Suomessa tarvitaan kaasustrategia
Kaasun rooli energiantuotannossa on viimeiset vuodet kasvanut merkittävästi, ja kasvun odotetaan kiihtyvän huomattavasti lähitulevaisuudessa. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan kaasun osuus energialähteiden yhdistelmästä kasvaa 2,4 prosentin vuosivauhdilla vuoteen 2018 mennessä. Ajureita tähän on monia: kaasun hinnan lasku erityisesti USA:ssa uusien liuskekaasuesiintymien ja tuotantoteknologian kehittymisen myötä, kaasun ympäristöystävällisyys polttoaineena, jakeluinfrastruktuurin kehittyminen, ja viimeisimpänä vaikuttajana tällä hetkellä myös Ukrainan tilanteen mukana tuoma poliittinen ja strateginen paine kohti suurempaa energiaomavaraisuutta.
Kaikki nämä osaltaan indikoivat, että LNG (liquified natural gas, eli nesteytetty maakaasu) niin energiavarastona kuin kaasun tehokkaana siirtokeinona, tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa.
Suomessa ja suomalaisilla yhtiöillä on tietotaitoa kaasuun ja LNG:hen liittyvissä teknologioissa ja ratkaisuissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Wärtsilän kaasumoottorit, jotka ovat yksi keskeisistä teollisuuden vientituotteista ja jotka hyvällä hyötysuhteellaan sekä joustavalla tehontuottokyvyllään mahdollistavat siirtymisen kohti tulevaisuuden uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvaa energiajärjestelmää. Wärtsilä on tuoteportfolionsa myötä siirtynyt myös kasvaville LNG-markkinoille.
LNG:n merkitys siis kasvaa, mutta keskeinen kysymys kuuluukin, mitä Suomen ja suomalaisten pitäisi tehdä tämän suhteen? Pelkästään Itämeren rannikolle on kaavailtu 17 uutta LNG-terminaalia, ja niiden rakentamisesta tullaan käymään kiivasta kilpailua maiden ja kaupunkien välillä. Vaikka tietotaitoa ja kiinnostusta aihetta kohtaan löytyy, on tekeminen koko LNG-arvoketjua katsottaessa hieman hajallaan. Wärtsilän tarjoamien terminaalien ja kaasumoottoreiden lisäksi löytyy yhtiöitä, joilla on kiinnostusta LNG:tä kohtaan niin liikennekäytön kuin tankkausinfrastruktuurinkin osalta, mutta kansallisella tasolla visio siitä, mihin suuntaan meidän pitäisi olla menossa, on vajanainen.
Maakaasu on ympäristöystävällinen polttoaine, koska sen käytöstä ei aiheudu lainkaan rikkidioksidipäästöjä ja hiilidioksidin ja typenoksidien määrät ovat vähäisempiä verrattuna muihin fossiilisiin polttoaineisiin. Suomi on jo nyt edelläkävijä monissa ympäristöasioissa siitä huolimatta, että teollisuutemme on varsin energiaintensiivistä ja sijaintimme syrjäinen. Ympäristönsuojelussa elinkeinoelämän pitäisikin nähdä maailmanlaajuisia liiketoimintamahdollisuuksia, eikä vain lisää toiminnankuluja. Omaamme erinomaista tietotaitoa esimerkiksi meriteollisuuden alalla ja erilaisissa arktisissa ratkaisuissa, ja tämän osaamisen kohdentaminen yhdessä oikeisiin asioihin voisi mahdollistaa aivan uutta vientiliiketoimintaa – ja merkittävää sellaista. Itämeri ja tulevat päästörajoitukset tarjoavat myös mahtavan potentiaalisen demonstraatiokentän aivan omalla etupihallamme edelläkävijäratkaisujen testaamiseen ja kehittämiseen. Ne antavat siten tilaisuuden olla keihäänkärkenä alan ratkaisujen toteuttamisessa.
Suomella on loistavat edellytykset osaamisellaan ja oikealla profiloitumisella ottaa haltuun oma osuutensa tulevaisuuden valtavista globaaleista LNG-markkinoista. Tämä kuitenkin edellyttää niin yrityksiltämme kuin poliittisilta päättäjiltäkin yhteistä tahtotilaa ymmärtää, minkälainen Suomen ja suomalaisen teollisuuden rooli tulevaisuuden LNG-arvoketjussa voisi olla. Tämä edellyttää paitsi parempaa ymmärrystä arvoketjun kokonaiskuvasta ja teollisuuden mahdollisuuksista, myös selvää poliittista tukea ja rohkeutta kohdentaa rahoitusta alan kehittämiseen. Lisäksi alalla on selkeä tarve lisätä tutkimusta, jotta voisimme jatkossakin löytää mahdollisuuksia uusien ratkaisujen edelleenkehittämisessä sekä varmistaa kotimaisten huippuluokan osaajien kouluttamisen. Eikö nyt olisi hyvä aika luoda kaasustrategia Suomelle vahvistamaan maamme taivoitemielikuvaa Euroopan johtavana cleantech-maana?
