Työnantaja mahdollistaa ajankäyttöä tehostamalla työntekijän tuottavuusloikan

Suomi on pulassa. Se on tullut selväksi. Säästä ja tehosta, siinä hallituksen ohjenuorat koko kansalle. Puuhataan yhteiskuntasopimusta ja kilpailukykysopimusta. Sopimuksilla on tärkeät ja oikeat tavoitteet, mutta ovatko niissä määritellyt keinot riittävät ja toimivatko ne kaikkialla? Nouseeko yrittämisen meininki vai hiipuuko motivaatio ja sitä kautta työteho? Onko muuta tehtävissä?

Asiantuntijayrityksen tärkein resurssi ovat sen työntekijät, ihmiset. Toisin kuin koneet, joita voi pyörittää vaikka vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä, työntekijät kaipaavat välissä lepoa ja palautumista. Jos koneen käyttöaikaa kasvattaa 24 tunnilla vuodessa, tuottaa se sen verran enemmän lopputuotosta. Sama ei toimi ihmisillä, ei ainakaan jos lopputuotoksena odotetaan uusia ideoita ja innovaatioita, uudenlaisia ratkaisuja... Ja innovaatioitahan tarvitaan. Esimerkkinä voi mainita kiertotalouden, jonka Sitra arvioi Suomelle 1,5–2,5 miljardin euron arvoiseksi mahdollisuudeksi. Tämän mahdollisuuden muuttaminen käytännön teoiksi vaatii innovatiivista ajattelua vankkaan osaamiseen pohjautuen.

Asiantuntijayritys voi parantaa kilpailukykyään panostamalla työntekijöihinsä. Tehollista työaikaa voi kasvattaa myös toimintatapoja ja yrityskulttuuria muuttamalla. Autoteollisuudesta lähtöisin oleva lean-ajattelu on viime aikoina löytänyt tiensä Suomen sairaaloihin, mikä on erittäin myönteinen uutinen. Kun työskentelyprosesseista poistetaan turhat hidasteet ja tuottamattomat vaiheet, säästyy työaikaa varsinaiseen tuottavaan tekemiseen. Sairaaloissa tämä tarkoittaa enemmän aikaa potilaiden hoitamiseen ja nopeampaa palvelua potilaille. Asiantuntijayrityksissä vastaavasti jää enemmän aikaa asiakastyöhön ja siihen tärkeään uuden innovointiin.

Lisää työtehoa ja viihtymistä

Lean-ajattelu kannattaa, vaikka sitä ei varsinaisen lean-menetelmän kautta tekisikään prosessi prosessilta. Varmasti jokaisesta yrityksestä löytyy helposti keinoja tehostaa toimintaa ja samalla parantaa työntekijöidensä viihtymistä ja siten työtehoa. Kriittisesti voi tarkastella esimerkiksi raportointia: mikä raportointi on todella tarpeellista, minkä voi jättää kokonaan pois, minkä osittain tai kokonaan automatisoida? Pienilläkin muutoksilla voi olla suuri vaikutus. Jos työntekijän työaikaa säästyy esimerkiksi raportointia järkeistämällä päivittäin kaksi minuuttia, kertyy siitä vuositasolla kokonainen työpäivä. Kun vastaavanlaisia tehostamiskohtia löytyy muitakin, saadaan kilpailukykysopimuksessa tavoiteltu kolmen päivän työajan lisäys tuplattua. Ja väittäisinpä, että samalla työntekijä kokee työnsä muuttuneen mielekkäämmäksi, kun varsinaista tekemistä kuorruttaneet ankeat rutiinit ovat vähentyneet.

Jos yrityksestäsi ei tällaisia hukkatoimintoja enää löydy, onneksi olkoon. Vai onko sinulta jäänyt jotain huomaamatta? Me Pöyryllä olemme havainneet, että tehostamisen varaa löytyy ja toimenpiteet asioiden kehittämiseksi ovat täydessä vauhdissa. Viimein on tietenkin jokaisen työntekijän omalla vastuulla, miten hän säästyneen työajan käyttää, mutta fiksujen ja lahjakkaiden työntekijöiden kanssa toimiessa tämä ei yleisesti ole ongelma. Työnantajan velvollisuus on mahdollistaa työntekijöidensä tuottavuusloikka, työntekijöiden velvollisuus on käyttää mahdollisuus yrityksen kilpailukyvyn parantamiseen.

Pasi Tolppanen
toimitusjohtaja, Pöyry Finland Oy