Yritystarina

Kilpajuoksu digitalouden verotuksesta – OECD kerää pikaisesti näkemyksiä

Digitalouden verotuksesta käydään kovaa painia monella rintamalla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkisti omia linjauksiaan tammikuun lopulla ja kerää näkemyksiinsä palautetta nopealla aikataululla. Samaan aikaan EU:n komissio puskee eteenpäin omaa esitystään digiverosta, kirjoittaa johtava asiantuntija Maria Volanen Teknologiateollisuus ry:stä.

Maria Volanen

Kilpajuoksuksi muodostuneessa valmistelussa on kyse siitä, millaisia muutoksia yritysten kansainväliseen verotukseen on tarpeen tehdä digitaalisen, rajat ylittävän liiketoiminnan takia.

EU:n komissio sanoo tukevansa OECD:tä ja kansainvälisen mallin valmistelua, mutta siitä huolimatta se vie eteenpäin myös paljon puhuttua digiveroa. Se olisi 3 prosentin liikevaihtovero, joka tämänhetkisen tiedon mukaan koskisi online-mainontapalveluita. Kyseessä olisi siis jonkinlainen typistetty versio komission alun perin ehdottamasta digiverosta. Komissiolla on kiire, sillä se haluaa jäsenmaita sitovan päätöksen ennen maaliskuun loppua.

Myös OECD haluaa edetä ripeästi. Järjestö tarjoaa esityksiinsä vapaan kommentointimahdollisuuden helmikuun puolivälissä, ja vastausaikaa on vain 2–3 viikkoa. Järjestön kuulemistilaisuus järjestetään 13.–14. maaliskuuta.

127 maata sitoutunut valmisteluun

Komissio on perustellut oman EU-digiveron valmistelua sillä, että se ei usko kansainvälisen ratkaisun löytymiseen. OECD on kuitenkin edennyt valmistelussaan. Tammikuussa julkistettujen vaihtoehtojen valmisteluun on sitoutunut 127 maata, Suomi mukaan luettuna. Tässä joukossa on myös Yhdysvallat, mikä voi viestiä hankkeen etenemismahdollisuuksista.

OECD ehdottaa kansainväliseen verotukseen neljää muutosta, joista valitettavasti yksikään ei ole Suomelle myönteinen. Vaarana on, että verotuloja siirtyy Suomestakin nykyistä enemmän liiketoiminnan kulutusmaahan. Vielä huonompi vaihtoehto Suomelle saattaisi kuitenkin olla se, että kansainvälistä ratkaisua ei synny. EU-digivero heikentäisi koko unionin kilpailukykyä ja aiheuttaisi mm. riskin Yhdysvaltojen vastatoimista.

OECD tarkastelee kolmea seikkaa etsiessään vastausta siihen, missä maassa veroa tulisi maksaa. Järjestön mukaan voidaan pohtia markkinointitoimintojen muodostamaa immateriaalioikeutta markkinamaassa (marketing intangible), digitaalista kiinteää toimipaikkaa (significant presence in a market) ja käyttäjän osallistumisen muodostamaa arvoa (user participation).  

OECD:n mukaan pitää myös kysyä, maksetaanko veroa tarpeeksi. Tällöin tarkasteluun tulee minimivero (minimum tax).

Järjestö toivoo, että ehdotuksia punnittaisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Lopputulos voisi olla yksi ehdotuksista, jonkinlainen yhdistelmä tai koko toimenpidekokonaisuuden hyväksyminen muutoksin.

Keskeisiä eroja EU:n ja OECD:n näkemyksissä

  • Monet OECD:n ehdotuksista koskettavat kaikkea liiketoimintaa, ei vain “digitaalista”. Tämä on kestävämpi lähestymistapa, koska ei ole erillistä digitaloutta.
  • OECD:n ehdottamat muutokset eivät kohdistuisi vain tiettyihin yrityksiin (esim. amerikkalaiset suuret), mikä vähentää riskiä vastatoimista.
  • OECD perustelee veronkiertoargumentilla ainoastaan minimiveroa, kun taas komissio sanoo veronkierron kitkemisen olevan koko esityksensä taustalla.
  • OECD haluaa välttää kaksinkertaisen verotuksen. Komission mukaan digivero aiheuttaa kaksinkertaista verotusta eikä sitä voi estää.
  • OECD korostaa verotuksen ennakoitavuuden, riidanratkaisumenetelmien ja tehokkaan verotusmenettelyn tärkeyttä.

Yksityiskohtia OECD:n ehdotuksesta

Marketing intangible: Markkinointi-investoinnit ja -toiminta muodostavat aineettoman oikeuden, jonka katsotaan tuovan arvoa ja verotusoikeutta markkinamaahan. Ilmeisesti käytettäisiin nykyisiä siirtohinnoittelumenetelmiä, mutta sääntöihin kiinteän toimipaikan muodostumisesta ei tulisi muutoksia. USA on ilmeisesti asettunut kannattamaan tämän mallin valmistelua.

Significant presence in a market: Muutoksia tulisi nykyisiin sääntöihin kiinteän toimipaikan muodostumisesta. Siten kulutusmaahan muodostuisi verotettava kiinteä toimipaikka merkittävän taloudellisen tai digitaalisen liiketoiminnan perusteella, vaikka maassa ei olisi yrityksen fyysistä toimintaa.

User participation: Joissakin liiketoimintamalleissa katsottaisiin, että käyttäjän toiminta muodostaa arvoa (esim. AirBnB tai Facebook). Näin kulutusmaahan tulisi kohdistaa lisää verotetettavaa tuloa. Ilmeisesti käytettäisiin nykyisiä siirtohinnoittelumenetelmiä. UK kannattaa tätä mallia.

Minimum tax: Yrityksen sijaintivaltio (tai joissain tapauksissa kulutusvaltio?) voisi lisäverottaa tuloa, jos siitä ei ole maksettu ”riittävää veroa” muualla. Tämä olisi ilmeisesti yhdistelmä väliyhteisölainsäädäntöä (CFC) sekä USA:n verojärjestelmän GILTI- ja BEAT-malleja. Lisäksi evättäisiin vähennysoikeus maksuista toiseen maahan, jos tuloa ei verotettaisi kohdemaassa riittävästi. Ehdotuksessa ei ole vielä esitetty yleistä minimiverokantaprosenttia. Minimiveroa esittävät Saksa ja Ranska.

Muutokset kansainvälisen verotuksen periaatteisiin voisivat olla merkittäviä. Nykyisin arvon katsotaan muodostuvan maassa, jossa ovat yrityksen kannalta taloudellisesti merkittävät ja arvoa luovat toiminnot, niihin liittyvät varat ja riskit sekä näistä toiminnoista vastaavat osapuolet.

Nyt ehdotettujen muutosten seurauksena arvoa katsottaisiin muodostuvan myös kulutuksesta, mikä kohdistaisi yritysverotusta toisin kuin nykyisin. Tähän saakka kulutuksen perusteella maksettavaa on ollut vain arvonlisävero.

Maria Volanen
Johtava asiantuntija, veropolitiikka
Teknologiateollisuus ry

 

Artikkeli on mukana Teknologiateollisuuden helmikuun uutiskirjeessä.