”EU on nyt korkannut pullon” – komissio löi pöytään kattavan vihreän kehityksen ohjelman, mutta saadaanko Euroopasta sen avulla ilmastoneutraali?
Green Deal on komission hallitusohjelma ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikan osalta. Kuva: Euroopan komissio
EU:n on unohdettava vanha roolinsa ja luovuttava ”ei tästä kuitenkaan mitään tule” -asenteesta. Se on ehdoton edellytys, jos EU aikoo toteuttaa viime viikolla julkistetun Green Deal -suunnitelmansa.
Tätä mieltä on Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan koordinaattori, RKP:n europarlamentaarikko Nils Torvards.
Kolmatta kautta parlamentissa istuvan Torvaldsin nimi pyörii yhtenä mahdollisena nimenä vastaamaan komission ilmastolain käsittelystä parlamentissa.
Torvalds vastasi viime kaudella muun muassa biopolttoainedirektiivistä.
”Komission vihreä talouden uusjakosuunnitelma voimistaa Euroopan globaalia johtajuutta ilmasto- ja ympäristöasioissa”, Torvalds pohti Madridissa järjestetyn YK:n COP25 -ilmastokokouksen ruokatauolla.
”Tässä muutetaan koko talous”
Sunnuntaina päättynyt YK:n ilmastokokous oli pettymys.
Päätöksiä tärkeistä kysymyksistä lykättiin. Osallistujat tuovat uusista päästöleikkauksia koskevat suunnitelmat ensi vuonna Glasgow’ssa pidettävään seuraavaan ilmastokokoukseen.
EU:lla sen sijaan on toinen ääni kellossa.
”Green deal on komission hallitusohjelma ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikan osalta. Mutta se on samalla paljon enemmän”, kuvailee Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n johtava ilmasto- ja energia-asioiden asiantuntija Kati Ruohomäki.
Hänen mukaansa EU on nyt lähdössä toteuttamaan isoa kokonaisuutta, joka heijastuu sekä Euroopan sisäisesti että globaalisti laajemmalle kuin pelkkään ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan.
”Tässä muutetaan koko taloutta”, toteaa Ruohomäki.
Mistä vihreässä diilissä – eli Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, kuten komissio sitä kutsuu – on oikein kyse?
Komission mukaan ohjelman keinoilla Euroopasta tehdään vuoteen 2050 mennessä ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Kolmen vuosikymmenen päästä EU:n on siis määrä tuottaa vain sen verran päästöjä kuin se pystyy sitomaan ilmakehästä.
Lisäksi green deal edistää luonnonvarojen ja muiden resurssien tehokasta käyttöä, siirtymistä puhtaaseen kiertotalouteen. Se pysäyttää ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen sekä vähentää ympäristön saastumista.
Toisin sanoen tarkoituksena on muuntaa EU-maat resurssitehokkaiksi ja kilpailukykyisiksi talouskoneiksi, jotka eivät enää vuonna 2050 aiheuta kasvihuonekaasujen nettopäästöjä, joissa talouskasvu on irrotettu resurssien käytöstä ja joissa ”ei jätetä jälkeen ketään eikä mitään aluetta”.
Toimenpiteitä mikrosta makrotasoon
Sisällöltään komission suunnitelma on lievästi sanottuna kattava. Pelkästään otsikkotasolla toimenpiteitä esittelevällä tiedotteellakin on mittaa kolme sivua.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin esittelemä ohjelma kattaa melkein kaikki EU-politiikan alueet kaupasta liikenteeseen, veroihin, budjettisääntöihin, sähkölaitteisiin, muoveihin, teräksen tuotantoon, kierrätykseen ja jätteisiin.
Päästökauppajärjestelmää on tarkoitus laajentaa kattamaan useita uusia toimialoja, EU:n ulkorajoille on tulossa hiilitulli ja luvassa on uudistuksia, jotka ”auttavat varmistamaan tehokkaan hiilen hinnoittelun koko taloudessa”.
Lisäksi vuoden 2030 päästövähennystavoitetta on tarkoitus nostaa vähintään 50 prosenttiin nykyisestä 40 prosentin tavoitteesta.
Ruohomäen mukaan ohjelman paras puoli onkin sen kattavuus. Ilmasto on läsnä sairaaloiden arjesta finanssimarkkinoihin, ruohonjuuritason toimista makrotalouteen.
”Ilmastotoimien sosiaalinen hyväksyttävyys ja oikeudenmukainen siirtyminen vähähiiliseen talouteen on nostettu vahvaan rooliin, ja se näkyy rahoituspanostuksissa”, kuvailee EK:n asiantuntija.
Aloitteista ensimmäinen, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, julkistetaan heti loppiaisen jälkeen. Se sisällytetään mukaan EU:n seitsenvuotisiin rahoituskehyksiin, joista parhaillaan neuvotellaan jäsenmaiden kesken.
Oikeudenmukaisen siirtymän mekanismilla pyritään helpottamaan 100 miljardin euron investointien syntymistä alueilla, joille hiilineutraalisuustavoite aiheuttaa eniten taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia. Toisin sanoen itäisessä Euroopassa.
Rahojen avulla pyritään helpottamaan siirtymää, uudelleenkouluttamaan työntekijöitä ja edistämään ilmastoneutraalia taloutta.
Tarkoituksena on yhdistää rahoitusta eri lähteistä: EU:n budjetista, Euroopan investointipankista ja lisäksi tarvitaan jäsenmaita.
Oikeudenmukaisen siirtymän rahastolla ja muilla mekanismiin liittyvillä tuilla EU yrittää siis saada vastaan hangoittelevat itäisen Euroopan maat mukaan. EU-virkamiehen mukaan
”EU haluaa osoittaa, että vaikka fossiilisten tuet lopetetaan, se ei tarkoita, ettei maiden infraa, maataloutta ja energiasektoria enää tueta.”
Synkät lähtökohdat
Von der Leyenin mukaan kyseessä on ”Euroopan man on the moon eli mies kuussa -hetki”. Mutta pääseekö Eurooppa takaisin alas kuusta eli päästäänkö sanoista myös tekoihin? Se on kokonaan toinen kysymys.
Lähtötilanne ei ainakaan näytä kaksiselta.
Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) tuoreen raportin mukaan Eurooppa on epäonnistunut melkein kaikissa asettamissaan ympäristötavoitteissa.
Oli kyse sitten ilmanlaadusta, eläinlajien vähenemisestä, liikakalastuksesta tai päästöistä, ”tuskin saavutamme mitään tavoitteitamme vuodelle 2020”, sanoo EEA:n johtaja Hans Bruyninckx raportin tiedotteessa.
Esimerkiksi maaperän eroosion aiheuttamat satomenetykset maksavat EU-maille jo 1,25 miljardia euroa vuodessa, ja tilanne pahenee koko ajan. Ja vaikka Eurooppa on vähentänyt talouden materiaali-intensiteettiä, jätteiden määrä kasvaa koko ajan ja kierrätettyjen materiaalien käyttö on jämähtänyt 12 prosenttiin.
Samanlaista synkkää sanomaa ovat viime aikoina viestittäneet myös hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC, biodiversiteettipaneeli IPBES sekä YK:n luonnonvarapaneeli.
Kolmatta kautta parlamentissa istuva Nils Torvalds kuuluu keskustaliberaalien Renew Europe -ryhmään.
Mitä tarkoittaa ilmastolaki?
EU aikoo kuitenkin pistää töpinäksi. Valtaosa lakiesityksistä on tulossa ulos komissiosta jo ensi vuonna tai viimeistään vuonna 2021.
Green dealin lippulaivahanke on nimeltään ”ilmastolaki”, jonka komission odotetaan julkaisevan 26. helmikuuta. Sillä velvoitetaan jäsenmaat saavuttamaan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Ilmastolaista on tarkoitus tehdä jäsenmaita oikeudellisesti sitova.
Ilmastolakiesitys pohjautuu jo edellisen komission tekemiin vaikutusarvioihin siitä, mitä ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä vaatii ja millaisia vaikutuksia sillä on.
Moni Brysselissä kuitenkin kummastelee, mitä komissio oikein suunnittelee.
“EU:sta tulee yleensä direktiivejä ja asetuksia. Mitä komissio tarkoittaa puhuessaan laista?” EK:n Ruohonen ihmettelee.
Torvaldsin mukaan tavoitteena on, että ilmastolaki olisi nuijittu valmiiksi jo kesään mennessä. Silloin pidetään EU-Kiina-huippukokous, ja on tärkeää, että EU:lla on kokouksen alkaessa vahva vipuvarsi kiristää Kiinaa ilmastotoimiin.
Moinen aikataulu on kuitenkin Torvaldsin mukaan lähes mahdoton. Normaalisti helponkin direktiivin tai asetusehdotuksen käsittely vie EU-koneistossa ainakin vuoden.
Lisäksi nykyinen parlamentti on vielä aiempia huomattavasti pirstaleisempi, ja meppien enemmistön kokoaminen vie kauemmin aikaa.
”Saa nähdä, kuinka johdonmukaisesti ja nopeasti parlamentti pystyy toimimaan”, toteaa Torvalds.
Ja vaikka parlamentti jotenkin selviäisi urakasta, jäsenmaat eivät millään saa käsiteltyä lainsäädäntöesityksiä parissa kuukaudessa.
Kaikki ilmasto- ja ympäristölait uusiksi
Green deal -suunnitelman ennennäkemättömän tiukka aikataulu herättää laajemminkin huolta Brysselissä.
EK:n Ruohomäki toteaa ymmärtävänsä, että lakiesityksiä isketään pöytään heti alkukaudesta. Näin on toki pakko tehdä, että kaikki saadaan valmiiksi viidessä vuodessa.
Mutta käsiteltävää lainsäädäntöä on luvassa todella paljon.
”Viime kaudella avattiin suuri osa ympäristö- ja energialainsäädännöstä, nytkö taas?
Edellisellä kaudella valmisteltuja lakipaketteja ei ole edes ehditty toimeenpanna jäsenmaissa”, toteaa Ruohomäki.
“Viime kaudella uudistettiin avattiin merkittävä osa ympäristö- ja energialainsäädännöstä ja Green Dealin mukaan avataan ne taas kesäkuuhun 2021 mennessä. Edellisellä kaudella valmisteltuja lakipaketteja ei ole edes ehditty toimeenpanna jäsenmaissa”, toteaa Ruohomäki.
Komissio on luvannut, että kaikki aloitteet perustuvat vaikutusarvioiden tuloksiin ja sidosryhmäkuulemisiin.
”Ja onneksi komission tiedonannossa lukee, että direktiivit avataan vain tarvittaessa, huomauttaa EK:n asiantuntija.
Torvalds kuitenkin uskoo, että eurooppalainen ympäristölainsäädäntö menee uusiksi.
”Jokainen laki avataan ja katsotaan läpi sillä silmin, mitä voidaan kiristää. Viime kaudella valitettiin, että kahdeksan lain ilmasto- ja energiapaketti oli valtava ponnistus. Se ei ole mitään siihen verrattuna, mitä on tulossa.”
Union that strives for more, lukee komission päärakennusta koristavassa lakanassa Brysselissä.
Monta riitaa odotettavissa
Yhtään lakiesitystä ei ole vielä pöydällä, mutta ei ole vaikea ennustaa, mistä asioista syntyvät suurimmat kiistat.
Yksi varma riidan aihe on Ruohomäen mukaan 2030 päästövähennystavoitteiden kiristäminen nykyisestä 40 prosentista vähintään 50:een, mieluiten 55 prosenttiin.
Komissio saa tämän vuoden loppuun mennessä kaikilta jäsenmailta selvityksen sovittujen leikkausten toteuttamissuunnitelmista. Sen jälkeen nähdään, kuinka iso kuilu niiden ja 55 prosentin leikkaustavoitteen välillä oikein on.
Eurooppalaista elinkeinoelämää edustava BusinessEurope onkin varoittanut, että jo nykyisten sovittujen vuoden 2030 leikkaustavoitteiden saavuttaminen vaatii vuodessa 270 miljardin euron investoinnit.
Torvaldsin mukaan on mielenkiintoista nähdä, millä tavalla 55 prosentin leikkaustavoite jyvitetään jäsenmaiden kesken. Kuka ottaa kantaakseen suurimman osan?
Pitkiä öitä EU-huippukokouksessa on odotettavissa myös hiilitullien ja muiden hiilivuotoa estävien rajamekanismien tiimoilta.
Komissio on ilmoittanut aloittavansa sementtiteollisuudesta. Hiilitullista on tarkoitus tulla vaihtoehtoinen työkalu energiaintensiivisen teollisuuden ilmaisille päästöoikeuksille.
Ruohomäki ennustaa edessä olevan vaikeuksia.
”Miten voidaan rakentaa toimiva järjestelmä, joka ei laukaise kauppasotaa?”
Vaikka hiilitulli koskisi vain yhtä tai paria toimialaa, se ei Ruohomäen mukaan tarkoita, etteikö kauppasota ja muut EU:n ulkopuolisten maiden suorat vastatoimet iskisi ”viattomiin” toimialoihin.
“Komissio on luonut EU:n päästökauppajärjestelmästä hyvän, toimivan systeemin, jossa päästöt alenevat sovitusti ja yritysten ilmastotoimet palkitaan. Miksi pitäisi taas luoda uusi monimutkainen menettely sen lisäksi?” kysyy Ruohomäki.
Komission mukaan hiilitullit tarvitaan, koska nykyiset toimet eivät riitä tilkkimään hiilivuotoa.
EK tukee ajatusta eurooppalaisen päästökauppajärjestelmän vahvistamisesta ja laajentamisesta.
”Esimerkiksi kaikki lämmitys olisi hyvä saada Euroopan laajuisesti samalle viivalle. Nyt päästökaupan piirissä on vain kaukolämpö ja sähkölämmitys.”
Sen sijaan liikenteen ottaminen mukaan päästökauppaan on Ruohomäen mukaan vaikea rasti. Etenkin Pohjoismaissa liikenteen hiilipäästöjä verotetaan ja lisäksi on asetettu biopolttoaineiden jakeluvelvoite.
”Jos päälle lätkäistään vielä päästökauppa, on järjestelmä todella monimutkainen. Kansallisesta hiilen verotuksesta on toisaalta vaikea luopua, koska valtio tarvitsee eurot kassaansa. Mistä ne sitten hankittaisiin?”
Suomi ei kuitenkaan ole ainoa maa, jossa edistyminen liikenteen päästöjen leikkaamisessa on ollut hidasta. Vuonna 2017 ajettiin enemmän kilometrejä kuin koskaan. Aalto-yliopiston tutkijat päätyivät vastikään siihen tulokseen, että paras ratkaisu olisi käytännössä päästökauppaa muistuttava myyntilupajärjestelmä.
Raha ratkaisee
Mutta riidoista suurin koskenee jälleen kerran rahaa.
Rahaa on komission suunnitelmissa periaatteessa tarjolla paljon. Oma kysymyksensä on, kenelle se on tarkoitettu ja millä kriteereillä ilmastorahoja voi ylipäätään edes hakea.
Komissio lupailee uusia strategioita ja toimenpiteitä, joilla pyritään sysäämään liikkeelle kestäviä julkisia ja yksityisiä investointeja talouden viherryttämiseksi.
Tarvittavia investointeja varten komissio aikoo lyödä pöytään vuoden 2020 alussa Kestävä Eurooppa -investointiohjelman. EU:n vuosien 2012–2027 pitkän aikavälin budjetista ilmastotoimiin olisi kohdennettava vähintään 25 prosenttia. Lisätukea on luvassaEuroopan investointipankin toimista.
Lisäksi komissio aikoo edistää yksityisen sektorin osallistumista vihreän siirtymän rahoittamiseen vihreän rahoituksen strategialla, joka esitellään ensi vuonna.
Toistaiseksi etenkään itäisen Euroopan jäsenmaat eivät ole olleet vakuuttuneita toimien riittävyydestä.
”Ottaen huomioon kuinka erilaiset jäsenmaiden lähtökohdat ovat, ilmastoneutraaliuden saavuttaminen vaatii toisissa jäsenmaissa paljon enemmän rahaa kuin toisissa. Siksi meidän on oltava varmoja, että insentiivit, toimintaympäristö ja etenkin riittävä rahoitus siirtymän toteuttamiseen ovat kunnossa”, kirjoitti Tšekin tasavallan pääministeri Andrej Babiš komission puheenjohtaja von der Leyenille ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michelille.
EK:n Ruohomäen mukaan on huolehdittava, että rahoitusta on myös perinteisten toimialojen saatavilla. Ei niin, että toimialoja suljetaan kategorisesti pois.
”Kriteerinä tulee olla se, mitä rahalla tehdään, ei se, mikä toimiala on kyseessä.”
Arvostetun, talousaiheisiin erikoistuneen tutkimuskeskus Bruegelin mukaan ongelmana on, että komissio yliarvioi investointien positiiviset ympäristö- ja talousvaikutukset. Siirtymän kokonaistaloudelliset vaikutukset jäävät juuri ja juuri plussan puolelle. Ne lisäävät EU:n talouskasvua noin 0,1 prosenttia vuodessa.
Bruegelin tutkijat Grégory Claeys, Simone Tagliapietra ja Georg Zachmann kuitenkin painottavat, että vihreät investoinnit on tehtävä mahdollisimman pian ennen kuin hiilen hinnat nousevat korkeammalle tasolle.
”Ilmastohätätila”, julisti Greenpeacen lakana, jonka järjestö ripusti Europa-rakennuksen seinään ja sytytti tuleen EU-huippukokouksen aikana.
Parlamentti hajallaan
Von der Leyenin päätös julkistaa green deal -suunnitelmansa Euroopan parlamentissa on poikkeuksellinen. Yleensä komissio esittelee aloitteensa komission oman päärakennuksen pressihuoneessa.
EU-virkamiehen mukaan von der Leyen halusi viestittää, että se haluaa ottaa mepit mukaan EU-politiikan laatimiseen alusta loppuun asti. Heidän tukensa on välttämätön, jos green deal halutaan muuttaa sanoista teoiksi.
EU-virkamies huomauttaa, että parlamentti onkin helpompi saada kunnianhimoisten esitysten taakse.
”Toisin kuin jäsenmaat, mepit eivät joudu päätöksistä koituvien laskujen maksumiehiksi.”
Mutta parlamentin enemmistön saaminen etenkin vuoden 2030 päästöleikkausten kiristämisen taakse ei ole mikään itsestäänselvyys.
Parlamentin keskustavasemmistoryhmä S&D samoin kuin liberaaliryhmä Renew Europe kannattavat 55 prosentin leikkaustavoitetta. Vihreät ja vasemmisto vaativat tiukempia leikkauksia, vähintään 65 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Keskustaoikeistoryhmä EPP ja konservatiiviryhmä ECR sen sijaan pelkäävät, että tahti on liian tiukka. Jos EU-maat sitoutuvat 55 prosentin päästöleikkauksiin, Eurooppa menettää kilpailukykyään ja työpaikkoja. Samoin vastaan hangoittelee EU-skeptinen ID-ryhmä.
”Puola taipuu kyllä”
Joulukuun EU-huippukokous antoi esimakua edessä olevista ongelmista. EU-maiden johtajien piti sitoutua ´tekemään Euroopasta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Puola kuitenkin ilmoitti, ettei se voi tässä vaiheessa omalta osaltaan sitoutua toteuttamaan tavoitetta.
”Suomen EU-puheenjohtajakauden päätavoitteita on ollut EU:n kunnianhimoinen pitkän aikavälin ilmastotavoite, ja olemme tehneet kaikkemme, että sopu syntyy. Valitettavasti yksi jäsenmaa ei vielä sitoudu päätöksen toimeenpanoon”, totesi pääministeri Sanna Marin (sd.) Brysselissä.
EU kuitenkin sitoutui 2050 ilmastoneutraaliustavoitteeseen, eikä Puola äänestänyt vastaan.
Kokouksen jälkeen Saksan liittokansleri Angela Merkel rauhoitteli tilannetta sanoen, että hän uskoo Puolankin sitoutuvan tavoitteeseen ensi kesänä, kunhan oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ja ilmastolakiesitys ovat pöydällä ja Puola pääsee arvioimaan niiden vaikutukset kokonaisuudessaan.
Myös Torvalds uskoo, että Puola taipuu. Maa ymmärtää, että sitoutumatta jättäminen tarkoittaa EU:n rahahanojen hiljenemistä.
”EU-huippukokouksessa tehty päätös on viesti Puolalle, että emme aio odottaa teitä. Jos ette sitoudu toimenpiteisiin, jäätte jälkeen. Eikä se lopulta käy Puolalle.”
Suomen pääministeri Sanna Marin, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen Brysselissä.
Torvalds muistuttaa, että varmaa on, että kaikkien on muututtava. Ne, jotka muuttuvat ensin, saavat kilpailuedun.
”Mitä kauemmas toimenpiteitä lykätään, sitä kalliimmaksi ne käyvät. Kun päättäjät tajuavat tämän kunnolla, eivät he halua tulla jälkijunassa. Tämä ei koske vain Eurooppaa vaan koko maailmaa.”
Suomella ei tunnetusti ole tämän suhteen syytä huoleen. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat komission tilaston mukaan toimeenpanneet jo sovitut EU:n ilmasto-, ympäristö- ja energialait ensimmäisinä.
Sama pätee tietysti yritysmaailmassa. Meppi huomauttaa, että elinkeinoelämä on muuttanut parissa vuodessa viestiään täysin.
”Ennen yritykset sanoivat ei sääntelyä, pysy loitolla EU. Nyt elinkeinoelämä vaatii raameja ja määräyksiä – tietoa suunnasta, jota on kuljettava ja siitä, millaisia investointeja kannattaa tehdä ja mitä ei.”
Torvaldsin mukaan syynä on se, että vihreän diilin toteuttaminen parantaisi Euroopassa monien toimialojen ja yritysten globaalia kilpailukykyä.
”Ympäristösääntely ei olekaan enää asia, joka aiheuttaa vain kustannuksia ja vaatii uhrauksia, vaan se voi olla eduksi bisnekselle. Etenkin Suomessa.”
EK:n Ruohomäki vahvistaa, että Suomen lähtökohdat toteuttaa vihreän diilin tavoitteet ovat paremmat kuin monella muulla jäsenmaalla.
Suomessa on hyvin saatavilla esimerkiksi vähähiilistä sähköä. Ensi vuonna Olkiluoto kolmosen aloittaessa toimintansa päästöttömän sähköntuotannon osuus nousee jopa 90 prosenttiin. Harvalla jäsenmaalla on näin hyvä tilanne.
”Ennen kaikkea Suomen ilmastotavoite on vielä tiukempi: hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Meillä on siis ratkaistavana kansallisesti ihan samat ongelmat ja vielä nopeammalla aikataululla.”
”EU:n toimilla on globaalia merkitystä”
Sääntelynäkökulmasta green deal -suunnitelma antaa paljon eväitä. Mutta EK:n Ruohomäki huomauttaa, että ilmastoneutraaliuden toteuttaminen vaatii paljon muutakin kuin sääntelyä ja poliittisia päätöksiä.
”Tarvitaan teknologisia läpimurtoja ja kulutuksen muutosta. Poliittiset päättäjät eivät voi sanelemalla muuttaa ihmisten käytöstä ja asenteita.”
Ja se toinen mutta: ilmastonmuutostaistelu edellyttää maailmanlaajuisia toimia.
Komissio on luvannut ”lujittaa vihreää diplomatiaansa”. Aikomuksena on myös hyödyntää G7- ja G20-ryhmiä, kansainvälisiä yleissopimuksia ja kahdenvälisiä suhteita muiden taivuttelemiseksi tehostamaan toimiaan.
Lisäksi EU aikoo käyttää kauppapolitiikkaa kestävyyden varmistamiseen sekä kehittää kumppanuuksia Balkanilla ja Afrikassa auttaakseen niitä suoriutumaan omasta siirtymävaiheestaan.
Torvalds sanoo tulleensa Madridin ilmastokokouksessa entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että EU:n toimilla todella on globaalia merkitystä.
Torvalds istui Madridissa keskustelemassa ilmastotoimista kiinalaisten kanssa.
”Heidän viestinsä on selvä, he painottavat kansainvälistä luotettavaa järjestelmää.”
Kiinalaiset ovat olleet yhteydessä myös komissioon oppiakseen, miten EU:n päästökauppa toimii.
Torvalds uskoo, että Kiina esittää oman hiilineutraaliussuunnitelmansa ennen ensi vuoden kesällä koittavaa EU-Kiina-huippukokousta.
Kiinan lisäksi myös ne Afrikan maat, jotka haluavat olla eturintamassa, ovat Torvaldsin mukaan heränneet. Maailman ilmastojarruista etenkin Brasilia tuntee nyt olonsa entistä epämukavammaksi.
Samoin on Yhdysvaltojen laita. Yhdysvaltojen entinen presidentti Ronald Reagan totesi puheessaan vuonna 1979 Yhdysvaltojen olevan jenkkisanonnan mukaan ”shining city on the hill”, loistava kaupunki mäen päällä, maailman napa.
”Nyt he ovat menettäneet tämän aseman, ja sanoin sen heille. Uskon, että EU:n toimet saavat Yhdysvallatkin heräämään.”
Vaikka Madridin kokouksen tulokset jäivät laihoiksi, Torvalds on optimistinen.
”EU on nyt korkannut pullon, ja muut joutuvat seuraamaan Eurooppaa perässä. Ja he tulevat.”
INFOBOKSI
Näin Green deal lupaa muuttaa Euroopan talouden
– Lisää ilmastorahoitusta: Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ja muut tuet ovat keino kohtuullistaa ilmastotoimien taloudellista kuormaa jopa 100 miljardin euron arvosta. Ehdotus julki 8.1.2020.
– Ilmastolaki: Oikeudellisesti sitova ilmastolaki sitouttaa joka jäsenmaan toteuttamaan vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen. Ehdotus julki 26.2.2020.
– Päästöleikkausten tiukentaminen: Vuoden 2030 päästövähennystavoitteen (40 prosenttia) kiristys vähintään 50 prosenttiin ja sitten kohti 55 prosenttia. Suunnitelma julki kesään 2020 mennessä.
– Hiilitullit ulkorajoille: EU-alueelle saapuville tuontituotteille asetettavilla hiilitulleilla (carbon border adjustment mechanism) on tarkoitus luoda reilumpaa kilpailua EU:n sisäisillä markkinoilla.
– Päästökaupan laajentaminen: Mukaan tieliikenne, meriliikenne ja rakentaminen. Mahdolliset muutokset EU-maiden tavoitteisiin päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla. Lämmityksen tilanne auki.
– Kiertotalous 2.0: Pääfokus on luonnonvarojen kestävässä käytössä resurssi-intensiivisillä aloilla, kuten tekstiili- ja rakennusalalla. Tavoitteita tukee myös EU:n uusi teollisuusstrategia. Ehdotus julki 4.3.2020.
– Biodiversiteettistrategia: Tavoitteena on nostaa EU globaaliksi edelläkävijäksi luonnon monimuotoisuuden edistäjänä. Lisäksi uudistetaan metsiin ja maatalouteen liittyvä ohjaus tukemaan ilmasto- ja luontotavoitteita. Ehdotus julki 26.2.2020.
– Puhtaan ja älykkään liikkuvuuden strategia: Toimenpiteitä maa-, meri- ja lentoliikenteen päästöjen vähentämiseksi. Strategia on tarkoitus esitellä vuoden 2020 jälkipuoliskolla.
– Nollapäästöstrategia: Tavoitteena suojella kansalaisten terveyttä sekä vähentää ympäristön pilaantumista. Toimenpiteisiin kuuluvat ilman ja veden laatua koskevat ohjelmat, teollisuuden päästösääntelyn uudistaminen sekä kemikaaleihin liittyvä strategia (julki kesäkuussa 2020) ja myöhempi lainsäädäntöpaketti.
– Kemikaalistrategia: Tavoitteena kemikaalien nollapäästöt. Julkaistaan vuoden 2020 jälkipuoliskolla.
– ”Pellolta pöytään” -strategia: Tavoitteena elintarvikkeiden tuotanto- ja jakelujärjestelmän kestävyyden parantaminen.
– Kestävä rahoitus: Uusia strategioita ja toimenpiteitä, joilla pyritään sysäämään liikkeelle kestäviä julkisia ja yksityisiä investointeja talouden viherryttämiseksi.
Teksti: Heli Satuli / MustRead
