Havaintoja Suomesta

Tulin Kiinasta Suomen ABB:n toimitusjohtajaksi lähes kuusi vuotta sitten. Nyt olen siirtymässä Australian ABB:n toimitusjohtajaksi. Ajattelin tässä kohden jakaa oman subjektiivisen kokemukseni suomalaisen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden toiminnasta suuryrityksen näkökulmasta.

Työskentely globaalissa yrityksessä avaa silmät Suomen ja suomalaisten työmarkkinoiden haasteille ja hyville puolille

Työskentely globaalissa yrityksessä avaa silmät Suomen ja suomalaisten työmarkkinoiden haasteille ja hyville puolille hyvin konkreettisesti. Johdan yritystä, joka kilpailee globaalissa taloudessa ulkoisia kilpailijoita vastaan, mutta samalla myös sadassa maassa toimivan yrityksen sisällä. Käytännössä kaikkea, mitä ABB tekee Suomessa, joko tehdään jo muualla tai voidaan suhteellisen helposti siirtää tehtäväksi muualla. Tällainen ympäristö haastaa ja kirittää, ja asettaa toimintaympäristölle omat kovat haasteensa.

Oman näkemykseni mukaan kaikki eivät ymmärrä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi pienten ryhmien edunvalvonta ei ole missään suhteessa siihen haittaan ja niihin riskeihin, joita se aiheuttaa tuhansille työpaikoille. Tuotannon tai toimitusten ennakoimaton pysähtyminen on myrkkyä, jota globaali liiketoiminta ei kestä. Toistuvat häiriöt ohjaavat yrityksiä varmistamaan vaihtoehtoisia toimituskanavia, ja se on suoraan pois suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista. Asiasta on paljon porua julkisuudessa ja Suomen heikkous suhteessa vaikkapa länsinaapuriimme tunnistetaan, mutta päättäjät ovat toistaiseksi olleet joko kyvyttömiä tai haluttomia aidosti puuttumaan laittomuuksiin.

Suomen toinen haaste on päätöksenteon hitaus ja heikkous. Työmarkkinoiden toimintamallit ovat kaukana tämän päivän globaalista toimintaympäristöstä, jossa joustavuus ja yrityskohtainen sopiminen olisivat parhaita lääkkeitä kilpailussa pärjäämiseen. Työlainsäädännöllä voitaisiin demokraattisesti ohjata monia työmarkkinoiden peruspelisääntöjä ja turvata työntekijöiden asema. Samalla yrityksissä voitaisiin yhdessä sopia, miten työ kannattaa järjestää, jotta mahdollisimman monella olisi jatkossakin työtä ja toimeentuloa. Päätökset perusraameista tekisi demokraattisesti valittu eduskunta, jolloin prosessit olisivat paljon nykyistä läpinäkyvämpiä.

Stereotypia yrittäjistä ja yrityksistä riistäjinä on retoriikkaa, jolla ei ole kosketuspintaa nykymaailmaan

Työmarkkinakeskustelua vaivaa osittain jämähtäminen vuosikymmeniä vanhoihin asenteisiin. Stereotypia yrittäjistä ja yrityksistä riistäjinä on retoriikkaa, jolla ei ole kosketuspintaa nykymaailmaan – hyvinvoivat, tyytyväiset, motivoituneet, työstään asiallisen korvauksen saavat ja osaamistaan kehittävät työntekijät ovat yrityksen menestyksen edellytys. Yrityksen menestys taas luo hyvinvointia niin veroeurojen kuin investointien kautta. Yritykset myös kilpailevat parhaista osaajista, mikä kirittää yrityksiä entistä paremmiksi työpaikoiksi.

Toivon, että Suomessa löytyisi rohkeutta tunnustaa, että aika on ajanut monien nykyisin käytössä olevien toimintamallien ohi. Suomi tarvitsee toimivaa päätöksentekoa ja aitoa yhteisen edun ajamista. Se tarkoittaa, että kaikilta osapuolilta – puolueet mukaan lukien - vaaditaan nöyryyttä luopua omista lyhyen aikavälin tavoitteista Suomen edun nimissä.

Suomalaiset ovat ennenkin pystyneet puhaltamaan yhteiseen hiileen ja selviämään suurista haasteista. Toivotan kaikille yhteiskunnan päätöksentekijöille rohkeutta ja viisautta nostaa Suomi uuteen menestykseen.