T&k-kannustimen hyvä idea munittiin surkealla toteutuksella
Muutama vuosi taaksepäin olin innoissani. Hallitus oli kertonut uudesta tutkimus- ja tuotekehitysvähennyksestä, jolla pk-yrityksiä kannustetaan panostamaan tutkimukseen, uusiin innovaatioihin ja palkkaamaan lisää tuotekehityshenkilöstöä. Vihdoinkin hallitus tukisi suoraan yritysten omaa tekemistä sen sijaan, että tuki kanavoitaisiin monimutkaisesti rahoituskeskusten kautta tai EU-projekteina.
Mutta… pari kuukautta myöhemmin kävimme Pirkanmaan Teknologiateollisuuden kokouksessa läpi uuden, jo voimaan tulleen lain soveltamisperiaatteita. Paketti oli vähintäänkin epäselvä, eikä verottajalla ollut ohjeita lain tulkintaan ja soveltamiseen. Se kuitenkin tiedettiin, että hankkeiden pitää olla innovatiivisia ja tuntikirjanpidon tarkkaa.
T&k-vähennyksen toteutus kuvastaa päättynyttä hallituskautta kaikessa karmeudessaan.
Kolmen vuoden määräajaksi säädettyä lakia voitiin soveltaa vain tutkimus- ja kehitystoiminnan projekteihin, jotka oli aloitettu lain voimaantultua 1.1.2013. Ainakaan ensimmäisenä vuonna emme siis voisi hyödyntää sitä lainkaan. Pohdimme vakavasti myös muutaman uuden henkilön palkkaamista vähennystä hyödyntäen, mutta motiivi katosi nopeasti soveltamismahdollisuuksien epävarmuuteen.
Samana syksynä hallitus kokoontui budjettiriiheensä ja päätti, että lain voimassaoloaikaa tullaan lyhentämään siten, että se päättyykin jo 31.12.2014. Lakia tultaisiin siten soveltamaan vain vuosilta 2013 ja 2014 toimitettavissa verotuksissa. Asia käännettiin säästöiksi – siis jostain sellaisesta, mistä yritykset eivät olleet huojennusta vielä ehtineet edes hakea. Samaan aikaan, puoli vuotta lain voimaantulon jälkeen, verottaja sai aikaiseksi omat ohjeensa. Valitettavasti ne olisi tarvittu vuotta aiemmin.
Tänä talvena Teknologiateollisuus selvitti jäsenyrityksiltään kokemuksia t&k-vähennyksen hyödyistä. Vastanneista yrityksistä vain kolmasosa pystyi käyttämään t&k-verokannustinta vuosien 2013–2014 aikana. Nämä yritykset raportoivat, että verokannustin oli auttanut niitä pitämään tuotekehitystä Suomessa ja kohdentamaan t&k-investointeja Suomeen, mutta kahden vuoden kokeiluaikaa pidettiin riittämättömänä. Myös hallituksen alkuperäisestä esityksestä poikkeavat verottajan tulkinnat tutkimus- ja kehitystoiminnan määrittelystä vesittivät mielenkiintoa.
Meidän kohdallamme hyödyntämistä rajoitti edellisten lisäksi kalenterivuodesta poikkeava tilikausi, eli lakia voitiin soveltaa vain yhden täyden tilikauden aikana vasta sen voimassaolon loppuvaiheessa. Lopuksi jouduimme vielä erikseen perustelemaan verottajalle syntyneissä innovaatioissa käytettyjä menetelmiä, projekteissa käytettyä osaamista ja uuden tutkimustiedon syntymistä. Vastausten analysointi lienee yhtä haasteellista kuin itse vastaaminen.
Tämä laki kuvasti päättynyttä hallituskautta kaikessa karmeudessaan. Kevään eduskuntavaalien kampanjoinnissa ehdokkaat muodikkaasti puhuivat viennin ja innovaatioiden puolesta, mainittiinpa joitakin teknologia-aloja konkreettisina esimerkkeinäkin. Toivon hartaasti, että nämä puheet ovat edelleen uusien kansanedustajien takaraivolla ja että uusi hallitus suunnittelee uudet temput aiemmista oppien yli vaalikauden. Mahdolliset tukitoimenpiteet, olivatpa ne siten verohuojennuksia tai rahoitusta, tulisi osoittaa meille tekijöille, ilman hallinnollisia välikäsiä ja raskasta byrokratiaa. Ja voisihan viestintäyksikön ohella sen verottajankin ottaa lakien valmisteluun mukaan, niin kenellekään ei tule yllätyksiä.
Ville Laine
Toimitusjohtaja
Lojer Oy
