Tavoitteet asetettava korkeammalle

Mutta miksi? Eikö Nokialla ja muilla suuryrityksillä ole varaa tehdä itse tarpeelliseksi näkemiään TKI-panostuksia? Tuottavathan yritykset voittoakin.

Risto Siilasmaa sanoo törmänneensä aika ajoin näihin kysymyksiin ja ajatelleensa samansuuntaisesti aiemmin itsekin – mutta asia ei ole aivan niin yksioikoinen.

”Olen joutunut kokemusten kautta tarkistamaan näkemyksiäni. Olen törmännyt tilanteisiin, jossa Nokian kokoinen yritys on lopettanut tuotekehityshankkeita, kun niiden julkinen rahoitus on loppunut”, Siilasmaa sanoo.

”Usein hankkeet on lopetettu siitä syystä, että ne ovat olleet monen yrityksen ja yliopistojen yhteisiä. Jos muut yritykset ja yliopistot lähtevät hankkeesta pois, Nokiankin on ollut pakko tyytyä koko hankkeen lopettamiseen.”

Siilasmaan mukaan on yksinkertaisesti fakta, että jos julkista rahaa on käytettävissä enemmän, TKI-toimintaa tehdään enemmän. Silloin voidaan ottaa enemmän riskiä ja hakea läpimurtoja, jotka olisivat arvokkaita sekä yritysten että koko Suomen kannalta.

Kehityshankkeet ovat myös tapa lähentää suuria ja pieniä yrityksiä sekä yliopistoja. Niiden kautta pienemmille yrityksille voi avautua markkinoita ja vientimahdollisuuksia. Lisäksi tuotekehityshankkeet kerryttävät niihin osallistuneiden osaamista.

Kehitys vaatii panostuksia

Nokian omat TKI-investoinnit ovat Suomen viiteryhmässä ylivertaiset. Yhtiö käyttää liikevaihdostaan 20,5 prosenttia tuotekehitykseen, viime vuonna panostukset olivat 4 620 miljoonaa euroa. Hartiat tehdä pitkän aikavälin tutkimusta levenivät merkittävästi, kun Alcatel-Lucent kaupan myötä Nokiaan liittyi legendaarinen Bell Labs, jonka tutkijoille on myönnetty kahdeksan Nobel-palkintoa. Tällä hetkellä Nokia Bell Labsissä työskentelee yli tuhat tohtorintutkinnon suorittanutta tutkijaa. Kaiken kaikkiaan tuotekehitystyötä tekee lähes 40 000 nokialaista.

Siilasmaa sanoo, että TKI-panostuksen kokoluokkaan vaikuttaa kahdelta suunnalta tuleva paine.

”Paine on saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähällä, jotta yhtiö olisi kannattava. Toisaalta kilpailijat ja asiakkaat edellyttävät tiukassa aikataulussa hyvin haasteellisia uusia tuotteita”, hän kuvailee.

Teknologia on positiivisten kehitystrendien taustalla, mutta kuka sitä kehittää ja tekee siitä liiketoimintaa?

Asiakkaiden ja kilpailijoiden luoma paine kehittää uutta koskee suurta osaa yrityksistä. Siilasmaa luonnehtii, että olemme siirtyneet aikaan, jossa teknologian rooli on korostunut. Monien positiivisten vaikutusten ohella riippuvuus teknologiasta on kasvanut.

”Kun teknologia on positiivisten kehitystrendien, kuten tehokkaamman ruoantuotannon ja terveemmän ja pidemmän elämän, taustalla, kysymys kuuluu, kuka sitä kehittää ja tekee siitä liiketoimintaa? Minkä roolin haluamme Suomelle ja suomalaisille yrityksille. Se on kaikki tuotekehitysinvestointien takana”, Siilasmaa muistuttaa.

Samalla hän hieman harmittelee sitä, että yleisesti ei tunnuta ymmärrettävän sitä, miten vaikeita asioita monissa yrityksissä tehdään ja kuinka monien asioiden toteuttaminen edellyttää hyvin haastavia keksintöjä ja ratkaisuja.

Merkittävä pudotus rahoituksessa

Teknologian merkityksen kasvun takia panostus TKI-toimintaan on Siilasmaan mukaan ajankohtaisempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Suomi ei kuitenkaan TKI-panostusten kansainvälisissä vertailuissa juhli – päinvastoin.  Valtion rahoitus yritysten TKI-toimintaan on 0,08 prosenttia bruttokansantuotteesta, sillä Suomi on vasta 28. sijalla yhteensä 36 OECD-maan vertailussa. Valtion TKI-tuki yrityksille on Suomessa noin 3 prosenttia yritysten koko tutkimuspanostuksista, kun OECD-maissa keskiarvo on yli 6 prosenttia.

Tehdyt päätökset näkyvät tilastoissa ja tietysti myös käytännössä. Julkisen yrityksille suunnatun TKI-rahoituksen taso on laskenut 2010-luvulla merkittävästi. Kun Tekesin avustusmuotoinen TKI-rahoitus oli vuosikymmenen alussa yhteensä 470 miljoonaa euroa, vuonna 2017 se oli enää 274 miljoonaa euroa, ja osa tästä rahasta myönnettiin muille kuin yrityksille.

Vaikutus kertautuu, sillä tutkimusten mukaan yksi euro julkisen sektorin tutkimus- ja kehitysrahaa lisää 2–2,5-kertaisesti yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan rahamäärää. Vuodesta 2011 sekä julkiset että yksityiset TKI-panostukset ovat laskeneet 852 miljoonalla eurolla ja olivat viime vuonna 6 311 miljoonaa euroa. Yritysten osuus Suomen kaikista TKI-panostuksista on noin kaksi kolmasosaa.

Pidetäänkö mahdollisuudet avoinna

Risto Siilasmaa sanoo suoraan, että seuraavassa hallitusohjelmassa tilanteeseen pitää tehdä selkeä muutos ja kääntää TKI-panostukset kasvuun.

”Sillä tavalla haasteet voidaan kääntää Suomelle ja suomalaisille yrityksille mahdollisuuksiksi.”

Kun nyt tehdään päätöksiä siitä, lisätäänkö vai leikataanko julkista TKI-rahoitusta, oikeastaan siinä tehdään päätöksiä siitä, suljetaanko vai avataanko jatkossa mahdollisuuksien ovia.

”Mitä nopeammin julkisen rahoituksen kasvattaminen aloitetaan, sitä nopeammin me hyödymme siitä”, Siilasmaa muistuttaa.

”Varaa tuotekehitysinvestointeihin voidaan saada muun muassa kohdentamalla yritystuet uudelleen. Tämä ei kuitenkaan saa viivyttää TKI-tukien lisäystä. Äkkinäisiä muutoksia pitää yritystuissa välttää. Tärkeätä olisi muodostaa yhteinen näkemys minkälainen yritystukikokonaisuus on Suomen etu esimerkiksi vuonna 2030. Tämän jälkeen voidaan laatia portaittainen malli uuteen tilaan siirtymiselle. Näin kaikille yrityksille jää aikaa sopeutua ja sopeuttaa.”

Samalla hän korostaa, että tuotekehitysinvestointien kasvattamisen ohella pitää puhua myös osaamisesta sekä ilmapiiristä.

”Osaaminen, tuotekehitysinvestoinnit ja rohkaiseva ilmapiiri – nämä kaikki vaaditaan, jotta saavutetaan tuloksia.”

Siilasmaa kuvaa yhtälöä kertolaskuksi, jossa yhdenkin osa-alueen pienuus väistämättä vaikuttaa saavutettavaan tulokseen. Erityisesti hän peräänkuuluttaa rohkeutta haaveilla.

”Meillä on oikeus olla maailman kehityksen kannalta paljon merkittävämpiä.”

Teksti: Sami Laakso, Legendium Oy

Tämä artikkeli on mukana Teknologiateollisuuden maaliskuun uutiskirjeessä.