Automaattiset veropäätökset ja oikeusasiamies: palaako Suomi kivikaudelle?

Ei aivan yhtä rakas kuin huuhkajien EM-kisapaikka, mutta melkein. Veroehdotus. Tuo mahtava uudistus, jossa tiedot menivät suoraan työnantajilta ja pankeilta verottajalle, kasattiin veroehdotukseksi, jota hymyssä suin täydennettiin – ajatelkaa – verkossa. Tämän päivän Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu automaattisista veropäätöksistä on otsikoitu pysäyttävästi:

Verohallinnon automatisoitu päätöksentekomenettely ei täytä perustuslain vaatimuksia

Päätös on otettu vastaan epäuskolla – tuntuu siltä, että Huuhkajien kisapaikka olisi viety, koska yleisö innostui ja ryntäsi kentälle. Voiko tämä olla totta. Kuka on se Rive, joka meidät pelastaa!

Toinen samaan teemaan liittyvä signaali on Maahanmuuttoviraston toimintaa uudistava hallituksen esitys, jonka automaattisia päätöksiä koskevat pykälät ovat joutuneet perustuslakivaliokunnan kritiikin kohteeksi. Onko käynyt niin, että perustuslaista, jonka pitäisi taata meille hyvän elämän ja hallinnon perusteet, on tullut uudistumisen este?

Suomalainen yhteiskunta on pitkälle digitalisoitu. Tiedot palkoista, omistuksista ovat valmiiksi rakenteisessa sähköisessä muodossa. Olisi suorastaan typerää olla käyttämättä tätä tietoa kansalaisten hyväksi. Se on 2020-luvun hyvää hallintoa. Yhteiskunnan digitalisaatio on edennyt aluksi hitaammin ja viime vuosina kiihkeämmin. Hallinnon lainsäädäntö sen sijaan ei. Hyvä kysymys on, ’miksi ei?’ mutta tärkeämpi on se, miten lainsäädäntö pidetään mukana siten, että kansalaiset ja yritykset saisivat jatkaa hyvän hallinnon alamaisina?

Suomalainen erikoisuus on virkavastuu. Perustuslain mukaan virkamiehet vastaavat kansalaisille päätöksistä, joita ovat olleet tekemässä. Jos käytetään automatisoituja järjestelmiä, ei ole aina selvyyttä siitä, miten virkavastuu kohdistuu. Käsillä olevissa tapauksissa hallinnon ja perustuslain asiantuntijat ja hallinnon uudistajat eivät näytä puhuvan samaa kieltä. Toinen haaste on se, että henkilötietojen hyödyntäminen on muodostunut haastavaksi EU:n tietosuoja-asetuksen ja kansallisen, osin paperiaikaan tehdyn sääntelyn tilkkutäkiksi.

Uudistajia vedetään kölin alta.

Uudistuksia valmisteltaessa ilmeinen ongelma on siiloutunut hallintomme. Poteroitunut järjestelmä ei pysty tuomaan parasta osaamista henkilötietojen käsittelystä, hallinnosta ja automatisoiduista päätöksistä siihen vaiheeseen kun esityksiä valmistellaan. Osaaminen löytyy vasta, kun esitys on jo valiokunnassa käsittelyssä. Se on vaihe, jossa uudistajia vedetään kölin alta. Ongelma on ratkaistavissa johtamisella: hallituksen tulee päättää osaamisen käyttämisestä tärkeimpiin digitalisaatiota edistäviin hankkeisiin, siten että suuret kysymykset on ratkaistu jo ennen kuin esitykset tuodaan eduskuntaan.

Asiantuntijoiden viesti automaattisesta päätöksenteosta on selvä: yleislakia kaivataan. Asia kunnossa, määritellään laissa, miten virkavastuu kohdistuu ja tehdään se niin, että se tukee ja ohjaa automatisoitujen tukijärjestelmien käyttöä ja viranomaisilla jo olevien tietojen tehokasta ja fiksua käyttöä.

Kun nostetaan katse siihen, mitä perustuslailla halutaan saada aikaan, ei siinä että täällä yliopistosta valmistuva osaaja saa automaattisesti oleskeluluvan tai että kansalainen saa verottajalta veroehdotuksen ole mitään väärää. Päinvastoin, tällaisen yhteiskunnan kehittäminen on tämän pienen ja koulutetun kansan ainoa mahdollisuus. Meidän pitää päivittää ymmärryksemme, lainsäädäntömme ja johtamisemme tähän aikaan ja sanoa ”tätä me tahdomme, tämä on tärkeää!”

Pääsimme kuitenkin sinne kisoihinkin.

Jussi Mäkinen
Lakiasianpäällikkö