Palkansaajakeskusjärjestöt katkaisivat neuvottelut työrauha- ja neuvottelujärjestelmän uudistamiseksi
Palkansaajakeskusjärjestöt päättivät 16.2.2015 katkaista viime vuoden alussa käynnistyneet neuvottelut työrauha- ja neuvottelujärjestelmän uudistamisesta. EK:n hallitus olisi omalta osaltaan ollut valmis neuvottelujen jatkamiseen ja saattamaan ne päätökseen nopealla aikataululla.
Neuvottelujen katkeaminen merkitsee työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän toimivuuteen merkittävästi vaikuttavan uudistustyön pysähtymistä ainakin toistaiseksi. Samalla se jättää ennalleen kaikki nykyisessä työrauha- ja neuvottelujärjestelmässämme olevat puutteet. Aiemman kokemuksen perusteella on myös ilmeistä, että maamme poliittinen järjestelmä ei ole halukas ilman järjestöjen riittävää yksimielisyyttä korjaamaan edes työrauhajärjestelmämme pahimpia puutteita lainsäädännössä.
Avoin talous ja kansainvälinen kilpailu asettavat vaatimuksia
Työrauha- ja neuvottelujärjestelmän uudistamistyöstä sovittiin osana työllisyys- ja kasvusopimusta. Vuoden 2014 alussa asetetun työryhmän tehtävänä oli arvioida pääosin vuodelta 1946 olevan työehtosopimuslain ja vuodelta 1962 olevan työriitalain ja niihin pohjaavan nykyisen sopimus- ja neuvottelujärjestelmän kehittämistarpeita. Erityisesti tuli kiinnittää huomiota sopimusten velvoittavuuteen, niiden noudattamiseen sekä sopimusrikkomuksista, mm. laittomista lakoista, johtuviin seuraamuksiin. Lisäksi työryhmän tuli arvioida keinoja työriitojen sovittelujärjestelmän ja erimielisyyksien ratkaisumenettelyn kehittämiseen työmarkkinoilla.
Vaikka työn painopiste oli sopimuskausien aikaisen työrauhan ja erimielisyyksien käsittelyn parantamisessa ja modernisoimisessa, oli valmistelutyössä esillä kaikkiaan noin kymmenen eri osapuolten agendalle nostamaa asiaa tai asiaryhmää. Kyse ei siis ollut pelkästään laittomien lakkojen seuraamusjärjestelmän uudelleenmitoittamisesta tai sovittelutoimen kehittämisestä vastaamaan niihin vaatimuksiin, joita avoin talous ja kansainvälinen kilpailu asettavat suomalaista kustannuskehitystä sopimuskausien taitteissa mitoitettaessa.
Teknologiateollisuuden keskeiset tavoitteet uudistustyössä
Teknologiateollisuuden hallituksen työvaliokunta käsitteli neuvottelutilannetta viimeksi 12.2.2015, jolloin keskeisimmiksi tavoitteiksi todettiin seuraavat asiat:
1. Ennakkoilmoitusmenettelyn käyttöönotto kaikkien sopimuskausien aikana työrauhaa vaarantavien uhkien osalta kattavasti ja pakollisena. Valmisteltu toimintamalli olisi merkinnyt uutta, aiempaa vastuullisempaa roolia kaikille osapuolille. Se olisi tarjonnut mahdollisuuksia ilmoitusajan puitteissa joko poistaa uhka liittojen toimin tai saattaa se käsiteltäväksi työtuomioistuimessa ennen lakon toteuttamista sen laittomuuden arvioimiseksi ja ehdollisen uhkasakon asettamiseksi jo ennalta siltä varalta, että lakko kiellosta huolimatta toimeenpantaisiin. Uusi toimintamalli hyväksyttiin laajalti työryhmätyössä. Auki sen osalta jäivät sitovan ennakkoilmoitusajan pituus, joksi työnantajat esittivät 14 päivää sekä ammattiliitoille ja ammattiosastoille asetettavan ehdollisen hyvityssakon enimmäismäärät.
2. Tukityötaistelutoimenpiteiden haittojen vähentämiseksi työnantajat esittivät myös niihin uutena pakollisen ennakkoilmoitusvelvoitteen käyttöönottoa sekä kohtuuttomien tukitoimien rajoittamista. Pakollisesta ennakkoilmoitusvelvoitteesta valmistelutyössä syntyi laaja yksimielisyys, mutta vaikutuksiltaan suhteettomat tukilakot poissulkeva suhteellisuusperiaate ja sen arviointimenettely jäivät auki.
3. Työehtosopimuskausien taitteisiin liittyviin neuvotteluihin ja lakonuhkiin kytkeytyvä sovittelutoimen rooli oli teknologiateollisuuden ja koko vientisektorin, mutta myös työmarkkinoiden terveiden toimintatapojen kannalta tärkeä neuvottelukohde. Tavoitteemme oli kirjata valtakunnansovittelijan johtamaa sovittelutointa ohjaavaan normistoon riittävän selkeästi se, että kaikkien toimialojen osalta sovintoesitykset tulee perustaa alan oman kehityksen ohella kansallisen ja vientisektorin kilpailukyvyn parantamiseen ja ylläpitoon. Sovittelun tarkoitus ei voi olla pelkkä työrauhan tavoittelu ilman kilpailukyky- ja työllisyysvaikutusten huomioonottoa. Muutos nykytilaan on tarpeen, jotta suomalainen neuvottelujärjestelmä kykenee ilman ns. keskitettyjä ratkaisuja sopeutumaan vientisektorin kautta määritettävään kustannuskehitykseen. Globaalissa, avoimessa taloudessa toimittaessa ao. lähtökohtien omaksuminen on koko yhteiskunnan etu. Tavoiteltu muutos vastaisi myös jo muissa Pohjoismaissa omaksuttua vientisektorivetoista kustannusmitoitusta sopimuspolitiikassa. Sitä on mm. Suomen Pankki johdonmukaisesti viimeaikaisissa kannanotoissaan peräänkuuluttanut.
Neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän uudistustyön katkeaminen ei poista välttämätöntä tarvetta uudistuksiin. Kyse on työmarkkinajärjestöjen tehtävien ja vastuun ytimeen kuuluvien toimintatapojen kehittämisestä tämän päivän vaatimuksia vastaaviksi. Mikäli siihen ei kyetä, voi nykyisen kaltaisen työehtosopimusjärjestelmän jatkamisen edellytykset perustellusti kyseenalaistaa.
Lisätietoja:
varatoimitusjohtaja Risto Alanko
risto.alanko@teknologiateollisuus.fi, puh. 040 5026411
Tämä artikkeli on mukana Visio-uutiskirjeessä, jonka voit tilata täältä.
