia koulutuksia suunnittelevan kannattaakin viimeistään nyt lukea kumppanuusmateriaalimme vinkit toimivaan yhteistyöhön, ottaa puhelin käteen ja kutsua yritykset mukaan suunnitteluun!

2. Hallituksen tulee taata korkeakoulutukselle pitkäjänteiset resurssit – myös tutkimukseen ja TKI-toimintaan

Teknologia-alan yritysten osuus Suomen viennistä on noin puolet. Globaalissa kilpailussa pärjääminen edellyttää, että osaaminen on Suomessa maailman huipputasolla ja että kasvavaan korkeakoulutettujen tarpeeseen pystytään vastaamaan. Korkeakoulutuksen laajentaminen aloituspaikkoja lisäämällä onkin ollut perusteltua. Yliopistomme tarvitsevat myös entistä paremmat mahdollisuudet profiloitua vahvuusalueillaan tutkimuksen kansainväliselle huipulle. Vain näin ne voivat antaa huipputason tutkimukseen pohjautuvaa opetusta omaa tutkimustaan ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä ja työnjakoa hyödyntäen.

Myös ammattikorkeakoulujen tulee tähdätä vahvuusalueillaan korkealle kansainväliselle tasolle, jotta ne voivat täyttää roolinsa työelämälähtöisenä ja alueen elinkeinoelämää uudistavana koulutus- ja TKI-toimijana.

Huipputason tutkimukseen perustuva korkeakoulutus ei synny ilman riittäviä ja ennakoitavia resursseja. Vaikka korkeakoulutettujen tarve on pysyvä, on aloituspaikkalisäykset tehty pääosin määräaikaisin panostuksin ja uudet koulutusvastuut korkeakoulujen on rahoitettava omista pusseistaan. Määräaikainen rahoitus on lisäksi kohdistettu vain koulutukseen, vaikka koulutus vaatii aina rinnalleen tutkimusta. Korkeakoulutuksen laadun kannalta onkin olennaista paitsi koulutuksen riittävä resursointi, myös parlamentaarisen TKI-työryhmän rahoitusratkaisun ripeä toimeenpano.

3. Laadun ja vaikuttavuuden painoarvoa korkeakoulujen rahoituksessa tulee lisätä samalla, kun koulutusvastuiden sääntelyä kevennetään

Nykyisen sääntelymallin puitteissa uusien koulutusvastuiden saaminen on ollut riippuvainen poliittisista tuulista – edellisen hallituksen aikana uusia vastuita ei myönnetty juuri millään ja nykyisen aikana niitä on lähes yhtä vaikea olla saamatta. Voimassa olevaa, yli kymmeneen erilliseen tekniikan alan koulutusvastuuseen pilkottua mallia ollaan perustellusti väljentämässä. Tekniikan alan koulutusvastuiden vähemmän pikkutarkka sääntely antaisi korkeakouluille lisää liikkumavaraa oman profiilinsa löytämiseen, vähentäisi järjestelmän jäykkyyttä ja mahdollistaisi koulutuksen joustavamman kehittämisen sellaiseksi, että se vastaa elinkeinoelämän osaamistarpeisiin.

Uudistamisessa selvä riski on, että lisääntyvä vapaus johtaa lukuisten pienten koulutusohjelmien syntyyn ja resurssien hajautumiseen. Riskin välttämiseksi rahoitusmallia on uudistettava siten, että se palkitsee korkeakouluja nykyistä vahvemmin koulutuksen sekä tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminnan laadusta ja vaikuttavuudesta. Rahoitusmallin tulee synnyttää terve kilpailutilanne, joka kannustaa korkeakouluja profiloitumaan vahvuusalueilleen ja tekemään niiden pohjalta yhteistyötä koulutusten toteuttamisessa.

Koulutusvastuut ovat pitkäaikaisia ja erityisesti yliopistojen osalta valtakunnallisia. Vaikka koulutusvastuujärjestelmää yksinkertaistetaan, tulee jatkossakin alueellisesti tai temaattisesti nouseviin erityisiin osaamistarpeisiin vastata ensisijaisesti korkeakoulujen välisellä yhteistyöllä. Yhteistyön avulla koulutuksia rakennetaan kustannustehokkaasti olemassa olevien vahvuuksien varaan eikä resursseja tarpeettomasti hajauteta.

Lisätiedot:

Asiantuntija Touko Apajalahti (korkeakoulupolitiikka), puh. 040 160 5006, twitter: @ToukoApajalahti