Korkeakoulukeksintöjen kaupallistaminen yritysten kautta
LAUSUNTO KORKEAKOULUJEN KEKSINTÖLAKIA KOSKEVASTA KYSELYSTÄ
Työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat pyytäneet näkemyksiä korkeakoulukeksintölain uudistamistarpeesta.
Teknologiateollisuus ry:n jäsenyritysten palautteen perusteella kuvaus keksintöjen ja uuden tutkimustiedon kaupallistamiseen liittyvistä haasteista (HE:ssä 259/2004 vp) vastaa siinä mielessä nykytilannetta, että edellinen uudistus ei juuri ole selventänyt asiaa. Keksintöjen ja tutkimustulosten kaupallistamisen sujuvuudessa on tapauskohtaisesti suuria eroja, ja siihen vaikuttavat mm. rahoituspohja, jolla työ on tehty, tutkimustyöhön liittyvät kumppanuudet ja sopimuskäytännöt, työnjako innovaatiojärjestelmän toimijoiden kesken, jne. Yritysten näkökulmasta yhteistyö korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa on jossain määrin vaikeutunut, koska prosessi yhteistyön aloittamiseksi sekä keksinnön suojaamiseksi sekä hyödyntämiseksi vie aiempaa enemmän aikaa ja resursseja. Hankkeiden rahoituspohjat ovat laajentuneet, ja digitalisaatio ja muut kehitystrendit ovat tuoneet yhteistyöverkostoihin uusia toimijoita.
Tällä hetkellä keksinnön suojausta aloitettaessa tehdään välillä paljonkin aikaa vievä selvitys siitä, millaisella rahoituksella kyseinen keksintö on syntynyt. Rahoittavasta tahosta riippuen oikeudet saattavat poiketa suurestikin toisistaan. Mikäli tutkimuksen rahoittamiseen on käytetty useita instrumentteja, saattavat ehdot olla keskenään ristiriitaisiakin, jolloin kaupallistaminenkin vaikeutuu. Tilannetta olisi selkeytettävä.
Korkeakoulukeksintölain tulisi ensisijaisesti pyrkiä maksimoimaan tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus kokonaisuutena. Lainsäädännön ja korkeakoulujen ohjauksen ei tulisi ohjata niitä maksimoimaan tutkimustulosten mahdollisia suoria taloudellisia hyötyjä kasvattamalla patenttisalkkua tai perustamalla mahdollisimman paljon uusia yrityksiä. Lähtökohtana tulisi olla laaja-alainen hyöty suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle.
Korkeakoulukeksintölainsäädäntö voi tukea yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämistä luomalla mahdollisimman selkeän perustan korkeakoulukeksinnöille tilanteissa, joissa erillistä sopimusta ei käytetä tai sopimus vaikenee. Kokonaisuuden kannalta lain uudistaminen on korkeintaan osaratkaisu. Korkeakoulukeksintöjen tehokas levittäminen ja taloudellinen hyödyntäminen on laajempi kysymys.
Tulos- ja seurantamittareita ja kannustimia kehitettäessä tulisi keskittyä kaupallistamistoiminnan laatuun, esimerkiksi perustettujen yritysten kilpailukykyyn ja vaikuttavuuteen laajemmin elinkeinoelämässä. Kun tehokkain tie keksintöjen kaupallistamiseen usein löytyy olemassa olevien yritysten kautta, tulisi korkeakouluja kannustaa verkottumaan ja rakentamaan strategisia kumppanuuksia yritysten ja muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Seurantaa ja arviointia tehtäessä tulisi tarkastella myös kumppanuuksia ja konsepteja, jotka luovat edellytyksiä kaupallistamistoiminnalle.
Useimpien korkeakoulujen yksiköiden kohdalla tutkimuksen kaupallistamiseen liittyvät volyymit ovat pieniä ja tukipalveluissa ei ole riittävän ammattimaista osaamista, varsinkaan alakohtaista erityisosaamista tai kokemusta liike-elämästä. Myös tutkimuslaitosten välillä on eroja, mitä tulee niiden kaupallistamiskyvykkyyteen. Ensisijaisen tärkeää onkin vahvistaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten strategisia kumppanuuksia yritysten kanssa, jotta kaupallistamiseen ohjaavat toimet voidaan aloittaa nykyistä varhaisemmassa vaiheessa sekä mahdollistaa ulkopuolisten asiantuntijoiden joustava käyttö kaupallistamispalveluissa. Yhteisten käytäntöjen ja luottamuksen rakentaminen vie oman aikansa. Tilanteen haastavuutta lisää se, että tutkimuslaitosten – yliopistojen – ammattikorkeakoulujen mahdollisesta työnjaosta keksintöjen ja tutkimustulosten kaupallistamiseksi ei ole tehty kansallisen tason periaatelinjauksia.
Annettu Työ- ja elinkeinoministeriölle 1.3.2016
