Kustannustasolla on merkitystä
Suomessa on puhuttu viime aikoina paljon kustannuskilpailukyvystä. Yritysten viesti on ollut tilastoihin pohjautuva: esimerkiksi Euroopan keskuspankin tilastojen mukaan Suomi on vuoden 2005 jälkeen jäänyt muista euromaista yksikkökustannuksina mitaten noin 19 prosenttia jälkeen.
Toisin sanoen saman työsuoritteen hinta on nyt Suomessa noin 19 prosenttia kalliimpi kuin keskimääräisessä euromaassa vuoteen 2005 verrattuna. Onko tällä sitten suuri merkitys?
Monet kustannuskilpailukyvyn kommentoijat viittaavat hyvin menestyviin suomalaisiin yrityksiin ja sanovat, ettei yksikkökustannuskilpailukyvyssä ole mitään vikaa, menestyyhän yritys X ja Y:kin. Ongelma on siis johtamisessa.
Yritykset ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisessa tilanteessa. Aina löytyy yrityksiä, jotka pärjäävät loistavasti kaikissa olosuhteissa. Teen itse useiden tällaisten yritysten kanssa töitä. Näille yrityksille Suomen kustannuskilpailukyky ei ole kymmenen tärkeimmän menestystä ohjaavan tekijän joukossa.
Yritykset ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisessa tilanteessa. Eivät kaikki suomalaiset keihäänheittäjätkään ole Pitkämäkiä.
Kaikki yritykset eivät voi olla näitä positiivisia poikkeustapauksia. Eivät kaikki suomalaiset keihäänheittäjätkään ole Pitkämäkiä tai ampumahiihtäjät Mäkäräisiä. Jokaista Pitkämäkeä kohden löytyy Suomesta kymmenittäin tuntemattomia heittäjiä, jotka eivät menesty maailmalla. He eivät menesty, vaikka sivusta viisastelijat kuinka heille kertoisivat ongelman ratkeavan kunhan he vain heittäisivät pidemmälle.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yrityksiä, jotka kaikki kohtaavat kansainvälistä kilpailua. Kotimarkkinayhtiöt ovat usein suurelta osin suojassa voimakkaimmilta globaalin kilpailun vaikutuksilta, mutta saattavat joutua markkinamuutosten yllättämiksi esimerkiksi Uberin, Enevon, Amazonin, Airbnb:n tai Spotifyn disruptoidessa perinteistä markkinaa.
Suomessa on myös, onneksi, kasvava joukko yrityksiä, jotka pyrkivät menestymään myös Suomen ulkopuolella. Näiden yritysten menestyminen on vientivetoisessa taloudessamme meille kansakuntana äärimmäisen tärkeää.
Kansainvälistyvistä yrityksistämme osa toimii tappiollisesti, suuri osa nollatuloksella ja osa tekee erinomaista tulosta. Tappiollisista moni tekee kaikkensa selvitäkseen ja vähentää työntekijöitä, leikkaa tuotekehityskustannuksia, hakee hätäänsä julkista rahoitusapua. Osa laittaa ovensa pysyvästi kiinni.
Mikäli kustannustaso Suomessa laskisi esimerkiksi pääministerin tavoittelemat 5+5+5 prosenttia, ei se muuttaisi menestyvimpien yritysten tilannetta kilpailukykymielessä juurikaan. Osa niistä investoisi hieman enemmän tuotekehitykseen ja kaikki maksaisivat jonkin verran enemmän veroja. Kustannusten alentumisen vaikutus olisi suurempi niihin yrityksiin, joiden tulos pyörii nollan tuntumassa. Nämä ovat todennäköisesti joutuneet jo leikkaamaan investoinneistaan, lykkäämään uusia rekrytointeja ja mahdollisesti irtisanomaan työntekijöitään. Kustannustason muutos mahdollistaisi uuden kasvun hakemisen ja investoinnin tulevaisuuteen. Kansainvälisten yritysten osalta se saattaisi pysäyttää tai ainakin hidastaa työpaikkojen valumista Suomesta halvempiin maihin.
Suurin vaikutus kustannustason laskulla olisi tappiollisiin yrityksiin. Toki osalla näistä yrityksistä ei ole elinmahdollisuuksia, ja niiden kuuluukin siirtyä historian kirjoihin. Mutta kaikki tappiolliset yritykset eivät ole huonoja yhtiöitä. Monilla niistä on kysymys ajoituksesta, oikeiden asioiden tekemisestä riittävän pitkään, liian pienistä volyymeistä tai tuotekehityksen keskeneräisyydestä. Kustannusten lasku antaa näille yrityksille lisää aikaa ja mahdollisuuksia.
15 prosentin kustannustason lasku yrityksille tarkoittaa samaa asiaa kuin suomalaiselle keihäänheittäjälle se, että oma keihäs lentääkin yhtäkkiä 10 metriä aiempaa pidemmälle.
15 prosentin kustannustason lasku yrityksille tarkoittaa samaa asiaa kuin suomalaiselle keihäänheittäjälle se, että oma keihäs lentääkin yhtäkkiä 10 metriä aiempaa pidemmälle. Kilpaileminen muuttuu valtavasti helpommaksi. Piiritaso vaihtuu maailmantasoksi. Ampumahiihtäjä saa äkillisesti yhden pummin anteeksi jokaisessa kilpailussa, ja kanssakilpailijoiden sukset eivät luista. Näiden muutosten jälkeen kansallisen tason keihäsmies alkaakin pärjätä maailmantasolla ja ampumahiihdosta tulee uusi suomalainen menestystarina.
Toisin sanoen, jos olettaisimme yritysten kilpailukyvyn olevan normaalijakautunutta, kansallisen kustannustason muutoksella siirrämme kaikkia suomalaisia yrityksiä jakaumassa saman matkan parempaan suuntaan kilpailijoiden pysyessä paikallaan. Suomalainen yritys, joka on ollut normaalijakaumassa nollapisteessä, siirtyykin hetkessä parhaaseen globaaliin kolmannekseen. Muutos voi olla dramaattinen.
On naiivia väittää, ettei kustannustasolla olisi merkitystä.
Entä vaikuttavatko yksikkökustannukset kansainvälisen yrityksen investointien kohdentumiseen?
Kuvailen päätösprosessia esimerkin kautta. Ajatellaanpa yksittäistä suomalaista, joka suorittaa päivittäisiä ostoksiaan. Kuinka moni meistä voi väittää, etteivät ostotottumuksemme muuttuisi, jos vanhan tutun vakiokaupan hinnat joko nousevat 19 prosenttia samaan aikaan kun muiden kauppojen hinnat pysyvät muuttumattomina tai päinvastoin; oman kaupan hinnat pysyvät samoina, mutta muiden lähialueen kauppojen hinnat laskevat vajaan viidenneksen?
Tässä tapauksessa lähikauppa on Suomi ja muut kaupat kilpailijamaita. Suomessakin monet kauppojen asiakkaat puhuvat lähikauppojen merkityksestä, mutta vievät omat euronsa supermarketteihin. On helppo moittia yritysjohtoa epäisänmaallisuudesta samaan aikaan, kun itse noudattaa omassa elämässään samaa moittimaansa logiikkaa.
Se, että Suomen yksikkökustannuskilpailukyky on laskenut 19 prosenttia euromaihin nähden 10 viime vuoden aikana, on vaikuttanut moniin yritysten investointipäätöksiin aivan kuten vastaava muutos kauppojen hinnoittelussa olisi vaikuttanut kuluttajien kauppavalintoihin. Mikäli suomalaisen liiketoimintaympäristön suhteellinen kilpailukyky paranisi, vaikuttaisi se vastaavasti yritysten investointipäätöksiin. Ei kaikkien yritysten osalta, sillä joillekin esimerkiksi asiakkaita lähellä toimiminen on niin tärkeää, ettei kustannustason 15 prosentin muutos vielä riitä muuttamaan lopputulosta. Mutta keskimäärin ja kumulatiivisesti muutoksella olisi suuri vaikutus.
Suomalaisten yritysten tärkein isänmaallinen tehtävä on pitää huolta kilpailukyvystään. Vain kilpailukykyiset yritykset säilyvät elinvoimaisina ja tuottavat arvoa isänmaalle, työntekijöille ja osakkeenomistajille.
Nokia juhlii tänä vuonna 150-vuotispäiväänsä. Moneen kertaan on Nokiankin taru ollut lähellä loppua, mutta rimaa hipoen on aina selvitty. Vaaran hetket ovat koittaneet aikoina, jolloin katse on siirtynyt kilpailukyvystä tuotteiden ja asiakkaiden rintamalla muihin liiketoiminnan elementteihin. Tähän ei ole kellään varaa, vain paranoidit optimistit menestyvät pitkään.
Eräs tärkeimmistä opeistani viime vuosien Nokia-myllerryksissä on ollut luottamuksen merkitys. Olen pitänyt omana ohjenuoranani pyrkiä kaikissa käänteissä maksimoimaan synnytetyn luottamuksen. Kriisiyhtiötä ei voi pelastaa ilman muiden apua, eikä apua saa ilman luottamusta.
Suomi on kriisissä, mutta samaan aikaan meillä vallitsee luottamusvaje. Se johtaa siihen, ettei faktapohjaista analyyttistä keskustelua onnistuta käymään, vaan eri osapuolet valahtavat omiin poteroihinsa heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessaan.
Jokaisen osapuolen tulisikin nyt arvioida omia toimenpiteitään luottamuksen lisäämisen näkökulmasta. Itse luotan lähtökohtaisesti enemmän toimenpiteisiin, joissa ehdottaja itsekin kärsii sen sijaan, että taakan kantaisi joku toinen. Esimerkiksi EK:n ilmoitus luopua keskitetyistä työmarkkinaneuvotteluista tarkoittaa vääjäämättä EK:n vaikutusvallan laskua. Koska muistat jonkin muun työmarkkinaosapuolen ehdottaneen tai päättäneen toimenpiteistä, joilla osapuolen oma vaikutusvalta pienenee?
EK:n päätöksen taustalla ovat toki EK:n omistajat eli liitot, jotka nyt ottavat neuvottelutaakan kantaakseen matkalla kohti yrityskohtaista sopimista.
Miksi yrityskohtaisuus on niin tärkeää? Samasta syystä josta Pitkämäkikin harjoittelee eri tavoin kuin maakuntatason juniori.
Miksi yrityskohtaisuus on niin tärkeää? Samasta syystä josta Pitkämäkikin harjoittelee eri tavoin kuin maakuntatason juniori. Miten kävisi Suomen urheilun, mikäli harjoitusohjelmat päätettäisiin keskitetysti muutamaksi vuodeksi kerrallaan kaikkia lajeja sitovasti? Pituushyppääjät ja jääkiekkoilijat harjoittelisivat samoilla ohjelmilla.
Parempi olisi toki, jos päätökset tapahtuisivat liittotasolla. Kovin hyvä ei tämäkään olisi, jos harjoitusohjelmat päätettäisiin lajitasolla esimerkiksi keihäänheittäjiä sitovaksi ottamatta millään tavoin huomioon yksilötason eroja. Aloittelijan ja Pitkämäen ohjelmat eivät voi olla samoja.
En väitä, että urheilu ja yritystoiminta olisivat suoraan rinnastettavissa. Urheilijan yksilöllisten tarpeiden ottaminen huomioon on kuitenkin aivan yhtä järkevää kuin yritysten yksilöllisten tarpeiden ymmärtäminen ja huomioon ottaminen. Yrityskohtainen sopiminen olisi Suomen ja suomalaisten etu. Ilman luottamusta sekään ei toimi.
Risto Siilasmaa
F-Securen ja Nokian hallitusten puheenjohtaja
1.1.2016 lähtien Teknologiateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja
Blogikirjoitus on ilmestynyt tiiviimmässä muodossa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksena 19.12.2015
