Ympäristölupamenettelyä on varaa keventää

Ympäristöministeriö on pyytänyt Teknologiateollisuus ry:ltä lausuntoa ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista. Ympäristöministeriö asetti 30.11.2011 ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen (YM038:00/2011). Hankkeen ehdotusten pohjalta on valmisteltu uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja sen muutos (423/2015). Teknologiateollisuus on ollut mukana projekti 7:ssä. Projekti 1:n osalta kannatamme EK:n näkemyksiä.

Yleistä

Ympäristöön liittyviä lupa- ja muita menettelyjä tulee sujuvoittaa, jotta yritysten investointeja voidaan tältä osin nopeuttaa ja siten saada Suomi houkuttelevammaksi investointikohteeksi.

Erityisesti merkittävien teollisuuden investointien turvaamiseksi luvitukseen on saatava yhden luukun palvelu, jonka kautta yritys voi hoitaa kaikki hankkeeseen liittyvät luvitusasiat. Erillisiä viranomaismenettelyjä ja viranomaisia olisi merkittävästi vähennettävä, lupamenettelyn kestoa tulee lyhentää ja luvansaannin ennakoitavuutta lisätä. Niille toiminnoille, joilta ei teollisuuspäästödirektiivin tai muiden EU-säädösten mukaisesti edellytetä lupaa, tulisi etsiä ympäristölupamenettelylle vaihtoehtoisia ennakkovalvonnan tapoja, kuten ilmoitusmenettelyt. Lisäksi on otettava käyttöön sähköinen e-lupajärjestelmä.

Tällä hetkellä ympäristölupia tai niihin liittyviä tehtäviä hoitavat:

• valtion ympäristölupaviranomaisena AVIt,

• valtion myöntämien ympäristölupien valvontaviranomaisena ja yleisen edun valvonnan osalta lupaprosessissa ELYt sekä

• kunnalle kuuluvien lupien käsittelyn ja valvonnan osalta kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Merkittäviä hallintouudistuksia mietittäessä on tärkeää tarkastella eri vaihtoehtoja asiakkaan (yritykset ja kansalaiset) näkökulmasta. Viranomaisprosessit tulee nähdä palveluna, joiden kehittämisen keskiössä ovat muun muassa nopeus, ennakoitavuus, yhdenmukaisuus ja korkea laatu. Tällöin olisi luontevaa, että valtion ympäristölupien käsittely ja valvonta olisi samalla viranomaisella. Valtakunnallinen viranomainen, sijoittuneena alueellisiin toimipaikkoihin, mahdollistaisi erikoistumiseen perustuvan asiantuntemuksen kehittämisen ja resurssien joustavan kohdentamisen.

Julkisten palveluiden digitalisointi on keskeinen osa palveluiden parantamista. Sähköistä asiointia sekä tietojärjestelmiä tulee kehittää, kuten projektien ehdotuksissakin on nostettu esille. Poikkihallinnollisesti kehitettävän ja yritysten näkökulman huomioonottavan e-lupajärjestelmän (kattaen myös mm. lupien mukaiset raportoinnit ja valvonnan sekä myös kunnan ja valtion viranomaiset) nopea käyttöönotto on avainasemassa viranomaismenettelyiden kehittämiseksi ja sujuvoittamiseksi. Osana palvelunäkökulmaa sekä sujuvoittamista mahdollistaa sähköinen asiointijärjestelmä nykyistä tehokkaammin asiakkaan (yrityksen) neuvonnan esimerkiksi ympäristölupaa tai -ilmoitusta laadittaessa. Hallitusohjelman digitalisaatiota ja normienpurkua koskevat kärkihankkeet antavat hyvän lähtökohdan tälle työlle ja sähköisen asioinnin kehittämisessä tulee edetä nopeasti.

Projekti 7

Projekti 7:n tehtävänä oli arvioida ympäristönsuojelulain mukaisten luvanvaraisten laitosten luetteloa tavoitteena nostaa luvanvaraisuuskynnyksiä, toimialakohtaisten valtioneuvoston asetusten ja niihin liittyvän rekisteröintimenettelyn käyttöä luvanvaraisuuden sijaan sekä laitosten luvanvaraisuuteen liittyviä lupaviranomaisten toimivaltasäännöksiä.

Teknologiateollisuuden tavoitteena on ympäristölupamenettelyn selkeä vähentäminen nykyisestä, jolloin sen piirissä olisivat pääasiassa vain ne toiminnot, joilta EU-säädökset sitä edellyttävät. Kansallisin perustein lupaa voitaisiin lisäksi edellyttää toiminnoilta, jotka aiheuttavat sellaisia ympäristövaikutuksia tai -riskejä, joita on tarkoituksenmukaisinta hallita nykyisenkaltaisella, tapauskohtaiseen harkintaan perustuvalla ympäristöluvalla. Lisäksi tulisi kehittää ja ottaa käyttöön yksinkertaisempia ja nopeampia menettelyitä, joiden avulla viranomaiset voisivat varmistua toimintojen ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta.

Ympäristövaikutuksiltaan vähäisimmät toiminnot voitaisiin siirtää kevyeen ilmoitusmenettelyyn, vähäistä merkittävämmät laajaan ilmoitusmenettelyyn. Tällöin ympäristölupaa voitaisiin edellyttää vain teollisuuspäästödirektiivin mukaisilta ja joiltakin muilta merkittävimmiltä toiminnoilta. Näin viranomaisten resursseja voitaisiin joustavammin kohdistaa kulloisenkin tarpeen mukaan. Riskinarviointiin pohjautuva menettely mahdollistaisi ennemminkin nykyistä paremman ympäristönsuojelun tason kuin heikentäisi sitä.

Teknologiateollisuus pitää projektin ehdotuksia lähtökohtaisesti kannatettavina. Projektin jatkotyötarpeissa listattujen toimien (1-8) lisäksi projekti on tehnyt ehdotuksia myös menettelyjen keventämiseksi (9-12). Myös nämä on tärkeä viedä nopeasti käytäntöön.

Haluttaessa nopeuttaa nykyisiä ympäristölupien pitkiä käsittelyaikoja ja lupa-ruuhkia, ympäristölupaa korvaavia yksinkertaistettuja menettelyitä kannattaisi kohdistaa toimintoihin, joita tulee vireille suuria määriä, kuten eläinsuojat, kalankasvatus, maa-ainesten otto sekä jätteiden käsittely ja hyödyntäminen. Näistä eläinsuojat ja jätetoiminnot oli rajattu projektin toimeksiannon ulkopuolelle. Jätteiden hyödyntämistä ja samalla kiertotalouteen siirtymistä voisi edistää luvituksesta luopuminen ns. kertaluonteisissa hyödyntämistoimissa, kun kyse on esimerkiksi pilaantumattomista maa-aineksista tai esim. betonin, tiilen, asfaltin tms. rakentamiseen hyödynnettävän jätteen käsittelystä tapauksessa, joissa käsitellylle jätteelle on olemassa käyttökohteita.

Lisäksi kannatamme EK:n näkemyksiä.

Kunnioittavasti

Sanna Rauhansalo
Johtaja, Elinkeinopolitiikka